maanantai 27. helmikuuta 2017

Mitä kaikkea kivaa viikon sisään on mahtunut

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Hitto! Mistä sitä nyt alottaisi, kun on niin paljon kaikkea? Alusta? Ajattelin jotain kuulumisia vaihteeksi, kun ei tässä nyt ole tullut mitenkään liiaksi kirjoiteltua eikä kenenkään pää kestä mitään kovin raskasta näin maanantaina? Eihän?

Okei. Viime viikolla olin vitkutellut ihan tarpeeksi kauan parin paketin hakemista ärrältä. Perjantaiaamuna vihdoin kävin hakemassa mm. uudet käyntikorttini. Jatkossa, kun joku kysyy mistä mun kuvia näkee, voin kaivaa käyntikortin takataskustani. Jes!

IMG_7039

Käyntikorttiin oli pakko saada nappiskuva, kun se kerran meikäläisen tavaramerkki on aika pitkälti. Onnea siis Iiro Fager, olet olemassa mun käyntikortissa!

Muissa paketeissa oli vaatteita. House of Brandonilla on vielä tän päivän ystävämyynti ja sieltä saa ylihalvalla kaikkea kivaa. Itse tilasin kevääksi ja kesäksi farkkutakin, koska jotenkin innostuin vaaleanpunaisesta sen verran, että näen ton takin kevätvärien kanssa. Hyvä perustelu? Siis farkkutakki itsessään on jo tosi kiva, mutta vielä kivempi, kun voi yhdistää vaaleanpunaiseen.

IMG_7062

Lippis on Junkyardilta. Yritän opetella käyttämään sitä viimeistään sitten, kun aurinko alkaa taas porottaa täysiä ja istuskelen futiskentän laidalla kameran kanssa.

Lauantaina oli yhdet synttäribileet, joissa tuli kuultua torvi-, huilu-, viulu- ja pianomusiikkia. Sama suku, monta eri soittajaa. Noiden kanssa kun laulaa onnittelulaulua, naurattaa, kun ei ainakaan ole sitä vaaraa, että joku vetäisi nuotin vierestä. Paitsi minä itse.

IMG_0124

Mun blogissa on ennenkin vilahdellut viulusta kuvia, viimeksi viime kesänä. Se oli tämä sama viulu. Ja se muuten aiheuttaa mussa saman reaktion kuin nappisten näkeminen. Pakko kaivaa kamera laukusta ja mennä ottamaan kuvia eri kuvakulmista.

Synttäribileiden jälkeisissä tunnelmissa olen ollut aika hissukseen koko eilisen ja tämän päivän. Vaikka onkin ollut aika väsynyt maanantai, on tänään kuulunut pari hyvää uutista. Toinen on se, että TPS ja EOM-lehti tekevät yhteistyötä (meikäläisen ottamia kuvia tullaan näkemään kyseisessä lehdessä ja TPS nyt on muuten vaan jees) ja toinen se, että mies tilasi meille sängyn!! Sotkassa oli -50 % vielä tänään. Olen ihan lapsellisen innoissani siitä, että meille tulee sänky!! Ja kyllä, olemme nukkuneet lattialla reilun vuoden.

Jottei tässä postauksessa olisi tarpeeksi puhuttu ostamisesta, vielä siitä täytyy sanoa, että kaipaan jälleen uutta kosteusvoidetta. Mä olen tässä nyt lätrännyt voiteiden kanssa ja joku aine tän hetkisessä ihonhoidossa on laukaissut muhkurat, jotka lääkäri todennäköisesti diagnosoisi jälleen ruusufinniksi. Mä en tiedä onko se oikea diagnoosi, mutta tiedän sen tulevan kosmetiikasta. En vain tiedä mistä kosmetiikasta ja miksi. Tekisi mieli hankkia puteli Lumenen uutta Sisua, mutta sitten pelottaa, jos se onkin liian hoitava (voiko olla?). Mulla oli siitä joku näyte, jota sutasin naamaan eilen illalla. Mies totesi sen haisevan pähkinältä. Viimeksi sama tuomio tuli Mossasta. Tulkitsen tämän pähkinän olevan hyväksytty tuoksu. Ja siis oikeastihan se Sisu tuoksuu metsältä, siksi itse jäin siihen vähän koukkuun. Ihanan rentouttava ajatus tuoksua metsältä ja sukeltaa sänkyyn illalla?

lauantai 25. helmikuuta 2017

Elämä on epäreilua

Aina jonkun nuoren kuollessa sitä miettii kuinka epäreilu elämä joskus on. Ei kenenkään nuoren kuuluisi kuolla eikä kenenkään isän eikä äidin kuuluisi joutua hautaamaan omaa lastaan. Silti näin tuntuu käyvän vähän väliä. Usein ne tapaukset osuvat juuri minun omasta kuplastani hieman kauemmaksi, kuten ne viikko sitten Sastamalassa kuolleet 17-vuotiaat.

Eilen osui vähän lähemmäksi, vaikken henkilökohtaisesti ihmistä tuntenutkaan, mutta pieni kylä ja monta sankaria: kaikki tuntevat toisensa ainakin vähintään nimeltä. Tapaus sai kesken työpäivän tunteet pintaan.

IMG_0108

On niin uskomatonta miten koskaan ei voi tietää kuka lähtee. Tänään, huomenna, ihan minä päivänä vaan.

IMG_0114

Tiedän aiheen olevan kovin surullinen näinkin kauniina kevätpäivänä, mutta kuolemat pysäyttävät paistoi aurinko tai ei. Kuolemat myös vahvistavat sitä ajatusta, että kannattaa miettiä mihin elämänsä kuluttaa, koska ikinä ei voi tietää kauanko saa oman terveytensä pitää.

Haluankin kannustaa tekemään enemmän asioita, joista tulee hyvä fiilis ja minimoida ympäriltään ne jutut, jotka tuottavat pahaa mieltä. Jos konmarittaa, kannattaa lyödä samaan läjään elämänsä negajutut ja siivota ne ekana pois. Vain sillä tavoin saa tilaa hengittää vapaammin. Vähemmän stressiä ja enemmän nautintoja!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kuvauskeikalla

Hiljaista on pidellyt! Jalkapalloilijoilla on tällä viikolla loma ja seuraava kuvauslistallani oleva peli pelataan vasta ensi viikon perjantaina. Kuvauskeikkaa kuitenkin pukkasi kuin tilauksesta tälle päivälle! Eikä yhtään edes haitannut se, että kyse oli jalkapalloaiheisesta jutusta.

IMG_0026

Sen verran ärsyttävä olen, etten voi tietenkään kertoa ketä ja mitä varten olin kuvaamassa, höhö! Ihan kuin true bloggaaja; kerron teille sitten joskus!

Tämä keikka oli kaikella tavalla muistutus ammattivalokuvaajan todellisuudesta. Kun on joku toinen, joka kertoo millaista kuvaa pitäisi saada, vallitsevat olosuhteet ja lopuksi tietysti kuvankäsittely. Ainoa mikä oli varmaa oli se, että aivan sama liikkuuko kohde vai ei, saan siitä kuvan kuitenkin. Se hyvä puoli urheilukuvaajaksi suuntautumisessa on, että kaiken kyllä pystyy pyydystämään. Jopa lumihiutaleet, tahtomattaankin..

IMG_0068

Ja kyllä, minä olin polvillani jalkapallokentällä tämän vuoden jäätävimmässä lumimyrskyssä, joka jostain tänne yhtäkkiä tupsahti päivällä. Käytin alustana kameran sadesuojaa. Hyvin toimi!! Tuhannen mutkalla yritin päästä vielä alemmas. Valokuvaajan työasennot ovat kyllä välillä aika hauskoja.

IMG_0069

IMG_0070

Veritaksen sisuksissa on tehty voimakkaasti remppaa. Kuva käytävältä on vähän sellainen kauden alkua odotellessa -juttu. Haluaisin niin kuulla, kun nappikset napisee tuota lattiaa vasten. Paras ääni!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

FC Legirus Inter - TPS 18.2.2017

Toivottavasti ette liian malttamattomina ole odotelleet matsipostausta, kun meitsi on täällä yrittänyt potea väsymystään pois ja löytää ehkä myös jotain punaista lankaa eilisestä FC Legirus Interin ja TPS:n kohtaamisesta. Entä jos kirjoitankin vain, että paremminkin olisi voinut mennä ja lopuksi vain ihaillaan kuvataidetta?

Mä pohdin varmaan jo kuukausi etukäteen lähdenkö tuonne Vantaalle kuvaamaan. Lähinnä siis eniten mietitytti kyytipoliittiset seikat, sillä yritän edelleen vältellä itse ajamista Turun ja Helsingin välillä. Jostain syystä motari ei oikein ole mun mukavuusalueella. Olinkin iloinen viikko sitten, kun tuli Tiinan kanssa puheeksi tuo matsi ja päätin lähteä hänen kanssaan samalla kyydillä reissuun. Alunperin meidän piti mennä kannattajien kanssa bussilla, mutta loppuviikosta tuli muutoksia suunnitelmiin ja pääsimmekin hovikuskin kyydissä ihan henkilöautolla edestakaisin. Bussi kun olisi jatkanut matkaansa kannattajien kanssa Vantaalta vielä Hämeenlinnaan lätkätepsiä kannattamaan.

Kun kuulin, että saamme pitää vieraissa TPS:n kuvausliiviä, olin ihan lapsellisen iloinen. Jostain syystä vaan tosi siistiä saada kantaa kuvaamansa joukkueen logoa myös vieraspelissä! Ehkä on jäänyt vähän hampaankoloon jotain Valkeakoskelta vuodelta 2013 ;)

Matkalla alkoi vähän jännittämään ehditäänkö me ennen pelin alkua asemiin. Tryykättiin hallin ovista sisään just, kun tuomarit ja joukkue jo pönöttivät pukuhuoneen edustalla ja niinpä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin reteästi astella kuvauspaikalle keskeltä kenttää joukkueenjohtaja Tuomalan perässä. Vaihtopenkkien välissä oli nimittäin just hyvä seinusta kahdelle TPS-liiviselle kuvaajalle pitkien putkien kanssa (no okei, mun 70-200 mm ei ole kovin pitkä).

Ihanaa vaihtelua myös pitkästä aikaa kuvata vaihtopenkkien välissä!! Vaikka tavallaan olen sitä tehnyt tänä vuonna myös Kupittaa vitosella, mutta siellä etäisyydet ovat suuremmat eikä se tunnu samalta. Tuossa kuuli selkeästi molempien joukkueiden koutsien ohjeet pelaajille. Tiina suomensi mulle välillä Legirus-koutsin espanjaa enkä voinut taaskaan kuin ihmetellä monttu auki mistä näitä kieliälykköjä ympärilleni pesiytyy. Itsehän olen vasta menneellä viikolla oppinut sanomaan englanniksi ulkomaisille rekkakuskeille, että niiden täytyy kiertää rakennus ympäri, jotta ne pääsee purkamaan oikealle ovelle.

fclegirusintertps-6

fclegirusintertps

fclegirusintertps-7

fclegirusintertps-8

Legiruksen halli oli niin kummallisen värinen, etten vieläkään tiedä mikä se vallitseva pääväri oli. Ihmiskielellä: halli oli siis kuin mikä tahansa halli, valkoiset seinät ja vihreä kenttä. Valokuvaushörhökielellä: tavallaan se vihreä kenttä hehkui kattoa kohti, mutta ulkona paistava aurinko taas antoi keltaisen säväyksen sisätiloihin? Toisesta päästä hallia oli myös valot rikki, joten se nurkka oli tosi pimeä ja keltainen. Kuvat olivat siis valkotasapainoiltaan mitä sattuu. Osa ihan ok, mutta osa todella keltaisia. Siksi kuvien käsittelyynkin meni aikaa tällä kertaa enemmän, kun ei vain voinut kopioida edellisen kuvan asetuksia seuraavaan vaan piti säätää.

fclegirusintertps-9

Hassua oli se, kun viime viikkoisen pelin jälkeen tuli juteltua parin tyypin kanssa siitä, jos nyt sattuisi tulemaan kentältä pallo päin tai mies syliin, jottei se nyt ehkä niin hauskaa olisi, jos kamerakamat saisi osumaa. Eilistä peliä ei oltu pelattu kovinkaan kauaa, kun miehet taisteli naaman edessä ja sieltä kimposi pallo ihan päin meikäläistä.

fclegirusintertps-10

Mä olen ihan hirveä pallomagneetti, joten tämä ei sinänsä yllättänyt mua. Ton yllä olevan kuvan tilanteesta se pallo tuli ja näkeehän sen kuvastakin aika hyvin mihin pallo on menossa. Mä otin ton kuvan, tajusin jo silloin, että nyt osuu, suojasin omaisuuteni ja pallo pamahti keskelle erittäin paljon bodattua hauistani. Tuon jälkeen säikyinkin noita tilanteita koko ajan, kun miehet tulivat siihen eteen ja kyllähän sieltä pallo toisenkin kerran tuli uhkaavasti meikäläistä kohti, mutta osui onneksi jonnekin ylemmäs seinään.

fclegirusintertps-11

fclegirusintertps-12

fclegirusintertps-13

fclegirusintertps-14

fclegirusintertps-15

fclegirusintertps-16

Legirustyypit teki ensimmäisenä maalin. Sen jälkeen aloin kahta kauheammin jännittämään saavatko Tepsijätkät palloa maaliin ollenkaan. Ihmeellistä säheltämistä siitä kentän laidalta oli havaittavissa. Legirus Inter nappasi pallon vähän väliä ja voi luoja miten lujaa ne pinkoi sen kanssa karkuun. Siinä sai TPS:n miehet tosissaan juosta.

fclegirusintertps-17

fclegirusintertps-18

fclegirusintertps-2

fclegirusintertps-21

fclegirusintertps-22

fclegirusintertps-23

fclegirusintertps-24

fclegirusintertps-3

Tauolla meitä kävi moikkaamassa kuvaajakollega Suomen Porvoosta, joka Janneksi itsensä esitteli. Oli kyllä twitteristä tuttu nimi meikäläiselle hän. Kivaa nähdä muita kuvaajia myös välillä!

fclegirusintertps-25

fclegirusintertps-26

fclegirusintertps-27

fclegirusintertps-28

fclegirusintertps-29

Pääsin tällä reissulla ottamaan taas muutamia kuvia, jotka aiheuttavat itsessäni hykertelyä. Tykkään tuosta tokan puoliajan alusta otetusta Blunkan kuvasta sekä tuosta yllä olevasta jollain erikoisella tavalla. Siinä on just ne elementit, joista kuvissani tykkään. Jotain tarkkaa taustalla ja edessä hahmoja.

fclegirusintertps-30

fclegirusintertps-4

fclegirusintertps-31

Sitten vähän erilaista taidetta. Kuva oli valottunut alunperin jo niin, että Ilun naama oli varjossa, joten päätin kokeilla millaisen siitä saa vähän korostamalla sitä varjoa ja toisaalta tuomalla valoa kontrastiksi muihin kohtiin. Kun sain kaivettua Ilun ripsetkin näkyviin, päätin julkaista kuvan.

fclegirusintertps-32

fclegirusintertps-5

Ja toinen ääripää. Tämä seuraava oli pakollinen ottaa messiin, koska maalikuva, jossa ihmetellään jäikö kentällä makaava Miro henkiin vai tarvitaanko lääkintämiestä. Kuva on kaikkea muuta kuin hyvä, sillä tein siitä jotenkin liian.. Noh, väärän värisen, näyttää joltain karkkiväreiltä.

fclegirusintertps-33

fclegirusintertps-34

fclegirusintertps-35

fclegirusintertps-37

TPS siis teki yhden maalin, mutta FC Legirus Inter rankaisi ja nostivat itsensä takaisin johtoon lopussa. Siinä sitten mukavasti myös pelleilivät loppuminuuteilla. Kyllä otti niin kipeää, kun piti maassa kieriskellä ja kyllä ihan jääpalapussia sekä laastareita vaativat ne tilanteet. Heidän maalivahtiinsakin sattui niin kovin, ettei Legiruksen vaihtomaalivahti tiennyt mihin suuntaan olisi juossut kentän laidalla. Kun yritti kentälle, koutsi karjaisi no change ja pinkkipaitainen poika katosi takaisin päätyyn ravaamaan ympyrää.

Ei siis mikään mieltä ylentävä matsi tällä kertaa. Kuvaaminen sen sijaan taisi olla parempaa, kun näissä kuvissa ei ole ihan kaikissa maksimi-ISO. Seuraava matsi on melkein jo valoisassa, kun tässä on 2 viikkoa aikaa ja päivä pitenee mukavasti koko ajan. Uskomantota, että sanon tämän, mutta kyllä on mukavaa päästä ulos Kupittaa vitoselle kuvaamaan näiden kahden hallikeikan jälkeen.

FC Legirus Inter-TPS 2-1.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Ilimoja pielly, Lakeuksilla tuuloo

Rojahdin tänään töistä tullessa sohvalle ja vedin peiton korviin. Vilutti ja väsytti aivan liikaa. Hetken päästä mies laittoi viestiä kaupasta ja kyseli meidän pastatilannetta eikä auttanut muu kuin nousta sohvan uumenista tarkastamaan tilanne. Sen jälkeen ei enää väsyttänytkään niin hirveästi. Tehopäikkärit toimivat siis!

IMG_6765

Illan ohjelmaan on kuulunut kynsien lakkaaminen ja SJK:n miettiminen. Laittoivat sitten Seinäjoella tuulemaan antaen kenkää Valakarille.

Minähän en tiedä muusta SJK:sta kuin Valakarin koutsaamasta. En tiedä onko nyt enää olemassa mitään, mikä sitoisi itseäni SJK:n väreihin. Tähän asti SJK on aina pysynyt sellaisena pinnan alla kytevänä suosikkina, mutta nyt en enää tiedä.

Olen aina ihaillut Simon työtä, vaikken nyt niin hirveästi tietenkään ole valmentamisesta mitään ymmärtänyt. Lähinnä ehkä siitä tehdäänkö asioita naama punaisena huutaen vai niin kuin ihminen ihmiselle. Johtajuuden kannalta koutsaus on siis mielenkiintoinen laji. Silti Simoa voisin kuunnella iäisyyden puhumassa jalkapallosta. Siinä on jotain maagista. Toivonkin siis Simolle menestystä mihin ikinä tämän päivän jäljiltä päätyykin!!

Jännä nähdä siis kuinka SJK-uskollisena pysyn tämän jälkeen. Eihän se toisaalta lähde koskaan pois, että Seinäjoelta aloitin futiskuvausurani. Siinä mielessä musta ja kulta säilyvät näkömuistissani edelleen. Ehkä sydämessäni on joku paikka seuralle. Eikä sitä koskaan tiedä ketä yksittäisiä elämäni futissankareita tulevaisuudessa kyseisessä joukkueessa pelaa..

..koska mä olen kuvaajana enemmän yksilöitä fanittava kaikesta huolimatta. Odotan edelleen mielenkiinnolla olenko parin vuoden päästä kuinka syvällä TPS-hurmoksessani. Jos kaikki nykyiset tepsitähdet lähtevät jossain vaiheessa maailmalle, olenko silti näin mustavalkoinen kuin nyt vai hiipuuko se? Ja jos joku heistä menee joskus Seinäjoelle, arvostanko SJK:ta sen jälkeen taas enemmän?

Jännä olla oman elämänsä tuuliviiri. Tavallaan olisin halunnut alunperin pysyä turkulaisessa jalkapallossa puolueettomana, mutta ne nykyiset tepsitähdet hoitivat viime syksynä asiat niin, etten vain voinut enää vastustaa. Dääm! Ja niinpä huomenna tieni vie heidän perässään Vantaalle..! Ihanaa päästä taas kuvaamaan ♥

torstai 16. helmikuuta 2017

Viikonloppua odotellessa

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen valunut rötköimpään asentoon, jonka sohvaltani löydän joka ilta. Tänään se vaan ei tunnu niin hyvältä, sillä niskani on käsitelty taas fyssarin toimesta ja asentoni tässä ei taida olla mikään oppikirjan mukainen. Sattuu. Rötkötän silti.

Työviikko on pian taas ohi. Enää huominen ja sitten onkin taas viikonloppu. Touhuni ovat olleet erittäin arkisia. Maanantaina kävin salilla, tiistaina hengasin kotona koko illan, eilen oli taas salipäivä ja tänään fyssari + kaakaohetki toimiston Ellun kanssa. Ei siis mitään erikoista, mutta kuitenkin kivaa.

IMG_6742
huivi Pieces (ehkä) - takki Vila - neule NLY Trend - farkut BikBok - kengät Clarks

IMG_6723

Kameraan en ole koskenut sitten sunnuntain. Mulla piti olla tiistaina kuvausjuttuja ja huomenna kuvausopetusta, mutta molemmat keikat peruuntuivat. Ei sinänsä haittaa, kun molemmat jutut voi tehdä joskus toiste ja tiistaina vaivuin peiton alle päikkäreille, sen verran järjetön väsy oli jotenkin. Olen nukkunut koko viikon taas vähän miten sattuu ja tänään huomasi taas miten paljon sillä on vaikutusta mielialaan. Eilen oli huono aamu, kun tänään taas ihan hyvä kunnon yöunien jälkeen.

IMG_6747

IMG_6733

Kuvaaminen on silti aina mielessä. Tällä viikolla lähdenkin Vantaalle Tepsin perässä. FC Legirus Inter on jotain, mitä en ole vielä koskaan nähnyt, mutta tulen näkemään lauantaina. En ole googlettanut millainen halli heillä siellä on, vaikka näissä hommissa ehkä ykkösasia on tietää ympäristö mihin on menossa kuvaamaan. Ajattelin pärjätä omilla opeillani, jotka muistin Javenture-visiitin jäljiltä eli keskivaiheille kenttää, jos pääsisi. Kuitenkin käy niin, ettei pääse ja sitten koko paletti menee taas ihan uusiksi.. Mutta sitä nää valokuvaushommat aina on. Muuttuvia olosuhteita joka kerta.

IMG_6727

IMG_6746

Nää kuvat on otettu sunnuntaina, kun kävimme Henriikan kanssa Kupittaalla. Näistä Henriikan ottamia ovat nuo, joissa minä olen ja muut otin minä. Enhän mä nyt voi hyvänen aika futiskentän liepeillä oleskella kameran kanssa ottamatta yhtään kuvaa! Kiinni kamerassa oli 50 mm/1.4, joten sillä nyt ei ihan urheilukuvaamaan päässyt. Kentällä oli meneillään A-junnujen SM-karsinta Inter-HJK.