tiistai 16. toukokuuta 2017

Liikunnallisuudesta

Sain lauantaina kommentin, jossa ihmeteltiin kuinka olen niin läski, vaikka esitän tosi liikunnallista.

Niinpä, rakas anonyympi, niinpä!


Kun ylistressaannuin vuonna 2015 lihoen siinä samalla 10-20 kiloa, olisin toki voinut olla joku superihminen ja laihduttaa jollain tiukalla kitudieetillä 10 kiloa pois. Mutta en ollut! Vuoden 2016 alussa tuli monta positiivista muutosta elämään ja siitä alkoi stressistä paraneminen. Kun halusin parantua, en vain yksinkertaisesti voinut aloittaa mitään kitudieettiä. Jos olisin aloittanut, olisin todennäköisesti syöksynyt syvemmälle mustaan aukkoon.

Mun päälle ei ole koskaan sopineet dieetit. Olen monta kertaa kyllästynyt laihduttamiseen ja olen sitä edelleen. En aio laihduttaa.

Sen sijaan aion harrastaa liikuntaa. Tässä kohtaa sanon sinulle rakas anonyymi: minä en esitä yhtään mitään.



Syitä miksi "liikunnallisuuden esittäminen" ei näy kropassani:

- On ollut kausia, kun sokeri on saanut vallan ja olen syönyt jotain suklaata lähes joka ilta. Harvemmin on ollut suklaattomia päiviä. Paitsi nyt vihdoin ja viimein, kun tässä eräs sunnuntai sain ihan järkyttävät mahakivut suklaasta.

- Kun syön liikaa sokeria rasvan kanssa, viimeisetkin aineenvaihduntani rippeet menevät ihan sekaisin.

- En syö vieläkään tarpeeksi vihanneksia ja marjoja kotioloissa.

- En ole varsinaisen liikunnan lisäksi kovin aktiivinen. Työni on istumatyö ja sitähän bloggaaminen, valokuvaaminen ja kuvienkäsittely ovat myös. Niinpä ruokavalio korostuu entisestään.


Mitä ylipäätään tulee liikunnallisuuteen, olen aina halunnut näyttää liikunnalliselta! En vain varmaan ikinä ole siltä näyttänyt, mutta ehkä vielä joku päivä!

Kuvat: Susanna (ite editoin)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti