tiistai 17. tammikuuta 2017

Aina vaan jännittää

Kun syksyllä Tepsillä oli enää muutama matsi jäljellä, alkoi jännittää tuleeko karsinnat vai miten käy. Muistan sen hetken, kun kävelin matsista kotiin ja mietin milloin tää jännitys oikein loppuu. Enpä tiennyt, että siitä se vasta alkoi.

Seuraavaksi jännitettiin ekaa karsintaa ja sen lopputulosta. Sitten jännitettiin toista karsintaa ja sitä tuleeko nousu. Ei tullut.

Sitten jännitin Jakon kuvaamista ja kahvitreffejä.

Meni kuukausi ja jännitin viime perjantaina kauden ekan matsin kuvaamista tai ainakin jotain juttuja siihen läheisesti liittyen. Nyt jännitän tämän illan Urheilugaalaa, koska urheilukulttuuriteko.

Untitled

Uskon vahvasti olevani maailman ainoa ihminen, joka jännittää näin herkästi kuin minä.

Kun tulin kotiin salilta, päätin tuntea tänä iltana kiitollisuutta, onnea ja iloa etten jännittäisi liikaa. Vaikka jännitänkin nykyään ilmeisesti aika usein, johtuuhan se vain siitä, että elämässäni tapahtuu todella paljon asioita ekaa kertaa. Jännitys viestittää toisaalta sitä, että elän. Elän hetkiä, joista jokainen on ollut omalla tavallaan tärkeitä. Ne kaikki hetket ovat myös jääneet mieleen ihan eri tavalla kuin joku tuikitavallinen tiistai.

Jalkapallon valokuvaaminen on tuonut jo nyt niin monia upeita ihmisiä (ja yhden jalkapallojoukkueen) elämääni, ettei sitä oikein edes ymmärrä. Siitä se kiitollisuuskin enimmäkseen kumpuaa! Ei siitä, että saan tehdä taidetta vaan se millaisten ihmisten kanssa saan kuvani jakaa ja millaista palautetta saan mm. kuvien kohteilta sekä tietysti teiltä, jotka niitä kuvia katsotte.

Valokuvaaminen toi mukanaan myös Matsipäivän sekä ne kaikki ihmiset kenen kanssa sen teimme yhdessä. Ja nyt se kirja on ehdokkaana Urheilugaalassa. Kertakaikkiaan uskomatonta!

Kiitos vielä kerran kaikille!! Muistakaa katsoa tänään Urheilugaala kakkoselta klo 20:00!

Ps. Jos teksti oli sekavaa, se johtuu vain kirjoittajan sekavasta mielentilasta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti