sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Naisen mukanaan vienyt viikonloppu ja uudet arskat

Olipa mukavaa viettää kuluneena viikonloppuna pari iltaa ilman tietokoneen näytön tuijotusta. Tuntuu paljon paremmalta tarttua näppikseen, kun on lepuuttanut sanan säilää muutaman päivän. Siinä vaiheessa, kun lähetin ystävälleni snäpin kertakäyttöhöyliä heilutellen "mitä mieltä oot, montako kertaa kertakäyttösen käyttökerta on" ymmärsin olevan hyvä hetki palata takaisin läppärin äärelle suoltamaan sanoja peräkkäin (Kummelin mukaan ns. pötkössä) blogin tekstieditoriin. Kyllä. Nyt olen taas täällä takaisin!

Viikonloppu vei muutenkin ihanasti mukanaan pulskean, mutta nykypäivänä onneksi hieman vähemmän laiskan emännän eli siis minut. Perjantaina lähdin töistä iloisesti viiden maissa, tulin kotiin ja sitten taas lähdin. Sillä kertaa pyörällä Turun keskustan Hansaan.

Hansassa kävin säädättämässä Instrussa silmälasejani ja samalla ihailin taas aurinkolaseja. Instrussa on nyt nimittäin -20 % aurinkolasit vielä yli juhannuksen! Hyvin ehtii hankkia uudet arskat, jos on sellaista miettinyt. Niin kuin minäkin olin ajatellut. Ajattelin niin paljon, että tilasin tuossa viikko sitten Booztilta nämä*.

Zarassa vierailu kertoi minulle muotia olevan tällä hetkellä erittäin räikeä pinkki, kukkakuviot ja kaikki muu erikoinen. En ole aivan varma aionko alistua vallitseviin muotivillityksiin kovin syvällisesti, vaikka jonkinlaista vaatevaraston uudistamista tässä todennäköisesti aionkin harrastaa tulevana puolivuotiskautena.

En ostanut mitään.

Stockalla sen sijaan ratkesin, sillä siellä sitten taas olikin MACin kaikki jutut -20 prossaa Stockan kortilla. Kyl maar meikäläiseltä nyt sellainen kortti takataskusta löytyy! Ostin ihanan uuden varjostamiseen sopivan värin ja testailinkin sitä jo eilen. Oli hyvä!

En muuten olisikaan eilen meikannut, mutta lähdimme Susannan kanssa kuvausretkelle Kuusiston linnan raunioille. Monesta blogista olen niistä lukenut ja joskus jonkun kaarinalaisen kanssa puhunutkin, mutta ikinä ennen en ollut käynyt paikalla. Oli jokseenkin hämmentävä paikka. Eniten suretti, koska rauniot ja vielä enemmän tänään, kun luin wikipediasta Kustaa Vaasan määränneen linnan purettavaksi 1528.



Rakastan linnoja kokonaisina, mutta rakastan myös selkeästi vettä. Joka kerta, kun lähdemme Susannan kanssa kuvailemaan ja jossain näkyy vettä, minä huokailen kuinka upean näköistä on. Aurinkolasien läpi kaikki merivesi vielä näyttää turkoosimmalta kuin se edes on.

Selvää on siis: tein oikein muuttaessani Turkuun, koska mitä muutakaan täällä olisi kuin meri joka paikassa ja aurinkolasihankintanikin meni mielestäni ihan nappiin. Kuin Strömsössä, mutta paremmin.



Poistuimme linnan raunioilta lopulta vähin äänin rantapolkua pitkin tietämättä päädymmekö mereen, metsään vai metsätielle. Päädyimme lopulta metsään ja reittimme oli ihania ylämäkiä, jotka hengästytti mukavasti. Ihan kuin olisi ollut lenkillä, mutta ei oltu. Susanna on juoksukiellossa ja minun reisipalat olivat tulessa, koska olinhan treenannut ne jumiin vasta torstaina.

Jep. Olen tässä parisen viikkoa opetellut tekemään nopeita, mutta ah niin tehokkaita HIIT-treenejä, joissa suurimmassa osassa laskeudutaan reisipalojen varaan. Ajattelin tästä harrastuksesta kertoa teille jossain toisessa jaksossa, ehkä jopa vasta heinäkuussa. Että pysykäähän kuulolla!

Kuvat meitsistä: Susanna
* mainoslinkki

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti