maanantai 31. heinäkuuta 2017

TPS - OPS 30.7.2017

Minulle opetettiin vuosi sitten jalkapallokentän älykkäimpien jätkien löytyvän keskikentältä. Ilmeisesti vuosien vieriessä entinen keskikenttäpelaaja on todellakin entinen tai sitten raa'at yleistykset nyt vaan eivät ikinä toimi, etenkään, jos samaan aikaan halutaan puhua älykkyydestä.

Nyt on kulunut reilu vuorokausi siitä, kun erotuomari Juuso Vuorinen puhalsi pilliinsä matsin alkamisen merkiksi. Kaikki oli silloin vielä hyvin. Aurinko paistoi, olin juuri nappiskuvat silmissäni saanut kuvan Jakosen roskiin menevistä jalkapallokengistä ja ottanut ilomielin vastaan Kismetin eräältä jalkapalloilijalta katsomon puolelta.




Olin autuaan tietämätön millainen ilta olisi vielä edessä. Niin olivat todennäköisesti kaikki muutkin.

Poika Jakosen nappiksista isä Jakoseen! En ollut koskaan vielä nähnyt Jakosen Petriä ihan livenä, vaikka useasti tässä parin vuoden sisään on tullut nimi kuultua. Petri on siis pelannut jalkapalloa aikoinaan maalivahtina, sittemmin toiminut mm. toimitusjohtajana Tepsissä ja nykyään on Eerikkälän urheiluopiston toimitusjohtaja. Koska minä olen ilmeisesti erikoistunut kuvaamaan poika Jakosta aika paljon, kokeilin tuntuuko isä Jakosen kuvaaminen yhtään samalta. On siinä eroa!



En uskaltanut tällä kertaa kuvata mun kausikorttipaikalla, kun edellisessä tepsijätkien pelissä Kinnusen Juri juoksi kentältä aina suoraan seinään asti enkä halua jäädä jalkoihin. Tein leirin toiselle laidalle varoittaen samalla toista kuvaajaa meikäläisen pallomagneettiominaisuudesta. Kuulemma parin metrin välimatka on riittävä.






Tämän Jampan tilanteen nähdessäni ihmettelin eikö tuollaisesta pitäisi jo vähän viheltää. Vähemmästäkin on saatu kortteja joskus. Paljon tätä ennen ihan matsin alussa 2 Tepsin pelaajaa oli jo laitettu maihin. Valitettavasti en itse ehtinyt nähdä mitä tapahtui, mutta mielenkiintoinen alku.


Olin koko ensimmäisen puoliajan istunut samalla laidalla, johon kuului entisen keskikenttäpelaajan ja nykyisen OPSin managerin (ei edes valmentaja, vaan manageri) kaikki räyhääminen. En vain kiinnittänyt siihen huomiota. Vuonna 2013 kiinnitin aina eniten huomiota lujaa huutaviin koutseihin. Yllättävän usein ne kaikki olivat Oulusta. Niin tuntuu nykypäivänäkin olevan, vaikka toki erään turkulaisen jalkapalloseuran sheriffi itse sekä valkeakoskelaisten Keke ovat myös ihan yhtä äänekkäitä. Että se siitä yleistämisestä sitten kuitenkin.

Silloin, jos kiinnitän huomiota matsissa minkä vain tahon räyhäämiseen, minulla menee hermot enkä enää pysty nauttimaan kentän antimista. Haluaisin kuvata vain siinä mielentilassa, jossa pääni yläpuolelta lähtee punaisten sydämien vana kohti taivasta. Että jalkapallo olisi vain ihanaa ja koutsit rakastettavia sekä asiallisia. Sellaisia, joiden puhuessa jalkapallosta voi laittaa silmät kiinni ja kuiskailla "älä lopeta ikinä". Vähän kuin Simo Valakari, you know!

Sydämistä ja keskikenttämiehistä puheenollen, seuraavassa kuvassa tauolla kohti haastattelupaikkoja kävelevät maailman taitavin (!! 😄  ..ikinä en ole liioitellut) pallon pomputtelijajätkä Nikke sekä viime kaudella Tepsissä puolustajana pelannut Mikael Liespuu.



Tauolla kerkesin hyvin syömään lahjakismetin kahvin kera. Oli oikein hyvä siihen kohtaan. Jos olisin ollut heikolla verensokerilla toisen puoliajan, siitä pelin jälkeisestä lehdistötilaisuudesta olisi tullut vielä rumempi.

Toisella puoliajalla kentälle saatiin poika Valakari enkä pääse yli vieläkään siitä kuinka poika voi olla niin isänsä näköinen. Meillä oli Onnin kanssa kuvausdiili, jos hän tekee maalin, mutta valitettavasti sitä tuuletusta ei vielä päästy näkemään.




OPSille vihellettiin pilkku, vaikka jostain vastaavasta ei vihelletty pilkkua toisessa päässä. Tässä kohtaa takaani alkoi kuulua murinaa ja mä tiesin siinä vaiheessa leikin olevan kaukana. Tiedättekö, kun turkulainen suuttuu, silloin on pohjalaisten parempi lähteä alta pois. Pysyin kuitenkin paikoillani, sillä sain liittyä murinakuoroon ihan hetken päästä itsekin.

TPS:llä oli kulmatilanne, joka näytti tältä alussa:


..sitten siinä oli hässäkkää, pallo lipui kohti maalia ja Sjökke kauhaisi sen siitä maaliin. Tässä seuraavassa kuvassa OPSin maalivahti oli kerennyt karata pois alta ja niinpä opsilaiset jäivät seisoskelemaan kädet levällä, koska paitsio.




Erotuomari oli jo maalin hyväksynyt, kun OPSin poika Juntunen kirmasi puhumaan avustavalle. Paikalle juoksi myös erotuomari itse ja yhtäkkiä maali tuomittiinkin paitsioksi.


Voi luoja, kun meni hermot. Tätä paitsiota on toki tämän jälkeen spekuloitu twitterissä sen verran, että asia on aika pitkälti käsitelty, mutta hermot meni silti. Voisinko minäkin mennä lässyttämään avustavalle joka kerta, kun mielestäni tuomaroivat väärin? Isä Juntusen mukaan jalkapallo on maalintekopeli, että siinä mielessä on toki valmennus mennyt perille. Voihan niitä maaleja ottaa toisilta pois myös, jos niitä ei itse tee.


Jotten hermostuisi tätä kirjoittaessa tuhannetta kertaa samoista asioista eiliseen liittyen, tähän väliin poika Jakonen. 😄





Mitä OPSin pelitapaan tulee, se oli etenkin toisella puoliajalla todella vaarallisen oloista. Koko ajan sai pelätä mitä vielä sattuu ja viedäänkö joku ambulanssilla. Netissä on kirjoiteltu tämän jälkeen kuinka tuomareilta toivoisi puolueetonta tuomitsemista heti matsin alusta saakka ja pari korttia, jotta tällainen pelitapa ei jatkuisi läpi matsin.

Ymmärrän, että tuomarointi on urheilussa takuulla yksi vaikeimmista asioista. On helppoa olla kentän laidalla tai yleisössä huutava kusipää, mutta tuomarointi ei varmasti ole missään tilanteessa helppo homma. Tuomareilta odotetaan vähän samaa kuin hyviltä johtajilta: vastuuta, päätöksiä ja päätöksissä pysymistä. Minusta yhdenkään tuomarin ei pitäisi pelätä näitä asioita. Yhdenkään tuomarin ei saisi ajatella mitä kumpikaan joukkue tai yleisö ajattelee vaan pitäisi toimia sen mukaan kuinka tuomareita koulutetaan. Minusta joukkueen valmentajalle saisi antaa punaisen, jos hän ennen matsia kertoo erotuomarille, että Hyyrysen Mikkoa sitten kannattaa pitää silmällä, kuten eilen oli kuuleman mukaan käynyt.

Minut, kuten muutkin urheilutapahtumissa yleisönä kävijät, on kasvatettu lapsena moittimaan tuomareita ja "tiedän missä sun autos on" on kovinkin tuttu tilulilu jo ihan Saarikentältä asti. Silti kaikista paskinta pelissä kuin pelissä on epäreilu linjaton tuomari, josta ei tiedä mitä kentällä saa tehdä ja mitä ei. Eiväthän pelaajatkaan silloin tiedä, mikä se linja on ja tottakai perseilytaktiikalla pelaava joukkue ottaa ilon irti tilanteessa, jossa huomaa, ettei tuomari vihellä ihan kaikkea ja rajoja kokeillaan niin pitkälle kuin rajat auki ovat. Eilen ne olivat auki vähän turhan pitkälle.




Onneksi meillä on Rasmus Holma. Kaiken toisen puoliajan vihan jälkeen tuli Rasse ja puski pallon maaliin. On vähän vaikea kuvata kahteen suuntaan samaan aikaan ja tanssia voitontanssia toisen kuvaajan kanssa. Loppujen lopuksi kuvattiin ensin ja sitten heitettiin high fivet Tiinan kanssa. Tiedättekö miltä tuntuu kylmät väreet keskellä helteistä Turkua? Minä tiedän nyt, kiitos Rassen ja koko joukkueen!





Kapteenin oli helppo hymyillä lopulta voitoksi kääntyneen ysikymppisen + lisäajan jälkeen. Ja siis Tepsihän pelasi koko ajan ihan hemmetin hyvin! Täydellistä jalkapalloa, jonka OPS keskeytti koko ajan repimisillään, kiinnipitämisillä, tönimisillä ja muulla. Lopussa oli myös helppo nähdä se kaikki ajan pelaaminen. 








Ja kyllä. Yksi pelaaja kärrättiin ambulanssilla sairaalaan. Ei tosin johtunut kenenkään pelitavasta vaan Laurikainen arveli auringonpistosta. Kuulin eilen myöhemmin jo, että pelaaja on kunnossa ja kaikki hyvin.

Jos itse peli oli täynnä draamaa, koko homman kruunasi pelin jälkeinen lehdistötilaisuus. Minähän en niissä ole aiemmin hirveästi käynyt, mutta nyt Tepsin pelien jälkeen on ollut mukavaa jäädä kuuntelemaan osapuolten pohdinnat ja median kysymykset. Olen myös ajatellut, että olisi kiva joskus esittää joku kysymys itsekin, mutta kuvaamisen jäljiltä aina ollut pää sen verran tyhjä, ettei ole saanut sanaa suustaan. Eilen viha oli voittoa suurempi ja toivoin oululaisten tulevan paikalle, koska olin valmis mun pressidebyyttiin. Kun Juntuset saapuivat lopulta pukukoppisaarnan jälkeen median eteen, oli huone täynnä papatusta. Omat vellihousut olivat jännittäneet Veritas Stadionia (vaikea nähdä kenenkään ammatikseen pelaavan pelkäävän silkkistä nurmikkoa), Mikko Hyyrynen sitä ja tätä, brassit sitä ja tätä eikä saada palloa tyhjään maaliin. Kenenhän vika se sitten on? Kuuluuko koutsin vastuulle kertoa vellihousujoukkueelle, että Turussa muuten kasvaa nurmikko ja paistaa aurinko? Entä kuka sitä potkutekniikkaa niille jätkille opettaa, ettei mene maalista ohi? Kenen vika on, että Suomessa pelataan neitijalkapalloa? Mitä helvettiä edes on neitijalkapallo? Koutsaako joku neitijalkapalloa? Oliko joukkue psyykattu ottamaan Hyyrynen kovaa takaapäin, koska hän selkeästi oli manageri Juntusen eliminointilistalla ykkösenä?

Kun katselin Laurikaista tätä papatusta kuunnellessa, en ollut varma nouseeko ensin Laurikaisen vai minun tukka pystyyn, mutta kerkesin ensin! Osoitin kysymykseni manageri Juntuselle. Kysyin heidän taktiikkaansa. Sain vastaukseksi jotain alempaa pelaamisesta ja kun lopuksi syyteltiin taas neitijalkapallosta muita, saatoin vahingossa sanoa ääneen "ette sitten pelaisi sellaista". Juntusen mukaan jalkapallo on maalintekopeli eikä merkitsevää ole hallitseeko joukkue peliä. Ymmärrän Juntusen olevan pitkän linjan jalkapallomiehiä suoraan keskikentältä, sieltä missä ne älykkäät pyörivät, ja minä olen istunut kentän laidalla vasta 5 vuotta ja kotoisin Vimpelistä, mutta yhteistä voittavilla joukkueilla on nimenomaan pelinhallinta, ainakin useimmiten! Yhteistä Tepsillä ja Veikkausliigaan nousseella SJK:lla on hyökkääminen ja jalkapallon pelaamiseen keskittyminen. Hyökkääminen ilman palloa on hieman hankalaa, joten näkisin, ettei maaleja synny niin varmasti, ellei ole pallo sekä peli hallussa.

Vaikka aika usein nostankin esiin suuren ihailuni Simo Valakaria kohtaan, arvostan myös Mika Laurikaista suuresti. Etenkin tämän eilisen jälkeen. Mikan kohdalla laitan silmät kiinni ja kuiskaan "puhu mulle enemmän jalkapallosta". Manageri Juntuselle terveisinä kerrottakoon: naiset muuten pelaavat pirun hyvää jalkapalloa.

Ja sitten. Viimeisenä, mutta suurimpana voimana kaikista.. on rakkaus.. No ei vaan! TURKULAINEN JALKAPALLOYLEISÖ!!!! Kuinka liekeissä te olitte eilen!!! Olitte mahtavia läpi matsin!! Yhtä mahtavia kuin TPS kentällä! Oli ENSIMMÄISTÄ kertaa yhtä kotoisa olo kuin olisi Saarikentällä ollut ja voin kertoa teille, että se jos mikä on paljon. Parhaita olivat huudot, jotka kantautuivat katsomosta. "Anna ny sillekin kortti", kun Tepsin pelaaja loukkasi itseään ja käväisi kentän laidalla ja "oliko sekin paitsiossa", kun pelaajat pyörivät kentällä. Ihan loistavaa! KIITOS KOTIYLEISÖ, tulettehan ensikerralla uudestaan?!

En enää ole niin vihainen kuin eilen, vaikka kauan on mennyt tunteita työstäessä. Pressin jälkeen tärisin ja lopulta keräilin itseäni Veritaksen käytävällä, kunnes joku sammutti valot ja oli pakko lähteä.

Kuka se oli, kun väitti, että jalkapallo on tylsä laji? Jos siellä ruudun toisella puolella on joku edelleen sitä mieltä, suosittelen hakeutumaan jalkapallokentän välittömään läheisyyteen. Sitä tuntee taas olevansa elossa, kun on saanut samana iltana sekä rakastaa että vihata. Jos olisin kirjoittanut tämän tekstin eilen, siinä tuskin olisi ollut mitään järkeä. Nyt tuntuu, että sain tämän yllättävän tasaisesti kasaan, vaikka verenpaine nousikin jossain kohtaa. Mites teidän verenpaineet, onko Tepsin voiton jäljiltä hyvä mieli?

TPS - OPS 2-1

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

TPS - FC Honka 29.7.2017

Vaikka olenkin kuvannut tänä kesänä jalkapalloa lähes joka viikko, yhdessä asiassa olen ollut todella huono rakkaudesta lajiin -ihminen. En nimittäin ole kuvannut koko kaudella montaakaan naisten peliä. Ilmeisesti yhden kokonaisen ennen eilistä ja sekin oli Lapualla? Keväällä oli hyytävän kylmä, oli maalivahdin metsästystä ja toisinaan muuten vaan päällekkäisiä pelejä sekä menoja. Todella ärsyttävää, kun naiset ovat jääneet niin vähälle huomiolle tänä vuonna blogissani. Naisten jalkapallo on muutenkin ihan liian aliarvostettua.

Kun Hannatic pyysi mua Helsinkiin Hybrid Childrenin keikalle, joka oli siis perjantaina, ilmoitin, että pois minun on lähdettävä aikaisin lauantaina, jotta ehdin takaisin Turkuun kuvaamaan naisten peliä. Se matsi sitä paitsi pelattiin Veritaksella, joten senkin takia halusin päästä kuvaamaan matsin.

Juna oli takaisin Turussa 15:30 ja naisten peli alkoi 17:00, joten en paljon ehtinyt ihmetellä vaan kotona piti heittää kamat kasaan, sutia naama kuntoon ja syödä lennossa jotain. Hyvin kuitenkin kerkesin juomaan kahvitkin ennen peliä vielä pressissä. Kiirehermoilu ei yleensä kannata, kiireessä kannattaa vain suorittaa ajattelematta liikaa.




Ria sai ruusun ennen peliä, vaikka olisi hänelle voinut toisenkin antaa pelin jälkeen, sillä hän teki 2 maalia matsissa. Hänellä pysyy pallo hallinnassa paremmin kuin monilla muilla, ihan mieletöntä taitavuutta!

 

Joskus (ehkä useinkin) matsia kuvatessa seuratessaan palloa ei aina hahmota heti miksi tuomari vihelsi pelin poikki. Pää pyörii ja katse yrittää löytää mitä tapahtui. Eilen syy löytyi aika nopeasti kentältä.





Pieni sesse olisi halunnut myös pelata 😃  Voiko olla söpömpää!






Naisten peli on ollut tässä jonkun aikaa hieman tahmeaa ja nyt Honkaa vastaan vaikutti edelleen taistelulta. Kun Ria ponkaisi pallon maaliin ekalla puoliajalla, olin hurjan iloinen joukkueen puolesta!





Ylläoleva kuva on pakko julkaista, koska sen saamiseksi minun täytyi vähän antaa itsestäni enemmän kuin normaalisti! Makasin Veritaksen silkkisellä nurmikolla mahallani ja räpsin menemään!









Rian maalit toivat itselleni luottamusta peliin, toivottavasti myös pelaajille itselleen. Aika lopussa Honka pääsi kuitenkin tasoittamaan ikävästi ja peli päättyi tasan.

Kuvaaminen meni aika perstuntumalla niin kuin yleensä 70D:llä ja tuolla Canonin lyhyemmällä putkella. Jälki on ilahduttavan hyvää, joten näillä mennään nyt sitten. Kauas tuolla putkella ei pääse, mikä tuo kuvaamiseen tietyt rajoitteet.

Ihan kohta alkaa miesten peli täällä Veritaksella, jossa tämän postauksen kirjoitin. Täytyy siis mennä jo kameran kanssa asemiin.

TPS - FC Honka 2-2