sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Se siitä inspiraatiopäivästä

Elämme kummallisia aikoja ihmiset. Minun täydellisen onnellisessa elämässäni on vastoinkäymisiä!!

Huomasin vuosi sitten, että mua pelotti olla tosi onnellinen. Odotin kuin pahinkin pessimisti milloin syöksyn kuin torpedo kohti mustaa aukkoa onneni kukkuloilta. Yritin sivuuttaa ajatuksen ja jatkaa kiitollista hykertelyä, vaikka tietysti paremman jakson jälkeen sattuu aina jotain, mikä muistuttaa kuolevaisuudesta.

Nyt en ole ollut mitenkään liian iloinen, mutta kuitenkin ihan perus, oma itseni ja silleen. Perusluonteeltani olen kuitenkin ikuinen optimisti, onnen tavoittelija, hetkessä elävä ja nykyään herkästi kiitollinen kaikesta hyvästä. Koska hyvä vetää luokseen hyvää, kuten varmasti tiedätte.

Silti maailma päätti pudottaa meikäläisen perustasolta alamaihin. Eilen oli Helsingissä Blogger's Inspiration Day ja mun oli tarkoitus mennä sinne. Seuralaiseni kuitenkin oli estynyt ja sitten pohdin lähtisinkö yksin silti.

Päätin lähteä. Huvittaa vieläkin vähän se keskustelu, jonka kävin itseni kanssa kamoja kasaan laittaessa. Sanoin ääneen "otanpa tämän toppatakin nyt mukaan, kun eilen oli niin kylmä ja jos vaikka auto jättää välille".

Vähän ennen Paimiota tajusin, ettei pultteja oltu kiristetty sen tiistain jälkeen, kun kävin vaihtamassa kesärenkaat. Alumiinivanteiden pultit täytyy aina kiristää jonkun tietyn kilometrimäärän jälkeen, joten eipä siinä sitten auttanut kuin etsiä joku huoltoasema. Jännä vaan, ettei tuossa motarin varrella olevissa huoltoasemissa missään ole erikseen sitä huoltopuolta. Niinpä jouduin vaivata jotain ihan random ukkeleita huoltoaseman pihassa.

Jatkoin matkaani joitakin kilometrejä, kun yhtäkkiä auto ilmoitti, että akussa on liian vähän virtaa. Tiedättekö mikä fiilis yksin motarilla keskellä erämaata? Soitin vaikka ja mihin palveluihin kuullakseni, että hinaus näin viikonloppuna maksaa enemmän kuin laturin korjaus. Pyörin ympyrää Teboil Kivihovin takapihalla ja sitten päätin kokeilla onneani. Mitä lähemmäs Turkua pääsisin, sitä vähemmän se hemmetin hinaus ehkä maksaisi. (Mä en tiedä mitä mä olen tehnyt mun vakuutuksille, mutta tältä osin ne ei ainakaan kunnossa ole! Huomenna lähtee hyvin kiireellinen sähke vakuutusyhtiölle!! Opetus numero 1: vakuutukset kuntoon ja joku mikä sisältää hinauspalvelun!)

Tuohon autoonhan vaihdettiin uusi akku juuri vähän yli vuosi sitten ja koska siitä meni ohjaustehostin ihan ekana pois päältä, se viittaa laturiin. Päätin yrittää saada auton suoraan Raisioon sinne samaan paikkaan, missä se akku siihen vaihdettiin ja niin vaan kuulkaa sain auton sinne parkkiin. Siellä se nyt on, odottamassa huomista.

Opetus numero 2: kun lähdet autolla, ota mukaan aina vaatteita niin paljon, ettet jäädy keskelle Suomusjärven peltoja, jos jäät välille. Iskä on puhunut tästä nyt jotain 30 vuotta, oppi on ilmeisesti mennyt perille.


Opetus numero 3 oli hieman vahinko: mulla sattui olemaan laukun pohjalla jossain hiluja sen verran, että pääsin Raisiosta pois suoraan Turun torille ja sieltä sitten vielä kotiin.

Se siitä Helsingin reissusta sitten.


Kotona pyörin pari tuntia ennen kuin lähdin taas kylille. Pikku-Torressa oli nimittäin TPS:n kauden avajaiset illalla.



Yritän nyt kovasti päästä yli eilisen sähellyksestä ja toivoa, että sisäinen hannuhanheni palaa reissultaan ja kuulen vain hyviä uutisia siitä autosta esimerkiksi. En mä tiedä voiko tässä mitenkään kovin huonot ajat olla edessä, kun ensi viikolla on luvassa kaikkea mukavaa touhua. (Jos olisi auto millä siirtyä paikasta toiseen.)

Kuvia perjantaisesta pelistä joudutaan nyt odottelemaan kieli pitkällä vielä päivän tai pari, sillä kovalevyllä ei ollut tilaa kahden matsin kuville.

Toivottavasti teillä on mennyt hieman paremmin!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Yläkentällä

Näin vapaapäivänä oli helppo tallustaa Urheilupuiston yläkentälle ajoissa ennen Tepsin harkkamatsia SalPaa vastaan. Kävin hakemassa kahvia kulman takana olevasta Salesta nauttien lämmittävästä auringosta.

Tänään on hieno keli muuten, mutta Turun tuuli panee taas parastaan. Kuinka täällä onkin voinut tuulla koko kevään näin paljon?



Kai tässä kohta täytyy alkaa testailla kameraa, kun kentällä näkyy olevan jotain kuvattavaa. Kotona on pieni tekninen ongelma, joten en välttämättä saa tästä matsista tehtyä postausta ennen kuin ensi viikolla. Muutenkin kannattaa varautua pieneen blogihiljaisuuteen sillä huomenna olen koko päivän menossa enkä siis muutenkaan ehtisi kuvien kimppuun vasta kuin sunnuntaina. Katsotaan kuinka akan käy.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kriisi ennen lenkkiä

Kaivoin valkoiset Shock Absorberit laukusta, pujottelin ne päälleni ja pyysin miestä taas jälleen laittamaan ne kiinni, sen verran kireät ne edelleen olivat kaiken käytön jälkeenkin. Juuri sopivan kireät juoksemista ajatellen, vaikka monta kertaa olen ajatellut, että sinkkuna olisi varmaan jäänyt juoksematta, mikäli se urheiluliiveistä olisi jäänyt kiinni.

Seuraavaksi kumarruin kurkottamaan toisesta laukusta jotain ja samaan aikaan selkäpuoleltani kuului jokin hassu ääni. Kysyin mieheltä mitä tapahtui ja hän totesi liivien menneen rikki! Olin monttu auki toistellen vain sanaa rikki! Miten niin rikki?! Hakanen oli kuulemma antanut periksi. Se siitä lenkkeilystä.

Ihmettelen vieläkin kuinka Shock Absorbereista voi mennä jokin rikki, sen verran olen kuitenkin luottanut niiden laatuun. Kai mikä vaan voi mennä rikki nykypäivänä sitten.


Minulla ei aikaisemmin tuota mallia Ultimate Run Bra (adlink) ollutkaan ollut ja ne kyllä oikeasti olivat todella hyvät tähän hakasen periksiantamiseen asti. Onhan noissa edelleen hakasia jäljellä, mutta minulla kyllä menee muutama hetki kaventua niin monta senttiä kuin nuo vaativat. Noita ennen olin käyttänyt mallia Active MultiSports Support Bra (adlink) ja ne naputtelin tilaukseen taas. Ne ainakin saan kiinni itsekin.


Onneksi on nettikaupat tällaisia tilanteita varten. En millään olisi ehtinyt kiertää livekauppoja läpi liivien perässä, kun ei voi tietää mitä kokoja missäkin on jäljellä.

Mikä sun suosikki urheilurintsikkamerkki on?

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen

Onpas jotenkin tosi kivaa olla taas intternetissä ja etenkin kotona! Ollaan tässä pari tuntia jo röhnötetty sohvalla ja oon miettinyt kuinka ihanaa on ensi yönä nukkua niin, että on tilaa. Ja ylipäätään edes nukkua, heh. Olen myös sitä ihmetellyt kuinka nopeasti Turusta ajaa Ähtäriin tai toisin päin, jotain 3 ja puoli tuntia vaan! Kun Ähtäriin päin mennessä näkyi vain eri lintulajeja, Turkuun päin tullessa tielle kirmasi yksi itsemurhapeuraeläin, joka ihme kyllä säilyi hengissä, vaikka auton nokka oli ehkä metrin päässä. Ei meidän auto vaan erään vastaantulevan. Tapaus herätti sen verran, ettei enää tarvinut pysähtyä Huittisiin hakemaan lisää kahvia vaan pystyi ajamaan suoraan Turkuun.







Kun kuvaan niin paljon jalkapalloa, en jaksa enää valokuvata muuten vapaa-ajallani. Näen kyllä paljon asioita, joista saisi hyvän kuvan, mutta siihen se jää. Ajattelen tai jopa sanon ääneen "tuosta saisi kuvan", mutta syystä tai toisesta jätän kuvan ottamatta. Uskon tämän olevan terve piirre valokuvaajassa, vaikka treeni tekeekin mestarin. Silti luovalla alalla luovuus tarvitsee taukoja, jotta voi kukoistaa sitten taas, kun on tosi kyseessä.

Tänään jossain Huittisten jälkeen näkyi kaukaa pari mäntyä taivasta vasten jollain aukealla ja se oli yksi näistä "tuosta saisi hienon kuvan" -hetkistä. Jäin hymyilemään koko asialle, koska on tavallaan tosi siistiä tunnistaa kuvan arvoiset tilanteet, mutta silti jättää tekemättä. Vähän kuin näkisi luonnossa jääkarhun pennun, mutta antaisi sen vain jatkaa matkaa villinä eikä edes yrittäisi tehdä siitä itselleen lemmikkiä, vaikka se niin hurjan söpö olisikin.





Luonnon keskellä olemisesta saa kyllä akut täyteen, ei voi muuta sanoa. Tänä aamuna kävin kävelyllä eläinpuiston hirviaitauksella, josta sitten palasin takaisin rantaan kuuntelemaan kuinka jäät paukkuu. Hassu ääni, jota en ollut varmaan ikinä ennen kuullut. Me kaupungissa asuvat missataan kyllä niin paljon, kun suhataan päivästä toiseen asfaltilla betonirykelmien keskellä. Kyllä tässä täytyy itsekin alkaa jossain metikössä käymään, jotta saa lepuuttaa sieluaan.

Toivottavasti teidänkin pääsiäiset sujui hyvin! Minä taidan seuraavaksi kaatua sänkyyn. Pari päivää töitä ja sitten pari vapaata, jes!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

TPS - MuSa 13.4.2017

Hauskaa pääsiäistä! Hurautin eilen pösöllä Turusta Ähtäriin pääsiäisen viettoon. Matkan varrella näkyi paljon joutsenia, pari kurkea ja 1 musta kissa.

Kiirastorstaina sen sijaan näkyi mustavalkopaitaisia mieshenkilöitä kameran etsimessä! Pääsin kuvat tekemään vasta tänään matkustamisesta ja muusta oheistoiminnasta johtuen. Hyvää kannatti jälleen kerran odottaa, sillä reilusta 900 kuvasta valikoin julkaistavaksi melkein 70 kuvaa!! Ihan mieletön määrä, en ole koskaan aiemmin tehnyt yhdestä matsista näin montaa kuvaa!

Julkaistavien kuvien määrä matseista on lisääntynyt muutenkin, koska olen muuttanut työskentelytapaani. Käyn nykyään kuvat läpi Lightroomissa ja samalla merkkaan tehtävät kuvat. Sen jälkeen on helppo ottaa vain merkatut kuvat samaan riviin, tehdä niistä ensimmäinen ja sen jälkeen kopioida samat asetukset seuraavaan, mikäli kuvien valo on sama. Pieniä säätöjä tietysti joutuu välillä tehdä, koska ei kaikkiin kuviin tietenkään sovellu aina täysin samat jutut kuin toisiin.




















Niin Turussa kuin täällä Ähtärissäkin on ollut mielenkiintoiset kelit, kun välillä paistaa aurinko ja välillä tulee sankkoja lumikuuroja. Voisi kuvitella lumisateen ärsyttävän tässä vaiheessa kevättä, mutta kuvatessa hymy leveni! Niin siistejä kuvia, kun sataa lunta!!













Oon tässä vähän mietiskellyt tuota Peltolan Waltteria sillä tavalla, että jätkästä on tullut aika hurja tekemään maaleja! Kolmessa edellisessä matsissa kaikissa hän on laittanut pallon maaliin!





Tauolla en ehtinyt syödä eväitä kokonaan, kun tuo Siirtolan poika tarjoili pallon pompotteluhommia keskellä kenttää. Pitihän sitä nyt kuvata! Pitäisi palkata joku jalkapalloilija opettamaan tuota touhua mulle, kun en vaan pääse yli siitä kuinka siistin näköistä se on!
















Escape To Suomi twiittasi torstaina musta mm. näin: "the Tarantino of futis with a mild foot fetish". Ymmärrän, että nappiskuvat ehkä viittaavat jalkafetissiin, mutta oikeasti kyse on vain kengistä. Kuinkas muutenkaan, kun olen kuitenkin nainen, höhö!

Ennemmin mulla on aika vakavamielinen silmäfetissi. Se on kehittynyt tässä vuoden sisään eikä rajoitu pelkästään jalkapalloilijoihin vaan mietin nykyään kaikkien kohtaamieni ihmisten silmiä. Värejä ja ripsiä ja kaikkea.








Justiin ennen yläkentälle kipuamista pikkuveljeni laittoi viestiä, että Valakari siirtyy Tepsiin. Kyse oli Valakarin Simon pojasta, Onnista.






Keskityin taas niin kovin kuvaamiseen, ettei mulla ole jalkapallosta sanottavaa. Se oli aika helpon näköistä peliä jotenkin.

Mulle teki hyvää käydä kuvaamassa edellisenä päivänä matsia, joka ei itsessä aiheuttanut mitään tunteita. Keskityin pallon seuraamiseen ja vain kuvaamiseen. Tepsin matsin alussa syttyi lamppu päässä ja keksin, että voisinhan myös Tepsiä kuvatessa keskittyä ihan vaan siihen peliin eikä siihen kuka palloon koskee tai että kenestä haluan mitäkin kuvia. Puoli vuotta kestänyt kuherruskausi tän jengin kanssa alkaa siis selkeästi olla ohi ja pystyn keskittymään olennaiseen.


Olennaista futismatseissa on tietysti myös kahvitarjoilut. Tällä kertaa tarjolla oli todella hyviä mokkapaloja! Kyllä kelpasi kuvatun pelin jälkeen!

Oli tosi hyvä fiilis kyllä kuvata tätä peliä. Kiirastorstai, aurinkoa ja lunta, maaleja ja sitä paitsi matsin jälkeen pääsin vaihtamaan kuulumisia itse Simo Valakarin kanssa!

TPS - MuSa 3-0.