keskiviikko 30. elokuuta 2017

Mistä tietää turkulaistuneensa?

Facebook muistutti eilen aamuna mun tunteneen mun poikaystävän nyt 4 vuotta. En jakanut sitä uutista, mutta säikähdin kyllä olenko missannut meidän vuosipäivän. Sitten tajusin nyt olevan vielä elokuu, se vuosipäivä on joskus parin viikon päästä.

Turussa olen asunut 2,5 vuotta. Uskomatonta miten aika voi mennä niin nopeasti. Uskomatonta myös miten nopeasti ihminen voi alkaa turkulaistua. Olen viime aikoina huomannut, että viimeiset rippeet pohjalaisuudestani taitavat olla "ristus", joka ei puhekielestäni katoa ja uhoaminen, mikäli tilanne sitä vaatii.

Pohjalainen ja turkulainen luonne ovat ihan täysiä vastakohtia. Luulen tosin kaikkien mahdollisten luonteiden olevan turkulaisen luonteen vastakohtia. Turkulaiset näyttävät siltä kuin he tekisivät kaiken ns. oikein, sääntöjen mukaisesti. Epäilen tätä nykyään vahvasti. En osaa selittää (vielä) miksi, mutta en vain ole niin sinisilmäinen enää.


Olen tajunnut tässä viikon sisällä turkulaistuneeni huolestuttavalla vauhdilla, tässä esimerkkejä:

↣ En ole enää niin sosiaalinen, ainakaan somessa. En pälätä snäpissä pää punaisena, koska miksi puhua, jos ei ole asiaa?

↣ Puhumisesta puheenollen, kuulin lauantaina hämmentyneen kommentin siitä kuinka osaan puhua turkua niin hyvin. Niin osaankin tavallaan. Aloitan kysymyslauseet tahallani sanalla "ei", lyhennän mielelläni sanoja ja kun kaveri kysyy mun meikkipöydän äärellä onko mulla jotain tiettyä tuotetta, alan etsiä pohtien ääneen "täsä mä oli". Tykkään myös sanasta "pal", mutta käytän sitä väärin pohjalaisen sanan kanssa, esimerkiksi kampaajalla eilen hiuksistani "pal paree".


↣ Tuntuu hyvältä, kun itsestään ei tarvitse tehdä niin isoa juttua. Lauantain kannattajareissussa olin hieman levoton, sillä pohjalaiseen juhlintatyyliin kuuluu mekkala ja mielellään sotahuuto "viinappäähän". Turkulaiset sen sijaan vain ottavat viinaa fiksusti, rupattelevat keskenään eikä kenenkään yhden tarvitse olla huomion keskipiste. Turkulaiset tietävät maailmassa olevan 2 napaa ja se riittää.

↣ Joskus on helpompi tehdä itse joku asia kuin vaatia jotain toista tekemään, vaikka se sille toiselle kuuluisikin. Koska mitä sitä nyt vääntämään kenenkään kanssa, ei tarvitse riidellä tai sanoa lujaa kellekään, jos vain tekee itse. (Tämä saattaa johtaa yrityskulttuureissa ongelmiin, mutta annetaan sen nyt olla. Enkä ole varma onko tämä turkulaista, mutta en minä hyssyttelyyn ole koskaan aiemmin törmännyt missään muualla. Se saattaa myös olla fiksuutta eikä hyssyttelyä, en oikein ole varma tästä.)


↣ Kun tietää, ettei kotona ole ruokaa, voi Veritakselta lähtiessä tulla kotiin Hesen kautta. Kyllä. Tähän on tultu. Syön hesemättöjä noin kerran vuodessa, mutta siihen on selkeästi tulossa muutos. Eikä kyllä yhtään parempaan suuntaan.


Tällainen turkulaistuminen on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Sitten, kun alan ymmärtää milloin turkulainen vittuilee tai kertoo vitsin, olen mennyttä.

2 kommenttia :

  1. Tuo sosiaalisuus on kyllä mielenkiintoinen asia. Itse olen aina pitänyt nimenomaan eteläpohjalaisia aika kylminä ja epäsosiaalisina. Kaupoissakaan myyjät eivät lähesty, jos et itse jotain erikseen kysy. Turku on se paikka, jonne muutettuani vieraidenkin ihmisten kanssa on ihan heidän aloitteestaan tullut small-talkia. Pohjanmaalla lähinnä kyräillään ja keskitytään jutskaamaan omissa pikku piireissä nykyäänkin, kun menen sinne käymään. Siellä voit olla naamaltasi tuttu, mutta et silti ansaitse edes nyökkäystä. Suoraan saatetaan kyllä töksäyttää ihan mitä vain vieraillekin. Nykyään oikein hätkähdän, kun olen tottunut turkulaiseen tapaan pehmentää vähän kohteliaasti, mitä sanotaan ja miten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missähän päin Etelä-Pohjanmaata tällaista? En jotenkin tunnista tätä, vaikka olen asunut sekä järviseudulla että Seinäjoella, joissa molemmissa on tietysti vähän eri luonteen porukkaa. Oletko itse siis kotoisin pohjanmaalta? Kauhavalla ja härmissä on myös aika erilaista väkeä sitten taas kuin esimerkiksi Seinäjoella.

      Omalla kohdallani toki aika kultaa muistot ja toisaalta on vähän erilaista mennä Vimpelissä kauppaan, kun on kerran kotoisin sieltä. Se on mun kotipitäjä ja vaikka mua ei siellä enää kukaan tunnistaisi ja joku jopa tuijottaisi "kukahan toi on", en välitä siitä.

      Poista