sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannus uusissa maisemissa

Joko siellä toisella puolen ruutua on juhannuksesta selvitty kotiin asti vai olitko kotona muutenkin koko keskikesän juhlan ajan? Minä olin pari yötä mökillä saaristossa ja jo eilisestä asti kotosalla. Olin eilen niin väsynyt, että taisi ihan hyvään aikaan tapahtua tuo kotiutuminen.

Tämä oli mun toinen juhannus meren äärellä Turun saaristossa. Viime vuonna enemmän Naantalin suunnassa ja nyt sitten täällä Turussa päin. En ollutkaan vuoteen taas ollut veneessä ja sen kyllä huomasi. Pieni vene isossa meressä hurjassa vastatuulessa - ei ihan heti meikäläisen mukavuusaluetta. Melkein lähti nenäkin irti!


Perjantaina heti aamusta mökin isäntä halusi esitellä Airiston ja niinpä jouduin taas veneeseen. Ei tuullut paljon, mutta kaikista muista veneistä tietysti tuli aaltoja, eww.

Olihan se Airisto kyllä hieno! Isoja purjeita horisontissa vastavalossa, vesi meren väristä ja eri lajin lintuja siellä täällä.

Mukava reissu, mutta mukava oli päästä takaisin maallekin, höhö! Tarvisi varmaan veneillä vähän useammin kuin kerran vuodessa, jotta tottuisi ja nuo tietyt meriosuudet tulisi tutuiksi.


Loput perjantaista menikin aika pitkälti syödessä, juodessa ja ihmisten kanssa jutellessa. Mietin siinä ruokaa mättäessäni, että tavallaan on hyvä, jos ihmiset syövät juhlapyhinä normaalista poiketen ja enemmän kuin yleensä. Osaa sitten arkena syödä hieman hallitummin.

















Jouduin illalla vielä kerran vesille, kun tuon saaren kaikilla asukkailla on tapana tietyllä kellonlyömällä sitoa veneet toisiinsa ja seilata koko saaren ympäri. Yksi vetää ja muut lipuu. Ennen vanhaan kuulemma ollut tapana myös laulaa, mutta tämä meidän venepossujuna ei sitä tehnyt. Papinsaaressa oltiin kytiksellä ja kun olimme kohdalla, he huusivat yhteen ääneen hyvää juhannusta.

Myöhemmin mentiin vielä katsomaan naapurimökille kokkoa. Aikamoinen roihu siitä tulikin ja samalla kulotettiin vähän nurmikkoa. Onneksi ei ollut sen kuivempaa, muuten olisi pitänyt pelastautua mereen.


Juhannuskokon perimmäinen idea on pitää pahat henget loitolla, aivan kuten pääsiäiskokonkin. Vaikka idea kokoissa on sama, musta juhannuskokko tuntuu silti tosi oudolta. Kai tähän silti joskus tottuu vielä?

Mä otin juhannuksen rentoutumisen kannalta ja siinä kyllä taisin onnistuakin. Veden äärellä oleminen rauhoitti ja emäntien leipomat piirakat maistuivat! Tästä on hyvä jatkaa pari viikkoa töitä ennen kesälomaa!

4 kommenttia :

  1. TÖRKEEN HIENOJA KUVIA!

    http://jasukuvaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Kaksi ekaa kuvaa tämän sivun alussa ovat parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tykkään itekin etenkin tosta merikuvasta!

      Poista