sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

TPS - FC Haka 15.7.2017

Onkin ehtinyt vierähtää pari päivää, kun olen viimeksi kirjoitellut postausta, mutta juuri tätä mä vähän kesälomaltani toivoinkin eli sitä, ettei ole aikaa säätää läppärin kanssa. Vietin juuri viikonlopun ystävien seurassa ja tässä on perjantaista lähtien oltu menossa kylillä niin kovin, että hyvä kun on kotiin asti kerennyt tulla nukkumaan välillä.

Eilen Turussa oli tuplapelipäivä tepsiläisten toimesta, sillä naisilla oli ensin peli yläkentällä ja heti perään miehillä Veritaksella. Itse en päässyt osallistumaan täysillä valitettavasti vaan näin naisten pelistä vain toisen puoliajan. Kuvasin luonnollisesti, mutta saalis jäi aika vähäiseksi. Pelikään ei ollut naisten osalta mikään paras mahdollinen.

Jotenkin tuo 2 viikon tauko kuvaamisten välillä ei vaan ikinä ole hyvä idea. Ainakin nyt tuntui siltä, kun en oikein kaiken menemisen takia ehtinyt henkisestikään valmistautua koitokseen kunnolla. Nautin jo naisten pelissä tosi paljon lämmöstä ja tekonurmella istuskelusta ilman kenkiä, mutta pelkkä oma hyvä olo ei eilen riittänyt täydelliseen suoritukseen.

Tavallaan kaikki oli kuitenkin kohdallaan minulla miestenkin matsia ajatellen. Oli edelleen lämmin, tepsijätkät kuumia, lauantai, sain kerrankin juoda ennen matsia kahvia ja ekana, kun saavuin paikalle, ovimies tarjosi 4 euroa rahaa (hän oli velkaa minulle!). Silti mä en tiedä mitä mä olen tehnyt eilen sen 90 minuuttia, kun tepsijätkät tarjoilivat 2000-päisen yleisön edessä parasta jalkapalloa. Luulin seuranneeni peliä, mutta kuvista päätellen sitä ei ole tapahtunut.





Tänään näitä kuvia tehdessä mulla oli hirveä sisäinen väittely itseni kanssa väreistä. Veivasin edestakaisin sinistä ja keltaista ja kaikki näytti ihan perseeltä. Hyyrynen ja Blomqvist jäivät erikoisen värisiksi, kun seuraavassa kuvassa Jonni on aika perus "Sigmalla vastavaloon" -värinen.

Selkeästi tästä tuli mun keskikesän valokuvauskriisi: minkä värinen varjo on oikean värinen. Pitäisikö ottaa kuvasta kaikki sininen pois vai vain lisätä keltaista vai otanko kunnon aseet käyttöön ja alan säätää enemmänkin sekä highlightsien että shadowsien sävyjä vai mitä ihmettä?

Pahoittelen tätä kuvausslangia, sillä tiedän näitä postauksia lukevan ihmiset, joita ei välttämättä valokuvaus kiinnosti yhtä syvästi kuin itseäni vaan lähinnä se lopputulos. Enhän itsekään vielä puolitoista vuotta sitten oikein kunnolla nähnyt kuvista minkä värisiä ne ovat vaan tekemällä kuvia mielettömiä määriä silmäni on onneksi alkanut kehittyä. Silti puutteita on edelleen, mutta se on niin normaalia valokuvauksessa. Ikinä ei tule valmiiksi.





Hyyrynen laittoi pallon maaliin ekana ja minähän en pilkkijakkaraltani noussut, jotta olisin voinut ottaa askeleen sivulle ja saada kunnon maalihalikuvat sun muut.




Tauolla kävin pikaisesti pressissä, mutta hiippailin takaisin pian, sillä mun piti käydä ottamassa yksi kuva heti toisen puoliajan alussa. Sitä mä luultavasti mietin koko ekan puoliajan ja sitten se kostautui koko kuvaamisessa, kun olin fyysisesti läsnä ja henkisesti tulevaisuudessa.

Siksi mä ylipäätään rakastan koko jalkapallon valokuvaamista, kun se on mun adhd-luonteessa yksi ainoa asia, jossa mä pystyn olemaan läsnä siinä hetkessä koko sen 90 minuuttia. Eilen se vaan ei tosiaan toiminut, vaikka kuvaaminen olikin tietysti yhtä kivaa kuin aina.






Olen aika pitkään halunnut käydä ottamassa taidekuvia Veritaksen Olympiakatsomosta (jonka kiinni pitämistä aurinkoisilla keleillä en ymmärrä, vaikka selitys onkin liian suuret kustannukset), mutta sinne kiipeäminen vaihtopenkkien välistä on ollut vähän turhan epäilyttävä ajatus. Nyt oli pakko kiivetä ja siellähän oli aika kivaa! Stadion näyttää hienolta tuolta toiselta puolelta!

Kun laskeuduin takaisin maan pinnalle, Hakan koutsi Keke siinä vieressä huusi ja poukkoili sen verran, että katsoin paremmaksi hiippailla hyvin pian pois alueelta, jossa kuvaajien ei edes saa olla. Kun kumarruin noukkimaan kamojani portaiden alta, tajusin pallon tulevan ristuksen lujaa ihan kohti ja pystyin vain toivoa sen menevän mun yli. Se osui johonkin ylemmäs ja päätyi Hakan vaihtopenkin katolle. Ehkä säästyin tälliltä tällä kertaa, kun olin jo ekalla puoliajalla hoitanut kosketuksen palloon. Ei vaan ole matsia, jossa ei tulisi pallo meikäläiselle.

Sain kiinni toisen puoliajan kuvaamisesta sopivasti ennen kuin Jako päätti potkaista pallon maaliin. Olin niin iloinen, kun vihdoin pääsin näkemään Jakon maalintekohommissa!










Jonni oli jotenkin ihan liekeissä ja onnistui lopulta myös tekemään maalin. Hieno päivä tepsijätkillä!





Voitto maistui kyllä tähän väliin, kun itselläkin oli ohjelmassa matsin jälkeen skumppapullon korkkaus jokirannassa hyvässä seurassa. Kelpasi kippistellä!

Tänään tosin on hieman häirinnyt, kun en osaa sanoa kentän tapahtumista oikeastaan mitään. Muistan, kun joku, ilmeisesti Blomqvist riisti pallon vastustajalta toisella laidalla ja yleisö huokasi (kun te ihmiset huokailette ja hurraatte siellä katsomossa, ne hetket on ihan ylihienoja!!) ja sitten muistan kuinka hyvin Jonni pelasi. Muistan, kun Jakonen joi vettä kahden pullon taktiikalla (en saanut kuvaa, koska en osannut tarkentaa oikeaan kohtaan) ja että Waltsun kiharat ovat aika muhkeat edelleen. Kyllä, kiinnitän huomiota ihan kaikkeen olennaiseen! 😂

Ehkäpä en siis yritä nyt sen enempää tarinoida jalkapallosta. Huomenna menen Helsinkiin kokeilemaan osaisinko siellä seurata peliä vähän paremmin vai kuvaanko 90 minuuttia vuorotellen kahta eri pelaajaa, kuten näissä Tepsin peleissä taitaa usein käydä 😉

TPS - FC Haka 3-0

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti