torstai 6. huhtikuuta 2017

5 x parhaat jutut futiskuvaamisessa

Tulen aina iloiseksi, kun ajattelen jalkapallokentän laidalla notkumista. Jo ennen kuvausharrastustani meillä oli Hannaticin kanssa tapana käydä katsomassa futista Seinäjoella. En oikeastaan edes tiedä miksi kävimme SJK:n peleissä, mutta mun vanhasta blogista löytyy kuvatodisteita sellaisesta. Kai se sitten oli vaan niin kivaa ensin hakea mochaccinot Coffarista mukaan ja lähteä istumaan katsomoon. Sama kai se on missä ystävänsä kanssa käy kahvilla? Meidän tapa oli käydä jalkapallo- ja futsalmatseissa.

Ensimmäistä kertaa jalkapalloa kuvatessani oli fiilikseni tietysti jännittynyt, mutta neutraali sekä lajia että urheilukuvaamista kohtaan. En ajatellut futiskuvaamisen olevan sen kummempaa kuin kukkien tai kissojen kuvaaminen. Eikä se kai tekniikaltaan ollutkaan, vaikka kuitenkin ihan hemmetin koukuttavaa. Naurattaa näin jälkikäteen, etten kysynyt keltään mitä pitää tehdä. Menin kentän laidalle ja kuvasin kaikkea kuin bloggaaja. Asioita maassa ja toisaalta asioita, jotka liikkuvat.

Haluankin nyt listata alle 5 parasta juttua futiskuvaamisessa! Kuvituksena otoksia mun futiskuvausuran alusta :)

IMG_3307-4

IMG_5297-5

IMG_5313-6

IMG_6020-9

1. Kuvaussäännöt, jotka olen itse rakentanut. Koska en kysynyt keltään neuvoja mennessäni ekaa kertaa kuvaamaan, rakentui mulle omat kuvaussäännöt, jotka todennäköisesti ovat aika samat kuin muillakin futista kuvaavilla ihmisillä. Minusta futiskuvaaminen on helppoa, koska siinä ei tarvitse kuin seurata palloa.

Loput säännöistäni liittyvät ehkä enemmän kuvankäsittelyyn ja kuvien valikointiin, kuten se miten rajaan kuvat vai rajaanko edes. Omat säännöt tekevät kuvista oman näköisiä, siksi siis kaikkien kuvaajien kannattaa miettiä miten haluaa taidettaan ilmaista eikä keskittyä vain siihen saako jalkoja katkaista polvista tai voiko olla olemassa kuvia ilman kultaista leikkausta.

IMG_2080-41

IMG_4508-3

2. Uudet kentät ja ympäristöt. Uusi kenttä kuvausympäristönä tuo itselle tosi avoimen luovan olon. Kun menee johonkin ihan puhtaalta pöydältä ja näkee kaiken ekaa kertaa, on todella siistiä kuvata. Vaikka maassa olisi sama pallo kuin muuallakin, ympäristö on silti eri ja kuvakin sen myötä eri.

Kun on nähnyt Seinäjoen Keskuskentän tai Turun Veritas Stadionin niin monta kertaa, että siellä voisi kävellä vaikka unissaan kompastumatta mihinkään, yksityiskohtien kuvaaminen voi alkaa tuntua jossain kohtaa tylsältä. Luova hulluus kaipaa aina uusia ärsykkeitä.

IMG_1624-001

3. Tunteet kentällä ja katsomossa. Futiskuvissa yksi parhaista jutuista ovat pelaajien tunteet kentällä. Eniten mua viehättää kaikki onnistumiseen liittyvät iloiset ilmeet ja se, kun se ilo jaetaan joukkueen kesken. Fiilis, joka yhdistää kaikki pelaajat ja sitä kautta itse asiassa myös yleisön heihin. Se on oikeastaan kaiken joukkueurheilun seuraamisen ydin. Kun eläytyy peliin ja voittamiseen.

IMG_5872-6

4. Eri projektit ja tavoitteet. Aina saisi olla joku tavoite kuvaamisessa. Esimerkiksi ottaa Rauhalan Tinkestä hyvä futiskuva, oma ikuisuusprojektini. Joskus on ollut tavoitteena saada puskukuva, mutta nykyään nekin tuntuvat jo ihan arkipäivältä. Toisaalta siinäkin asiassa olen syventänyt tavoitetta ja haluaisin joskus saada sellaisen puskukuvan, jossa on lähinnä pelaajien naamat, pallo ja paljon hikipisaroita. Se vaatii vaan ihan hemmetisti keskittymistä, oikeaa ajoitusta ja ehkä jopa tuuria.

IMG_2716-1

5. Taiteen tekeminen. Kuvankäsittely tuntuu aina hurjalta urakalta matsin jälkeen, kun kuvia on useampi sata ja parhaimmillaan yli tuhat. Kuitenkaan en koskaan voisi jättää kuvia käsittelemättä, sillä siinä vaiheessa vinoon kuvatuista kuvista saa julkaistavaa materiaalia ja sitä paitsi joihinkin kuviin on mukava laittaa pientä taidelisää, mikäli se kuvan tunnelmaan sopii.

IMG_2510-1

Ekstrana myös pakko mainita: kesä, lämpö ja farkkushortsit! Kun käy kuvaamassa jossain oikean nurmikon äärellä ja saa lepuuttaa paljaita varpaita ruohikolla, ai etta ♥ 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti