torstai 8. kesäkuuta 2017

Suomi - Liechtenstein 7.6.2017

Eilen oli hieno päivä futiskuvaajan elämässä taas. Pääsin kuvaamaan Huuhkajia!

Suomen jalkapallomaajoukkueen kuvaaminen on joka kerta yhtä erityinen tilanne, eikä se nyt tietenkään ihme ole, kun silloin on aina vähän erilaiset systeemit miten median edustajana voi stadionilla liikkua. Kun Interin ja TPS:n peleihin voi kulkea samasta ovesta kuin pelaajatkin, Huuhkajien matseissa mennään eri kautta sekä pressiin että kentälle. Tai siis eihän kuvaajat todellakaan kentälle saa astua, mutta sinne viereen kuitenkin.

Tunnelma on aina odottava, sillä ihan kaikki suomalaiset toivovat Huuhkajien kurssin kääntyvän voittojen tielle. Toisaalta samaan aikaan moni tuhahtelee pessimistisesti ja kyllä kai sen ymmärtää. Valmentajat ovat vaihtuneet ja joukkue koostuu pelaajista, jotka ihan todella ovat ammattijalkapalloilijoita.

Myös siksi kuvaamisessakin on ylimääräistä jännitettä, koska eihän sitä nyt hyvänen aika joka päivä pääse kuvaamaan esimerkiksi Joel Pohjanpaloa ja Teemu Pukkia. En tosin yhtään pistäisi pahakseni, jos maailmassa tapahtuisi jotain sellaista, että olisin vaikka Jollen hovikuvaaja, höhö!




Kuvasin koko matsin eilen 70D:llä Sigman kanssa (1-2 kuvaa siellä täällä täydennyksenä toisella rungolla ja laajemmalla linssillä). En ole täysin tyytyväinen kaikkien kuvien jälkeen, joten eipä tässä taida auttaa kuin alkaa säästää uuteen runkoon. Yhdessä kohtaa matsia olin onnistunut huitaisemaan jonkun nappulan objektiivista väärään kohtaan ja olin jo varma automaattitarkennuksen kosahtaneen, mutta onneksi huomasin ennen kuin kerkesin vaihtaa linssiä. Olin ilmeisesti samalla sähläyshetkellä vaihtanut vahingossa suljinajan 1/100, mutta onneksi huomasin senkin aika pian. On tämä välillä ihmeellistä säätämistä. Jotain positiivista: valo oli paras mahdollinen. Kirkasta, mutta kuitenkin tasaisen pilvistä.







Nuo kentän reunalla kulkeneet mainosaidat olivat uusi elementti. Onhan noita tv:ssä tullut nähtyä, mutta ei koskaan aiemmin livenä. Olivat normaaleja manuaalisia mainosaitoja hieman korkeammat, joihin en todellakaan ollut osannut varautua. Kentän aurinkoiselle puolelle oli jätetty päätyihin pätkät ilman näitä aitoja, joten siellä kuvaaminen sujui kuin ennenkin. Ekalla puoliajalla sinne toiselle laidalle oman tien raivaaminen vaan oli tehty hieman hankalaksi, mutta kyllä minä sinne pääsin kompastumatta johtoihin tai pallotyttöihin.














Huuhkajien kuvaamisessa on sekin niin hienoa, kun tupa on silloin täynnä! Kuvien taustalle tulee päänuppeja ja ylipäätään niin siistiä olla maatasolla, kun yleisö huutaa. Joissakin kohdissa eilen turkulaiset olivat aika vaisuja, mutta lopussa tuli aikamoista viheltelyä ja kuulosti ihan oikealta jalkapallopeliltä. Sitä vaan jotenkin aina kaipaa niin paljon, älämölöä yleisöltä. Kannustamista ja kohahtelua. 

Vaikka urheilumarkkinointimiehet puhuvat kaikenlaista, minusta tärkein asia urheilutapahtumassa on suoritukseen eläytyvä yleisö ja vieläpä niin, että reagoi ääneen eikä vain istu kuin kirkossa. Toki joskus on niitä poikkeuksia, kun matsissa ei tapahdu oikeasti yhtään mitään ja me kuvaajatkin vain säikähdettäisiin, jos joku yleisöstä yhtäkkiä huutaisi jotain. Jäätävä tunnelma - on kai sekin tietysti jotain.

Eilisessä matsissa ei onneksi tarvinnut nukkua hurjan montaa minuuttia, mutta muutamia kuitenkin. Erityisesti toisella puoliajalla, mutta ensin nämä ensimmäisen puoliajan kuvat.. Ekalla puoliajalla nähtiin Mehmet Hetemaj'n maalikin! Minä en saanut kunnon kuvaa siitä tuuletuksesta, sillä kuvasin eri puolella kenttää ja Liechtensteinit olivat koko ajan edessä.
















Olin kuvannut sen toisenkin laidan hyökkäyksiä, mutta jostain syystä siihen suuntaan tuo mun runko ja objektiivi eivät pysäytä liikettä niin kuin minä haluaisin. Kuvat eivät siis päätyneet julkaistaviksi.

Tauolla kävin nappaamassa pressissä yhden keksin suuhuni, kun niitä siellä kerrankin jopa oli! Nuo tauot tuntuvat menevän aina ihan ylinopeaa eikä siinä kerkeäisi syödä edes keksejä, jos olisi työtehtävässä, joka vaatii kuvien lähettämistä eteenpäin heti.


En yhtään tiedä mitä tässä seuraavassa kuvassa tapahtuu, mutta mielestäni se vaikutti todella mielenkiintoiselta. Jotain siellä tutkittiin ja tunnusteltiin.

















Pelin taso tuntui laskeneen toisella puoliajalla kuin lehmän häntä. Muutama ihmeellinen syöttö ja muutenkin homman juoni oli jotenkin ihan hukassa. Liechtenstein pääsi tasoittamaan eikä Suomi enää toista kertaa saanut palloa maaliin. Harmi.





Kaikki muut ovat olleet pettyneitä tulokseen ja minä varmaan ainoa iloinen tai jopa onnellinen, kun Huuhkajat kävi taas Turussa ja pääsin kuvaamaan. Oli oikeasti tosi kivaa!! Olin matsin jälkeen kuin kaikkeni antanut ja nukuin viime yönä ensimmäistä kertaa koko viikolla todella hyvin! Kaiken tämän seurauksena tänään on ollut pitkästä aikaa erityisen hyvä päivä ja kaikki on vaan ihanaa. Ihanaa myös päästä jakamaan nämä kuvat maailman kanssa.

Sunnuntainahan olisi Tampereella Suomi-Ukraina, mutta sinne en ole menossa. En oikeastaan tiedä miksen ikinä laita akkrehakemusta Tampereen peleihin, kun ei täältä nyt niin pitkä sinne olisi ja varmaan moni kuvaajakollega on menossa. 2.9. Tampereella pelattavaan Suomi-Islantiin on melkein kyllä päästävä.

Suomi - Liechtenstein 1-1

2 kommenttia :

  1. Hei! Hyviä kuvia! Otatko minuun pikaisesti yhteyttä kuva-asioissa. Pienet pelaajasaattajat olivat minun joukkueesta. leena.jokinen@noormarkunkoitto.com

    VastaaPoista