perjantai 6. tammikuuta 2017

Uus vuos, uus hauis

Mä en oikein ole koskaan osannut ajatella itseäni miksikään salipirkoksi eikä se taida olla ihan eka ajatus, mikä musta tulee mieleen, kun mut näkee. Olen silti opiskeluajoilta asti enemmän tai vähemmän satunnaisesti käynyt salilla ja toki silloin opiskeluaikoina se oli päämäärätöntä vähän sitä sun tätä säätämistä. Kaveri sen sijaan tiesi tarkasti mitä oli tekemässä ja mä vaan hengasin mukana.

En ole koskaan myöskään tuntenut mitään suurta houkutusta raudan vääntämistä kohtaan, mutta tykkään siitä silti vähän. Koko aikuisikäni ajan olen kuvitellut olevani hurjan ylipainoinen, joten liityin salille Seinäjoella vuoden 2012 loppupuolella. Sain personal trainerin, kun otin jonkun trainerpaketin, josta maksoin euroja. En kyllä ollut ajatellut koko asiaa sillä tavalla, kunhan vain liityin, ehkä enemmän ryhmäliikunnat mielessä.

Olin ehkä vähän ylipainoinen tilastojen valossa, mutta missään nimessä en sellainen läski millaiseksi itseni kuvittelin. Siis nyt kun on tässä kuvia selaillut läpi.

IMG_9485-001

Tankokuva on otettu huhtikuussa 2013. Näytän aika pieneltä, eikö? Olin ehtinyt käydä salilla tuossa vaiheessa puoli vuotta ja kai mä toki olin vähän laihtunut lähtötilanteesta. Tuo kevät nimittäin meni tosi hyvin, vaikka muutos olikin hidasta.

IMG_5097-001
Kesäkuu 2013

IMG_3869-15

Elokuussa 2013 olin jo niin vahva, että melkein pystyin siirtämään hevosen!

Syyskuussa 2013 tapasin mun nykyisen ukkelin ja alkoi Turussa ramppaaminen. Salihommat taisi vähentyä, vaikka kyllä mä vielä 2014 yritin vähän..

Untitled
Maaliskuu 2014

Stressi oli 2014 äärimmillään, oikeastaan vähän liiankin sairasta ja syksyn kruunasi yt:t. En todellakaan liikuttanut edes evääni tuolloin. Lihoin kuin joulupöydän antimiin tahtova possu ja talvella 2014-2015 olin kertakaikkiaan ihan järkyssä kunnossa. Silloin keväällä 2014 oli jo alkanut joku väärin eläminen, että vaikka mitä mä tein, tuntui että kehoni oli vain päättänyt paisua.

Oli jalkapohja tulehtunut, pohkeet totaalijumissa ja vammalantio ja kaikki vain siksi, että jossain vaiheessa liikunta loppui enkä ollut vuosien aikana ylläpitänyt lenkkeilyharrastusta, kävin vain salilla silloin kun tein jotain. Elämäni oli aivan liian tasapainotonta kaikella tavalla. Ei pelkästään liikunnallisesti enkä nyt viittaa edes syömisiin.

Muutin Turkuun siinä talvella 2014-2015, joten Seinäjoen Fressi ja maailman paras personal trainerini Marianne jäivät pois arkielämästäni. Täällä suunnalla en heti tormannut mihinkään salille, mutta fyssariksi opiskelleen Katin kanssa käytiin tekemässä vähän jotain treeniä. Olin vaan niin vamma pohkeitteni kanssa, ettei musta paljoakaan iloa ollut. En vaan voi käsittää miten kukaan ihminen voi mennä niin huonoon kuntoon. Melkein hävetti.

Untitled

IMG_6481-1

Nuo molemmat kuvat on helmikuussa 2015.

Siinä kevään aikana yhdellä lenkillä Kati opetti mut kävelemään taas, kun puhui keskivartalosta ja mulla loksahti päässä, että tuo ristuksen iso maha on se, joka vetää mun painopisteen varmaan johonkin mihin sattuu ja kun otin tukea vatsiksista (joita hädin tuskin oli olemassa enää), pohkeet antoi periksi!!

Sinä kesänä 2015 mä opettelin jälleen myös juoksemaan. Oon kiertänyt Urheilupuistoa ympäri ja onnistunut kehittämään itselleni jonkinlaisen juoksukunnon.

IMG_6031
Heinäkuu 2015 ilmeisesti

Syksyllä 2015 lenkkeily vähän jäi, mutta satunnaisesti sitä tuli harrastettua. Töihin avattiin sali myös silloin ja siellä tietysti piti nohevana käydä, mutta yllättäen se lysti ei jatkunut kovin pitkään ilman personal traineria. Ja kun ei oikeastaan ollut mitään ohjelmaa. En vain pysty keksimään itse itselleni ohjelmia.

Untitled
Lokakuu 2015

Syksyllä 2015 huomasin alkaneeni parantua edellisen vuoden piinastressistä ja myös sen seurauksena vyötärönympärys alkoi hieman kaventua. Juoksemisella tosin oli varmaan isompi osuus.

Vuosi 2016 oli erittäinen satunnainen liikunnan suhteen. En lenkkeillyt kesälomalla niin paljon kuin olin ajatellut ja elokuussa aloin taas treenata salilla. 3 viikkoa sitä tiukkaa elämää kesti, kunnes iski flunssa ja korvatulehdus. Sen jälkeen meni ainakin 2 kuukautta ennen kuin lyllersin edes lenkille.

Untitled
8.12.2016

Joulukuu oli eka kerta sen elokuun jälkeen, kun viitsin salille. Tein varovaisen jalkatreenin, jonka jälkeen en kävellyt melkein viikkoon. No okei, pakko oli kävellä, mutta voi luoja mä löin itteäni korville joka kerta, kun pudotin jotain ja piti kyykistyä. Sen jälkeen en muka enää ehtinytkään salille.

Tämän kaiken seurauksena päätin, että vuonna 2017 ei ole mitään niin tärkeää kuin liikunta. Tai oikeastaan elokuusta 2016 viisastuneena - liikunta ja lepo.

Untitled
4.1.2017

Nyt mulla on sellainen omaan elämään sopiva treeniviikko takana. Maanantaina kävin lenkillä, tiistaina tein salilla yläkropan ja eilen jalat. Keksin ratkaisun siihen ohjelmaongelmaankin. Kaivoin mun arkistoista vuoden 2013 ohjelmat, jotka Marianne on mulle tehnyt! En vaan kestä kuinka hyviä ohjelmia se nainen osaa tehdä ♥ Mä en halua mun pt:ks ikinä ketään muuta! Jos Marianne muuttaisi Turkuun, olisin jopa valmis maksamaan jostain salista, jotta saisin treenata hänen kanssaan.

On myös hauskaa huomata oma henkinen kehitys tässä salielämässä. Tässä ohjelmassa, jonka otin nyt käyttöön, on askelkyykkykävelyä ja mua ei yhtään haittaa!! Olen tähän asti aina vihannut askelkyykkyjä!! Nyt vihdoin olen valmis haasteeseen! Olen kai viimein tajunnut, että tekemällä asioita voi kehittyä.

Mietin myös tänään ulkona käydessä, että tää mun liikuntajuttu ei saa olla pelkästään ulkonäöllistä haihattelua vaan teen sitä siksi, että saan haastaa itseni ja salaa rakastan sitä, kun lihakset on jumissa salitreenin jälkeen. Enhän ole ainoa? Kai muutkin tykkää siitä, kun joku lihas on vähän kipeä? Yksi syy on myös se, että tarvitsen vasempaan käteen voimaa kannatella kahen kilon Sigmaa futista kuvatessa. En halua enää kuvia, joissa joltain jätkältä puuttuu pää.

Eilinen treeni oli muuten mielettömän hyvä! Yksi suurimmista jutuista oli se, kun sain tehtyä selkäjuttuja ilman, että takareidet jökitti. Tähän asti ne on hitsannu aina vähän liikaa kiinni, koska ilmeisesti ikuinen istuminen on tehnyt tehtävänsä. Vaan ei enää! Game is on! Loppusuoralla jouduin lähettää työkaverille viestin, jotta tuu hakee, jos en tuu täältä ulos tunnin sisällä, kun alkoi jotenkin ihmeellisesti pyörryttää. Pääsin kuitenkin omin avuin pois, mutta täytyy varmaan viedä joku magnesiumpurkki kaappiin tulevaisuutta varten.

Huh, tulipa pitkä postaus!

2 kommenttia :

  1. Siis sellanen lihaskipu-kipu on just parasta!! Itsekin sitä tässä kaipaan, kun en joulukuussa kiireiden ja epämääräisten flunssaoireiden vuoksi urheillut paljon paskaakaan, ja nytkin oon 2 viikkoa ollut vihdoin kunnon flunssassa ja sen jälkitaudeissa eli poskiontelontulehduksessa... huok. Alkuun tuntui, että paikat hajoo kun ei pääse liikkumaan. Yllättävän nopeesti tähän lahnailuun näemmä tottuu. Enää sattuu vaan päähän, nimittäin mieli prakaa kun ei pääse hakemaan endorfiineja urheilusta ja nollaamaan mieltä.

    En vähättelis stressin vaikutusta tohon kilojen kertymiseen (kun sanoit, että suurin osuus kilojen tippumisella lieni juoksulla), nimittäin stressihän paitsi altistaa huonoille ravintovalinnoille (krhm), myös ihan hormonien vaikutuksesta kerää rasvaa nimenomaan vyötärölle... Keho on hätätilassa, tarvitaan vararavintoa jotta selvitään.

    En kyllä tiiä millä nää jenkkakahvat poistetaan, mut ehkä otan susta mallia ja pistän sellasenkin tsempin päälle (heti kun flunssasta paranen), että oksat pois! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi no onneksi en ole ainoa masokisti :D Makoiluun kyllä tottuu aivan liian helposti! Minä ainakin, kun oon harrastanu sitä ihan kiitettävästi eikä mulle tule ikinä fiilistä, että nyt muuten riittää :D

      Kyl mä tiedän, että stressi on aika iso osa kaikkea paskaa, mutta mä luulen, että se juokseminen auttoi lieventämään sitä tehokkaammin kuin vain hengailu ja aika :) Se stressikokemus oli sellainen, etten enää ikinä aio lähteä vastaavaan mukaan. Se oli sairasta ja kenenkään ihmisen ei kuulu elää stressaantuneena.

      Muista sitten levätä myös :) Tasapaino on se avainasia :) Ei stressiä, liikuntaa viikossa vähintään 3 kertaa ja suklaata ei saa ostaa kuin patukoina tai pieninä levyinä.

      Poista