sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kuvauspäivä kanssani

Keksin eilen aamupalamunakkaan syömisen jälkeen, että voisinkin toteuttaa sellaisen kuvauspäivä kanssani -tyyppisen postauksen.


Eilenhän olisi ollut mahdollisuus lähteä kannattajareissuun mukaan Kokkolaan, kun tepsijätkillä oli siellä peli ja mä sitä harkitsinkin aiemmin. Sitten tuli samalle päivälle kuvauskeikkaa tänne Turkuun, joten jäi lähtemättä.


Mun kiireettömät viikonloppuaamut alkaa aina 1-2 mukillisella kahvia ja netin selaamisella. Somet ja blogit läpi, joskus ehkä myös nettikauppasurffaan, kuten tänä aamuna. Eilen ei sellaiseen riittänyt mielenkiintoa.

Useat ihmiset vannovat aamulenkkeilyn nimeen, mutta mun aivot ei koskaan aamuisin viestitä kaipaavansa mitään aamujuoksua. Johtuu todennäköisesti toimistotyöläisen arkirytmistä, josta johtuen arkilenkkini sijoittuvat aina iltoihin. Eilen kuitenkin lähdin kiertämään jokirannan jopa aika aikaisin, joskus puolilta päivin nimittäin!


Kaivoin kaapista koko sarjan New Balancea hihitellen. No ei vaan, ei se nyt niin hauskaa ollut vaan ennemmin irvistelin sille, etten osaa ostaa treenivaatteita ikinä mätsäämään toisiinsa. Oikeasti - kuka hemmetti pukee päälleen neonkeltaisen (tai neonvihreän) paidan, jonka päälle turkoosia ja ihan päällimmäiseksi neonpunaista? What the fuck? Ihailen heitä, joiden lenkkiasuissakin värit sopivat toisiinsa. Minulla niin ei todellakaan ole. Tän mun New Balance -sarjan lyhythihainen löytyy myynnistä Sportamorelta täältä (adlink), turkoosi pitkähihanen on ikivanha (mutta ihan paras!!) hankinta Zalandolta (adlink) ja kengät alekorilöytö Keskiseltä joitakin vuosia sitten. Takin ja juoksuhousujen hankintapaikan olen tyystin unohtanut, hups!


Tässä kohtaa iski ADHD-kohtaus ja ennen pukemista pitikin ensin sutia naamaan aurinkosuojallinen voide, jotta se ehtisi edes vähän imeytyä ennen ovesta ulos astumista. Eihän siitä muuten mitään hyötyä ole, jos se ei vaikuta vähintään puolta tuntia. Näin kevätauringon aikaan en tosin tiedä onko mistään UV-suojasta mitään apua, kun musta tuntuu, että joka kerta mun otsa reagoi silti. Olen nyt jopa viikon syönyt karoteenitabuja, toivottavasti alkavat vähitellen tehota. En halua edes tietää millainen syyhy käsivarsiin tulee sitten, kun ne pääsen auringolle paljastamaan. Tiedättekö yhtään mistä puhun? No aurinkoihottumasta tietenkin.


Tässä lenkin jälkeisessä kuvassa punapigmenttiä on muutenkin kuin vain pisamien muodossa, höhö. Musta on hauskaa, että nyt pitkästä aikaa vuosiin mun pisamat on tehneet comebackin. Ennen ne oli niin haaleita, nyt niitä taitaa olla ihan tosissaan. Ne ei vain erotu niin hyvin, kun verenpaine ja couperosa on nousseet päähän tehden musta muutenkin ihan punaisen. Tai sitten vain kuvittelen olevani aina punainen kuin pieni possu.

Lenkki oli erittäin hyvä, vaikka kuljinkin keskeltä maalaismarkkinoita ja mietin mikä järki tässä reittivalinnassa oli. Olin päättänyt kiertää jokirannan, joten sitten myös kiersin. Tällaisista ennakkoon päätetyistä jutuista pitäisi opetella joustamaan ja vaihtaa suunnitelmaa kesken kaiken, jos tekeminen tuntuu huonolta. Miten se voikin olla niin hankalaa joskus?


Lenkin jälkeen pakotin miehen katsomaan mun kanssa Muskettisotureiden kolmatta kautta ja ai hyvänen aika, olin jo unohtanut kuinka kuuma Aramis onkaan! Kuinka Aramikset ovat aina ne kuumimmat näissä leffoissa ja sarjoissa? Onko se hahmosta vain kiinni? Pappi, mutta kuitenkin muskettisoturi, jolla on suhde kuningattaren kanssa? Mies, jolla on hyvä sydän, mutta kuka kuitenkin tappaa?

Joskus mietin eläytyvätkö muutkin katsomiinsa sarjoihin näin paljon? Minä taidan miettiä näitä hahmoja aina. Nauran Porthokselle, koska hän on yhtä jäyhä kuin pahimmat turkulaiset ja huudan kuninkaalle kuinka hän voi edes olla niin sinisilmäinen ja toisaalta ihan idiootti. Sopisinkohan hyvin siihen Sohvaperuna-formaattiin?

Oli vaikea jättää uusi kausi vain yhteen jaksoon, mutta oli pakko. Seuraavaksi täytyi meikata.



Tässä kohtaa Maria yllätti viestittämällä, toivoi kuvausjuttuja! Sehän vaan passasi, sillä tarvitsen itsekin kuvia. Me ehdittiin ottaa asukuvat ennen kuin kipusin yläkentälle. Oli kyllä kivaa, pitäisi todella paljon useammin käydä kuvailemassa bloggaajien kanssa!! Muutenkin tulee liian harvoin nähtyä ketään bloggaajamimmejä.

Se päivän varsinainen kuvauskeikka siis sijoittui Urheilupuiston yläkentälle, jossa tepsimuijat kohtasi Åland Unitedin. Mun tehtävä oli kuvata tiettyä pelaajaa. Optimistisesti olin kuvitellut, että voisin siinä samalla kuvata matsia ihan normaalisti, mutta loppujen lopuksi en todellakaan pystynyt. Tässä pari hassua kuvaa yläkentältä, jotka kerkesin nappaamaan keikan ulkopuolelta.









Ekassa yläkenttäkuvassa olen katsomon ylimmällä orrella istumassa Tumperon vieressä katsomassa miltä tepsijätkien peli Kokkolassa näyttää. Siitä piti kuitenkin palautua takaisin maan pinnalle, koska peli yläkentällä oli juuri alkamassa. Toisen kuvan yksi tuomareista huomautti mulle 2 kertaa mun olevan liian lähellä sivurajaa kuvaamassa, hän pelkäsi astuvansa mun päälle. Olin kai aika lähellä juu, pahoittelut siitä. Keskityin vaan mun kuvaustehtävään niin hyvin kuin pystyin ja koska millimetrejä oli tälä kertaa vähemmän käytössä, piti päästä niin lähelle kohdetta kuin pystyi.

Kolmannessa kuvassa ihana Ruohomaan Hanna, joka on edelleen sivussa loukkaantumisen takia. Hänellä oli hieno huivi! Tarvisin itsekin samanlaisen, mutten ole vielä ehtinyt hankkia.

Kuudes kuva: tämä keikka toi varmistuksen siihen, etten enää voi kuvata yhdistelmällä 70D + Sigman pitkä putki. En ennen kuin hankin vempeleen, jolla saa säädettyä Sigman putkesta tarkennuksen kohdilleen tuon rungon kanssa. Kuvasin eilen nimittäin tätä postausta varten 70D:llä ja kittiputkella sekä asukuvat 70D:llä ja kiinteällä Sigman putkella: kaikki kuvat ovat tarkkoja ihan eri tavalla kuin kuvaamani futiskuvat. Lisäksi täyskennolla ja Sigman pitkällä putkella otetut kuvat ovat myös tarkkoja. Kiva, että selvisi.

Meitsin viininpunaisia New Balanceja (adlink) myy ainakin Boozt pienellä alennuksella. Itseä himottaisi hankkia sama malli eri värisenä. Esimerksi valkoinen mmmmm... Valkoiset (adlink) irtoaisi Junkyardilta halvimmalla, hitsi! Kokoja näistä on huonosti jäljellä kyllä, se on harmi.


Ensimmäistä kertaa tänä vuonna aurinko lämmitti niin ihanasti jalkapalloa kuvatessa, että olisin halunnut heittäytyä selälleni tekonurmelle ja jäädä sinne pyörimään. Oli pitkästä aikaa se fiilis, mikä kesällä tuota lajia kuvatessa aina on: rakkaus.

Kuvaushommien jälkeen kävin pyörähtämässä kaupassa ja palasin kotiin melkein puoli kymmeneltä illalla. Sitten jatkui Muskettisoturimaraton ja tuli jopa vähän valvottua. Ei vain malttanut lopettaa ajoissa. Kuvatkin katsoin läpi siinä jossain välissä, mutta en niitä sen kummemmin vielä viitsinyt räpelöidä. Halusin vaan rentoutua

Vähän rennompi kuvauspäivä siis tällä kertaa ja kaikin puolin mukava sellainen!!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti