tiistai 23. toukokuuta 2017

TPS - FC Haka 22.5.2017

Voi TPS. Odotukset Tepsiä kohtaan tuntuvat olevan suuret kaikilla ketkä seuraa enemmän tai vähemmän kannattavat. Ennen jokaista matsia tiedetään kuinka tärkeää olisi voittaa. Sitten tepsijätkät marssivat kentälle ja aloittavat matsin vahvasti. Hallitsevat peliä, mutta pallo vaan ei osu maaliin. Vastustaja onnistuu ryöstämään pallon ja karkaamaan päätyyn, jota Tepsin puolustus tarkoin vartioi. Koko maailma pidättää hengitystään huokaisten helpotuksesta joka kerta, kun Viscosi nappaa kopin tai tilanne purkautuu muuta kautta.

Ne hetket ovat oikeasti kamalia! Etenkin silloin, kun vastustaja onnistuu tekemään maalin. Itsellä jää aina monttu auki ja pään yläpuolella pyörii kysymysmerkkejä. Ei voi oikein ymmärtää miten vastustaja pääsee tekemään maalin ja TPS ei, vaikka tämähän on ihan sama TPS kuin viimekin vuonna. Eikö muka ole?

Kun tepsijätkät palaavat maalilta omille paikoilleen pää painuksissa, kuten futariryhtiin kuuluu, sitä toivoo heidän lähtevän hyökkäykseen heti upottaen pallon maaliin. Ehkä vähän sellaisella pohjalaisella kostotyylillä: "älä sä kuule mulle ala", "siitäs sait" ja "piä tunkkis perkele", mutta ei se peli siitä useinkaan niin nopeasti rakennu silti. Tässä kuvasetissä on yksi kuva Mirosta, joka saa minut unohtamaan pohjalaiset kotkotukset ja rauhoittumaan. Kuinka kukaan voi näyttää niin täydellisen keskittyneeltä ja huokua rauhaa, vaikka on juuri keskellä elämänsä tärkeintä peliä? Liialla kuumenemisella ja hätiköinnillä se pallo ei takuulla mene maaliin kuin tuurilla, joten ehkä viimeistelyyn tarvitaankin kaikkein eniten täydellistä yhteistyötä ja taitoa.

Aika moni tuntuu tällä hetkellä pettyneeltä ja olen sitä kai itsekin vähän. Tai oikeastaan en tiedä miten päin pitäisi suhtautua. Pelissä on edelleen ihanan paljon vauhtia, mutta se ei vain silti riitä. Silti ilman vauhtia minunkin optimistiset toiveeni olisivat haihtuneet jo aikapäiviä sitten, mutta aion kuitenkin edelleen jatkaa uskomista tähän seuraan ja joukkueeseen! Niinhän se kaikissa fantasiatarinoissakin menee: se sankari hiipuu kokonaan pois, johon ei enää uskota.




Fantasiatarinoista puheen ollen, mites nää maskotit? Jouduin yhteiskuvaan noiden hippojen kanssa ennen peliä ja voi luoja kuinka kuumottavaa, kun ei yhtään tiedä ketä siellä sisuksissa on! Mähän olen nyt voinut sitten olla ihan kenen vaan kuuman kollin tai vaikka pankinjohtajan kainalossa!? Apua!!




Ennen matsia eräs toimittaja kysyi multa pressissä kuka mun tähtäimessä on. Vastasin välittömästi.. arvaatteko kenet? Vinkki: hän on tuossa ylläolevassa kuvassa.












Enpäs muista milloin olisin viimeksi nähnyt, kun maalivahti saa suoran punaisen, mutta eilen ainakin näin.







Omistan nyt kokonaisen kuvasarjan Ilulle, Ilun maalille ja sitä seuranneelle ihanalle maalihalille. En pääse yli ikinä näiden maalihaleista, ne ovat yksinkertaisesti niin ♥ 








Tasapelihän siitä tuli.

Nyt nähtiin tepsitähti Severino kentällä ihan matsin lopussa, mutta ei ehtinyt paljoakaan taiteilla pallon kanssa. Junnuille hänellä onneksi oli aikaa matsin jälkeen ja hän pääsikin moniin yhteiskuviin. Sitä oli hauska seurata sivusta. "Severino sä oot paras" ne huusi hänen peräänsä. Täytyy siis olla kova jätkä, kun junnut arvostavat niin suuresti.



Otin matsin alussa kuvia yhdistelmällä 70D + 70-200 mm/2.8, mutta oli pakko vaihtaa kuitenkin täyskennoon Sigman kanssa. En mä edes tiedä mikä nyt on parasta, mutta täyskennoon ainakin luotan.

Millä mielellä siellä ollaan tän tasurin takia? Ei kai usko nousuun ole vielä mennyt?

TPS - FC Haka 1-1.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti