tiistai 6. kesäkuuta 2017

Sosiaalinen somessa

"Kun sä oot niin sosiaalinen ja siellä somessa" sanoi ystäväni tässä taannoin jonkun arkipäiväisen kahvipöytäkeskustelun sivulauseessa. Taisin sivuuttaa koko lausahduksen, sillä olen joutunut miettimään omaa somekäyttäytymistäni pitkin kevättä ja todennut pinnan alla kuplivan jotain.

80-luvun lapsena lankapuhelimesta ensin Nokian 880:n ja siitä internetiin - kyllähän siinä on jo kehitystä tekniikan saralla. Välillä on vaikea ymmärtää edes sähköä, miten se voi muka tulla jostain talojen seiniin? Joten miten ihmeessä voisi sisäistää jonkun internetin olemassaolon? Siihen ei voi koskea, mutta se on silti olemassa. Ihan sairaan outoa. Tähän kaiken päälle joku sosiaalinen media, jonka avulla voi pitää yhteyttä toiseen ihmiseen ja nykypäivänä vielä lähettää jotain videokuvaa frendille tuosta noin vaan. Kaikista erikoisinta tässä kaikessa on se, että mun äiti suoraan hippiliikkeen kultakaudelta, OSAA SNÄPÄTÄ!


Kun tein tilin snäppiin joskus vuosi sitten, oli puhelimelle höpöttäminen todella typerän oloista. Ihailin kuinka muut pystyivät saarnaamaan pitkiä liturgioita ja jotkut toiset taas vetämään ihan eri roolia kuin mitä normaalitilassa olisivat. Tarkoitan siis sellaista hassutteluprofiilia, jonka suosio perustui ihan puhtaasti ihmisten viihdyttämiseen.

Kyllästyin molempiin snäppityyleihin aika nopeasti. Itse tosin vetelin aika pitkiäkin mystoreja, vaikka ne kiinnostivat varmasti ihmisiä yhtä paljon kuin minua itseäni olisi kiinnostanut eli todennäköisesti ei yhtään. Löytyi matkan varrella myös sellainen snäppityyppi, jossa snäppääjä puhuu pelkästään itsestään "olen sitä ja tätä ja tuota, koska sitä ja tätä ja tuota". Päätin, että sellainen snäppääjä en ainakaan halua olla.


Seuraan snäpissä tietysti myös itseäni nuorempia tapauksia ja juuri heidän somekäyttäytyminen on saanut minut miettimään. Miksi hölöttäisin itsestäni mystoryn täyteen jotain kakkaa joka päivä? Eivät monet muutkaan tee niin. Ketä oikeastaan edes kiinnostaa? Uskon vakaasti siihen, että ei ketään.

Nuorille snäppi on enemmän privakeskusteluja varten ja ymmärrän kyllä ihan täysin! Ei kaikkea tarvitse koko ajan jakaa. Ei kukaan ns. normaali halua olla koko ajan esillä jossain. Eihän? Bloggaaminen ja bloggaajaksi profiloituminenkin on jo ihan tarpeeksi julkista.

Niinpä olen tajunnut sosiaalisen median seuraajalukuja tärkeämpiä olevan live-elämän sosiaalisuuden. Mitä enemmän sometan, sitä yksinäisempi olen (!!!!) ja mitä vähemmän mua näkyy snäpissä, sitä enemmän mun IRLissä tapahtuu asioita ja ihmisiä. Näin se tuntuu menevän. Kaikista eniten tietysti haluaisin vieläpä tuota jälkimmäistä. Että olisin aina tyytyväinen ympärilläni olevaan ihmismäärään ja etten oikeastaan edes ehtisi somettamaan.

Talvella ja keväällä on ollut nimittäin monta lauantai-iltaa, kun olen kaivannut ihmisseuraa, mutta turkulaistumisen myötä en oikein ole aina tiennyt kenen puoleen olisin kääntynyt, joten usein olen vain jäänyt kotiin, vaikka olisin ehkä halunnut olla toisaalla. En usko olevani maailman ainoa sosiaalinen ihmisluonne, joka tuntee itsensä joskus jopa yksinäiseksi. Välillä se tuntuu olevan mun jotain omaa erakkohakuisuutta kaikesta sosiaalisuudesta huolimatta ja välillä sitten taas täysin tahatonta. Olen jotenkin läpi elämäni tehnyt paljon asioita yksin, vaikken olisi pistänyt pahakseni, jos olisi ollut joku kenen kanssa tehdä. Ehkä en osaa pyytää tai ehkä olemukseni antaa ymmärtää, etten edes kaipaa ketään ikinä?


Sosiaalisen median hurmos on joka tapauksessa alkanut mennä ohi vähitellen ja se jos mikä tuntuu terveeltä. On ihanaa olla sosiaalinen ihmisten kanssa ihan oikeassa elämässä eikä vain somessa.

aurinkolasit Guess (täältä* 20 % alessa nyt koodilla NOW20, voimassa vain tänään!) paita Freequent  farkut Gina Tricot  kengät Reebok (täältä*)

Puhuin tässä postauksessa enimmäkseen snäpistä, vaikka aika moni on siirtynyt käyttämään instastooria. Mua se ei voisi vähempää kiinnostaa enkä edes katso sieltä niidenkään stooreja, joita ennen katsoin snäpistä. Ehkä multa on jäänyt joku kohta tajuamatta siitä? Musta snäppi on vaan niin paljon kivempi. Siellä mua voi seurata nickillä marihietala ja ei, en höpötä miljoonaa sekuntia itsestäni siellä. Eilen otin sinne kuvan varpaistani ja tänään kukkivasta lupiinista. Erinomaista sisältöä siis ja ennen kaikkea just sopivan sosiaalista!

Miten teidän sosiaalisen median käyttö on muuttunut vai onko? Oletko sosiaalinen ylipäätään?

kuvat: Susanna
* mainoslinkki

2 kommenttia :

  1. Hmm toi on ihan totta, että some tekee ikään kuin yksinäiseksi. Vai kääntyykö yksinäisenä helpommin somen puoleen? Ainakin se on helppo tapa pitää yhteyttä, kun mullakin rakkaimmat ystävät on ympäri maata ja nähdään harvoin.

    Ite taas oon aika innostunut insta storiesista, kun taas snäpistä en koskaan. :D Tykkään, miten voin sinne tunkea kaikkea turhanpäiväisiä ruokakuvia ymsyms, mitä en välttämättä feediini halua. Samalla ite feedistä on tullut harkitumpi.

    Edelleenkään en tykkää siitä, että laittaisin järkkärikuvia instaan. Se on enempi sellasta hetkellistä, kamera ei kuitenkaan ole aina mukana ja jotenkin.. mun mielestä instan idea häviää, jos tuon sinne "oikeita valokuvia". Siitä tulee mainoskanava, ei mun daily life in pictures. Promomielessä toki sit ymmärrän ton lähestymistavan täysin. Voihan olla, että sitä joutuu itekin syömään sanansa joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis tavallaan voi tuudittautua siihen, että on ihmisiä ympärillä, jos riehuu somessa paljon. Sit huomaa jossain vaiheessa, että niin no olishan se toki ihan kiva joskus puhua jollekin ihan livenä.

      Mun täytyy varmaan yrittää alkaa muistamaan se instastoori kans. Sama kai se on sinne jotain bumerangeja heitellä.. Mäkin alunperin ajattelin niin, etten halua mitään liian siloteltua instafeediä, mutta nyt oon ajautunu siihen et kaikki kuvat on jotain järkkärikuvia. Haluun kuitenkin tuoda futiskuvia sinnekin!

      Poista