sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Motiivini kuvata jalkapalloa

Törmäsin vuosi sitten twitterissä mieheen, jonka kanssa minulla on yhteistä mm. jalkapallo ja työnantaja. Vaihdoimme muutamia viestejä toistemme kirjoitustyyleistä ja tietysti jalkapallosta. Yhtäkkiä eilen iltana kello 23 jälkeen sama mies lähestyi minua kysymällä miksi oikeastaan kuvaan futista, mikä siinä kiehtoo. Vastaus oli pitkä ja lopulta puhuimme rakkaudesta.

Tänä aamuna klikkailin itseni lukemaan erään suomalaisen jääkiekkoseuran rekryilmoitusta, jossa haetaan kuvaajia ja toimittajia tekemään töitä palkatta. Minut tuntevat ihmiset tietävät kuinka tukkani nousee pystyyn sekunnissa ja suustani alkaa kuulua murinaa, kun kohtaan yhtään mitään epäoikeudenmukaista. En nyt aio tässä laittaa tupsukorvaisia kissaeläimiä jalkarautaan, mutta ajattelin kertoa tarinan. Mitkä ovat minun motiivini kuvata jalkapalloa, ilmaiseksi rakkaudesta lajiin vai onko rakkauteni ostettavissa?

IMG_8858-001

Kun on aloitteleva kuvaaja, sitä ajattelee olevansa sen verran amatööri, että ilmaiseksi tekeminen on ihan perusteltua. Sanon nyt tähän vuosien pohdinnan jälkeen: asia ei ole näin. Työn ostava taho tietää mitä on ostamassa, jolloin itsensä voi kyllä hinnoitella, vaikka olisi kuinka aloittelija.

Itse aloitin Seinäjoen Keskuskentän toisesta päädystä tietämättä yhtään mitä olin menossa tekemään. Mä en edes muista enää miten mä olen osannut säätää asetukset oikein? Olin luultavasti lukenut netistä ohjeen suljinaika 1/1000, mutta en ollut lukenut tai keskustellut kenenkään kanssa siitä miten jalkapalloa kuvataan. Kuvasin vain ja kuvat menivät jalkapalloseuran käyttöön.

IMG_2892-1
kuva: Antti Huhtamäki

Kuvasin koko kauden vuonna 2013, koska jäin vähän koukkuun ja sain jo heti alussa palautetta kuvieni erilaisuudesta. Ette kuulkaa tiedä kuinka monta vuotta multa meni ymmärtää mitä tällä erilaisuudella tarkoitetaan. En mä sitä kyllä vieläkään tiedä, mutta olen hyväksynyt asian ja mennyt eteenpäin.

Kun juoksee jokaisessa matsissa ja on mukana myös muutamilla vierasreissuilla, editoi kotona kuvia tunteja ja sitten antaa ne jonkun organisaation käyttöön, kyllähän se ihan työltä tuntuu. Etenkin, jos ei ole syntynyt futikseen vaan ennemmin pesäpalloon, eikä todellakaan ymmärrä käsitettä rakkaudesta lajiin. Ei, vaikka kesä ja miehet ovat kuumia.

IMG_1761-34

Olihan se toki jo heti alussa tiedossa, ettei näissä piireissä raha liiku, koska joku nyt vaan on keksinyt, ettei median edustajille tarvitse maksaa. Ja sitten on meitä höppänöitä, jotka tekevät ilmaiseksi aikansa. Kun yksi kyllästyy tekemään ilmaiseksi, löytyy aina seuraava höppänä.

Minä, joka en vieläkään ymmärtänyt rakkautta lajiin, mutta kuvaamiseen kyllä, päätin kaudella 2014 kuvata vain silloin, kun huvittaa. Huvitti niin vähän, etten kuvannut SJK-Tepsiä, vaikka sellainenkin matsi on kai pelattu silloin. Olin saanut tarpeekseni työn tekemisestä kausikorttipalkalla.

Pakko tarttua tähän kohtaan: kausikorttipalkka. Jos valokuvaaja kuvaa matsia, hän ei todellakaan katso peliä. Hän seuraa palloa ja miehiä. Se ei ole sama asia kuin katsoa peliä. Mä jouduin katsoa koosteesta viimeksi miten lähellä Blunkan maali oli, koska mä keskityin kuvaamaan miestä enkä palloa. Jos olisin seurannut palloa, olisin joutunut katsoa koosteesta mitä Blunkka teki. Eniten tässä "saat kausikortin" -tyyppisessä palkkamallissa naurattaa se, että pitäisikö sen median edustajan vielä maksaa organisaatiolle päästäkseen työpaikalle?

IMG_1503

2015 tulin Turkuun ja olin tehnyt sovinnon itseni kanssa. Päätin kuvata pelkästään omaksi ilokseni ja tehdä tätä blogia, koska tämä on ainoa paikka johon kuvia voi laittaa järkevästi ja saan vielä samalla kirjoittaa. Olihan siinä toki myöhemmin pientä yhteistyön poikasta yhden seuran kanssa, mutta totesin lopulta, etten mä voi tällaisena bloggaajana sitoutua vain yhteen. Sellainen pitäisi ehkä toteuttaa jotenkin eri tavalla kuin tällä alustalla. Ehkä just nyt urheiluseurojen kannattaisi tehdä ennemmin yhteistyödiilejä tubettajien kanssa, mikäli videonpätkien kuvaaminen katsomosta käsin olisi mahdollista, mutta rajoittavatko sopimukset tv-tuotannon kanssa?

2016 keväällä löysin vihdoin sen rakkauden lajiin. Se oli sellainen rakkautta ensisilmäyksellä -juttu. Juon juuri kahvia kyseisen seuran logolla varustetusta kahvimukista. On hyvää!

20160520-IMG_9296

En vieläkään kuvaa kokonaisia matseja ja kirjoita niistä postauksia rahasta, mutta joku motiivi on aina. On ollut pakko keksiä joku syy, ettei lähde järki. Kuvaan Tepsiä, koska se on mun rakkaudesta lajiin -seura. Kuvaan SJK:ta, koska ilman heitä minusta ei olisi koskaan tullut futiskuvaajaa. Kuvaan satunnaisesti muita joukkueita, koska yksittäiset pelaajat. Onhan tässä vuosien aikana jo kuitenkin sen verran ehtinyt eri ihmisiin tutustua.

Sitten on vielä se tärkein kysymys ilman vastausta, mikä jalkapallon kuvaamisessa kiehtoo. Vuonna 2013 siinä kiehtoi vauhdin pysäyttäminen ja kuumat miehet. Moni jalkapallosta muuten tykkäämätön nainen voi kai samaistua tähän kuumat miehet -osioon? Tällä hetkellä lajin kuvaamisessa viehättää kauniiden ihmisten lisäksi eri tilanteiden taltioiminen, kuten puskut, toisten yli loikkaamiset ja ihan vaan kaksinkamppailut. Sitten tulee pelaajien tunteet, ihan kaikki ilosta suruun ja rakkaudesta vihaan tai toisinpäin. Melkein tärkein tunne on joukkueen tunne toisiaan kohtaan sekä yleisö ympärillä täydentämässä tunnelmaa. Jalkapallo on kokonaisuudessaan todella kaunis laji ja ihmiset sen ympärillä upeita omassa herkkyydessään. Elän itse niin vahvasti intuition ja tunteiden mukaan (joskus empatiakyvystäkin on vain haittaa), joten koukutun ihan valtavasti, kun voin samaistua muiden tunteisiin. Toivon, että juuri se kaikki välittyy myös kuvista muillekin.

tpsfcjazz-25

Yhteenvetona toivon vain lähinnä, että mikään organisaatio ei käyttäisi ketään hyväkseen ja että Suomessakin urheiluseurat alkaisivat jo tekemään näitä hommia ammattimaisemmin. Jos joku tekee ilmaiseksi, kannattaa asia keskustella tosissaan läpi, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä puolin tai toisin tulevaisuudessa. Kuvaaminen ei ole mikään huvihomma vaan se on ihan oikea työ, jossa on pakko käyttää päätään, mikäli haluaa onnistua. Matsipäivänä kuvaaja on kiinni työssä helposti 8 tuntia, mikä lasketaan ihan täydeksi työpäiväksi. Lisäksi hyvien kuvien saamiseen tarvitsee vähintään 3000-5000 euron arvoisen kaluston, jonka huoltaminen ei ole ilmaista.


Vielä myös vastaus yhteen aiemmin postauksessa esitettyyn kysymykseen: rakkautta ei voi ikinä ostaa, mutta rahalla kuvaajan saa sitoutumaan lähes mihin vaan. Kuulostaa kai aika ronskilta näin kirjoitettuna, mutta niin se vaan menee, rakkaus lajiin ja työn tekeminen ovat eri asioita. Itse olen vuosien kuluessa saanut sovitettua nämä hommat niin, ettei mene kuppi nurin vaan teen keikkoja sekä rahasta että omaksi ilokseni rakkaudesta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti