torstai 10. elokuuta 2017

Haluan osata

Kun kuvaa jalkapalloa ja tarinoi siitä nettiin, toivoisi ymmärtävänsä lajia kunnolla. Mun vahvuuksiin kuuluu herkät aistit ihmisten ja tunnelmien suhteen, mutta liikunnallisesti en ole koskaan pitänyt itseäni kovin lahjakkaana (paitsi osaan mä hiihtää ja opin lumilautailemaan omin avuin!). Vielä vähemmän pidän itseäni henkilönä, joka pystyisi kirjoittamaan asiallisia analyyseja lajista, jota ei ole koskaan oppinut pelaamaan saati sitten edes syntynyt katsomaan. Sillä on oikeasti aika paljon merkitystä onko kuluttanut koko lapsuutensa Saarikentällä vai Veritas Stadionilla.

Olen huomannut usein pelkääväni aivan turhaan asia-analyysien kirjoittamista, sillä aika monesti joku muu on sanonut ääneen sen, mitä itsekin ajattelin matsista. Joskus on toki myös niitä pelejä, kun kertakaikkiaan kaikki kentällä tapahtunut vaan menee ihan ohi. Kun avauduin tepsiopsin pressitilaisuudessa, päätin jatkossa ottaa nämä jutut vähän vakavemmin. Urheilutoimittajia on moneen eri lähtöön ja jokainen lähestyy lajeja omasta näkökulmastaan. Osa ymmärtää futista ihan eri tavalla kuin minä, mutta mitä sitten?

Silti mua ajaa eteenpäin jonkinlainen perfektionismi ja mä haluaisin päästä sisälle futikseen vieläkin paremmin. Vaikka joskus pääsenkin keskustelemaan lajista eri ihmisten (koutsit, pelaajat, toimittajat) kanssa, ei se ole sama kuin tietää mitä pelaaminen on.

Eniten mua on mietityttänyt se pallo.

Miten ihmeessä pyöreään esineeseen voi syntyä tuntuma? Miten sitä ohjataan? Miten sen voi potkaista kentän toiselta laidalta toiselle? Mitääääää?


Pallon kanssa kikkailuun syntyi ihan hillitön himo tänä kesänä, kun pääsin potkimaan eräänä myöhäisenä iltana Helsingissä. Vedettiin rankkareita yhden herran kanssa. Olin sitä ennen potkinut palloa satunnaisesti ja hyvin arasti jossain kenttien laidoilla, jos se on sattunut vierimään jalkoihini. Futistreeneissä olen viimeksi ollut joskus 5 vuotta sitten ja ikävä niitä hommia on kyllä ollut kova! Ja on siis edelleen.

Kyllähän se pallo maaliin asti meni, mutta kaikista eniten ärsytti, kun en tiennyt miten pitää potkaista, jotta pallon saisi lähtemään tiettyyn suuntaan! Video tästä huvista löytyy instasta mun tililtä.

Tuon rankkarireissun jälkeen nilkka oli mukavalla tavalla kipeä vielä parin päivän päästä ja googlettelin raivoisasti Turun seudun harrastejengejä. Kyllähän niitä riittää, mutta mistä ihmeestä sitä tietää mihin jengiin voisi mennä mukaan?!



Tällä viikolla olen käynyt scouttaamassa pari eri jengiä. Eilen viimeksi Kaarinassa, mutta kaarinalaiset jalkapalloilijat ovat sen verran koviksia, ettei siellä taida olla mulle mitään. Eipä kuitenkaan ollut ihan turha reissu!


Törmäsin tuttuihin, joista toinen selitti ja näytti mulle miten se pallo sitten oikein lähtee eri suuntiin. Ja taas vedettiin rankkareita 😄  Tai oikeastaan opeteltiin potkimaan. Tosi hauskaa puuhaa ja oikeasti ihanaa, kun ekaa kertaa joku selitti ja näytti miten pitää potkaista. Kaarinalaiselle koutsisedälle peukku ja ennen kaikkea suuri kiitos 😊  Ei ihan helpoin tehtävä saada meikäläinen hallitsemaan omia nilkkojaan 🙈  Toivoa silti on, sillä minusta yksi potku oli aika täydellinen. Maalista vaan kuului KaaPo-paitaisen koutsisedän kommentti: "no kyllä vähän vielä tarvii treenata" 😂 


En tiedä vielä miten mun harrastejengin metsästys tästä jatkuu, mutta ainakin osaan huomenna katsoa pallon potkimista edes vähän eri silmällä. Lisäksi sain eilen mun koutsien TOP-listaan uuden nimen!

Jos tiedätte Turun seudulta harrastejengin, johon tällainen pesispitäjän tyttö voisi sopia, jättäkää vinkkiä kommenttilootaan! Eikä haittaa, vaikka jättäisit vinkkisi vaikka keskellä talvea, sillä en usko löytäväni sitä oikeaa tänä syksynä.

2 kommenttia :

  1. Paimion Hakassa on naisten harrastejengi, joka mun mielest pelaa 7v7 pelejä ja treenaa kerran tai pari viikossa :) Nettisivuilt varmaan löytyy lisätietoa ja siihen jengiin ihan varmasti pääsee mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitti tästä infosta! :) Täytyy muistaa sit ku taas ehdin kartoittaa näitä :)

      Poista