sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Viikonloppu Seinäjoella

I'm back! Olipa aikamoinen ristiretki Etelä-Pohjanmaan ytimeen! Tuli naurettua niin paljon, että luulisi pärjäävän taas pari päivää ihan hissukseen suurempaa meteliä pitämättä.

Saavuttiin Maaritin kanssa Seinäjoelle perjantaiyönä. Siinä sitten odoteltiin yhdessä risteyksessä, jotta päästäisiin Valtionkadun yli. Olin juuri opettamassa Maaritille sitä kuinka Seinäjoella autot menee ensin ja sitten vasta ihmiset, mutta homma keskeytyi, kun joku ilmeisesti ulkopaikkakuntalainen pysähtyi suojatien eteen. Lompsittiin tielle ja samassa huomattiin kuinka joku ristuksen idiootti ajaa ihan täysiä toista kaistaa. Hän veti jarrut pohjaan ja minä nappasin Maaritia hihasta ja sitten juostiin.

Ei ole ikinä ollut auton alle jääminen niin lähellä. Kun astuimme suojatielle, olimme juuri tarkastaneet, ettei mistään tule autoja. Ja se joku oli pysähtynyt siihen toiselle kaistalle odottamaan, että me mennään.

Tavallaan toivon, että se täysiä kaahannut liikennesäännöistä tietämätön ymmärsi virheensä eikä perinteiseen pohjalaiseen tyyliin vaan ragennut ratissa tyhmistä akoista. Aikamoinen jekku oli kyllä siltä, joka sitä tietä pysähtyi antamaan, koska se ei tosiaan kuulu kulttuuriin. Onneksi ehdittiin kuitenkin pois alta, sillä se auto tuli niin lujaa, ettei sillä ollut mitään mahdollisuuksia pysähtyä. Tie oli jäässä ja hän reagoi meihin aivan liian myöhään.

Untitled

Lauantaina me rynnistettiin kaupungille heti, kun kerettiin. Kahville ensin, sitten penkomaan Emotion ja lopuksi syömään Hannaticin äitin valmistamia parhauspöperöitä. Ai vitsit!

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Lauantain huipennuksena oli tietysti baariin vyöryminen. Valmistauduttiin lakkaamalla kynsiä, meikkaamalla ja ottamalla nappiskuvia. Eli siis Hannatic lakkasi meidän kynnet ja minä otin nappiskuvia.

Untitled

Untitled

Wartissa oli keikalla S-TOOL. Oli pakko tunkea eturiviin, koska kuvaushammasta alkoi kolottaa ja tietysti bilettäminenkin maistui.

Untitled

Keikka ja Wartti oli hyviä, vaikka kovin montaa tuttua ei tullutkaan nähtyä. Muutama sentään. Tänä aamuna mietin kuinka ihmeessä pystyi olemaan niin huono olo, kun enhän mä edes juonut viskiä, mutta sitten muistin, että saatoin maistella jonkun toisen ostamia drinksuja.. Hupsis!

Tänään ennen lähtöä käytiin syömässä nutellavohvelit, huh huh! Kuinka hyvää?! Onko Turussa yhtään kunnollista vohvelibaaria? Hansassa on joku?

Untitled

Tuli ton elävän musiikin näkemisen myötä ihan järjetön hinku päästä kuvaamaan jotain keikkaa!! Kitarat ja johdot on yhtä kivoja kuvattavia kuin nappikset. En ymmärrä niistä mitään, mutta ne on silti hienoja. On pakko alkaa kytätä mitä keikkoja täällä Turun suunnalla on!

Nyt väsyttää ihan kiitettävästi, mutta mieli on hyvä. Seura oli mahtavaa ja jutut sopivan huonoja. Melkein parasta on se, ettei mun Seinäjoki-elämä tähän vielä loppunut vaan huomenna pääsen kuvaamaan seinäjokisia salibandymiehiä täällä Turussa. Siitä tulee raporttia luultavasti tiistaina!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti