torstai 20. heinäkuuta 2017

TPS - GrIFK 19.7.2017

Olen niin onnellinen! Vaikka ihmiseläin aina väittää, ettei rahalla saa onnea, minä kerron nyt: kyllä saa! Pari tonnia tiskiin, Canonin L-sarjan putki kiinni runkoon ja kyllä muuten lähtee! Voisin pitää kiitospuheenkin tässä samalla vielä, kun syksyllä 2014 päätin hankkia Canonin 70-200 mm/2.8. Muut urheilukuvaajat kehuivat sitä kovasti ja onhan se aloittelevalle futiskuvaajalle ihan pätevä laite, vaikkei siinä millit riitäkään ihan kaikkialle. Siksi en sitä itsekään ole vuoteen käyttänyt (paitsi talvella pakosta), koska millimetrien vähyys arveluttaa. Olen niin sanotusti liian tottunut siihen, että voin Veritaksen kausikorttipaikaltani zoomata yleisöön asti ja tsekata ketä näkyy. 70-200:lla tämä ei ihan onnistukaan vaan joutuu käyttämään omaa näkökykyä zoomin lisäksi.

Silti se jälki, mitä tuo putki tekee, on ihan omaa luokkaansa. Tämä lausunto voi toki johtua suurimmaksi osaksi siitä, kun kyllähän terävä kuva näyttää hemmetin paljon paremmalta kuin epäterävä suttu. Voisi nyt siis todeta, ettei se vika sitten kuitenkaan taida olla rungossa ainakaan kokonaan vaan ennemminkin Sigma + kroppirunko ei vaan kykene sinne 500-600 millimetriin. Eikä tarvi sitten edes kyetä, kuvaan loppukauden Canonin omalla linssillä.

Kyllähän Sigmalla ja Tamronilla ihan kehuttuja linssejä on, mutta tämän kokeilun jälkeen taidan ennemmin hankkia Canonin omia linssejä. Ainakin, jos zoomeja olen ostamassa. Uuden linssin hankkimisessa vaan on ongelmana, kun tarjontaa on todella paljon eikä osaa päättää haluaisinko 100-400 -millisen vai jonkun tavallisen 70-300:n. Onneksi tätä ei tarvitse tietää nyt vaan vasta joskus talvella.


Tiedän tarjonneeni välillä aika huonosti tällä kaudella sellaisia meikäläiselle ominaisia taidekuvia matsin ulkopuolelta. Selityksiä on monia ja useimmiten tekosyyt eivät ketään kiinnosta. Pääsin juttelemaan tästä aiheesta tuossa alkuviikosta hieman ja ensimmäisenä kiljahdin "muttakun Veritas on niin tylsä!". Veritas on tosi tylsä, jos paikalle tulee valokuvaajana, joka ei saa tehdä mitään. Ei mennä kentälle (no oikeasti valokuvaajalla ei ole edes tarvetta mennä kentälle), ei katsomoon, eikä mihinkään. Veritas on paljon kuvauksellisempi, jos vain menee paikkoihin näkymättömänä häiritsemättä ketään muuta. Toinen tekosyy oli se, kun vaihtopenkit ovat niin kaukana ja jotenkin en vaan kykene menemään liian lähelle, koska se nyt vaan on sellaista pyhää aluetta.

Eilen mulla oli koko päivä aikaa valmistautua matsiin ja tiesin luovuudenkin kukoistavan eri tavalla sellaisena päivänä, kun on saanut rauhassa kerätä ajatuksia. Huomasin myös, että todella paljon etuajassa matsiin saapumisessa on se hyvä puoli, että ehtii käydä hiippailemassa taidekuvien perässä. Näin mä ennen vanhaan Seinäjoelta niitä kuvia sain, kun menin paikalle hyvissä ajoin ennen kuin joukkue oli edes lämmittelemässä.



Tepsin tulipömpelit aiheuttavat vieläkin päänvaivaa. Näiden takia kyllä pitäisi päästä keskelle kenttää, mutta annetaan sen nyt olla. Yritän keksiä jotain muuta. Todennäköisesti se paras idea tulee kauden viimeisessä matsissa. Eilen päädyin makaamaan mainosaitaa vasten. Pelkäsin, että se rysähtää mun painon alla ja koko Veritas pääsee nauramaan, kun kuvaaja on ketarat ojossa kentän laidalla.





En ole nyt hetkeen muistanut jännittää näitä Tepsin pelejä. Se on aika vapauttavaa. Viime syksy oli niin hirveä, kun vaan jännitti koko ajan. Nyt jännitin lähinnä sitä tuleeko kuvista tarkkoja ja että saanko yhtään lähikuvaa niin kuin Sigmalla saa helposti. Loppujen lopuksi sain niin erilaisia kuvia, että luulen näissä näkyvän enemmän meikäläisen kädenjälki kuin tiukemman rajauksen kuvissa.












Matsi itsessään oli aika outo ensimmäisellä puoliajalla. Hyökkäyksiä kyllä oli mukavasti ja kulmatilanteita myös, mutta ei osunut pallo maaliin. Minua päin se kyllä tuli taas pari kertaa ja yhdessä kohdassa pelkäsin Kinnusen Jurin nappisten tulevan mun varpaille, mutta onneksi meni huti ihan helposti. Istuin kai vähän liian lähellä maalia, mutta en uskaltanut millimetrieni kanssa mennä kauemmaksi.




Tauon jälkeen ei tarvinut kauaa ihmetellä, kun tuli jo ensimmäinen maali. Siitä se peli sitten aukesi mukavasti.



Toisen puoliajan kuvasin itselleni epätyypillisessä paikassa eli laidalla, mutta se toimii lyhyemmän putken kanssa paremmin kuin pääty. Siinä vaan joutui varomaan enemmän, ettei ole pallo päässä ja tuomarikin suhaa koko ajan edestä.





Niin saatiin Valakarin Onnikin kentälle vihdoin!





Se oli hyvin voitettu! Matsin jälkeen oli mukava kuulla lehdistötilaisuudessa grifkiläisten suusta "TPS on kova". Onhan se! Tuollaista jalkapalloa vaan on niin mukava kuvata (ja todennäköisesti seurata myös katsomosta).

Toivottavasti tykkäätte kuvista!

TPS - GrIFK 3-0

4 kommenttia :

  1. Kyllä tykätään ja mukavasti kirjoitetusta blogistasi.

    VastaaPoista
  2. No oothan sä Mari huikee - respect 😻

    VastaaPoista