lauantai 9. syyskuuta 2017

Elämä on paljon seesteisempää, kun ei siivoa

En ole koskaan ollut mikään kovin näppärä siivoojaemäntä. Vielä vähemmän olen ainakaan näppärä ja siivooja samassa lauseessa tämän kuluneen viikon perusteella.

Aina olen sanonut, ettei pitäisi koskaan siivota, kun sitten ei löydä mitään. Vielä en ole ehtinyt todeta mitä kaikkea olen hukannut tällä kertaa siirtelemällä tavaroita paikasta toiseen, mutta olen pätevöitynyt todella tehokkaasti sotkemaan lisää siivotessani.

Mainitsin jo keskiviikon postauksessa siitä kuinka tiputin violetin kynsilakkapurnukan lattialle autuaan tietämättömänä siitä, etteivät ne sirpaleet tulisi olemaan tämän viikon ainoat. Torstainahan keräsin voimia ja eilen painoin taas menemään koko illan - lähinnä keittiössä.



Poikkesin kuitenkin pesemään pesuhuoneenkin leipomisen ja muun touhuamisen päätteeksi. Olin jossain vaiheessa nostanut avonaisen pesuainepurkin pesukoneen päälle ja kuinka ollakaan - hipaisin sitä huolimattomasti ohi kävellessäni ja se tippui tietysti lattialle. Miestä kovin harmitti, kun varpaisiin tarttui pesuainetta vessassa käydessä ja minä taas olin onneton naisihminen vailla oikeanlaisia siivousvälineitä. En siis omista lainkaan kihveliä enkä oikeastaan ymmärrä kuinka voin elää tällä tavalla.

Tänään oli siivouspäivä for real ja mä oon raivannut ja puunannut paikkoja niin monta tuntia, etten edes muista minä vuonna viimeksi näin. Olin muuten ihan tyytyväinen kaikkeen, kunnes saavuin imurin kanssa olohuoneeseen, missä lähestyin miehen valtakuntaa päättäväisesti. Mies oli asetellut mehutuoppinsa seinän viereen ja minä ajattelin sen olevan turvassa, koska miten nyt edes pystyisin osumaan siihen imurilla, jos ohitan sen tarpeeksi kaukaa?

Väärin ajateltu. Kuului kops, mehu levisi pitkin kivilaattaa ja siellä lillui kaukosäätimet ja minttusuklaat, joita en edes tiennyt enää olevan jäljellä. Moni varmaan miettii tässä kohtaa miksi nämä kaikki asiat olivat lattialla ja oi kyllä, sitä minäkin mietin.

Kipakasti nostin mehutuopin turvaan pöydälle, luuttusin mehut ja tartuin taas imuriin. Jos joku asia on pöydällä, enhän millään voi sössiä sitä sieltä alas imuroidessa? No enpä! Imurin letku kauhoi sen saman mehutuopin täysiä kivilaatalle pöydältä enkä nyt viitsi tässä toistaa minä päreinä se siellä lattialla sitten oli, mutta arvaatte varmaan. Siinä seisoin avonjaloin imurin kanssa ja katselin kauniisti luonnovalossa kimaltelevia lasinsiruja miettien mikä mahtaa arvon siivoojaneidin seuraava siirto olla. Että siirtäisikö itseään vai pystyisikö ensin imuroida ne pienimmät sirpaleet ennen kuin hakee muita apuvälineitä.



Jollain ihmeellä loppupäivä sujui lopulta paljon paremmin. En rikkonut enää mitään, eilen leipomani unelmatorttu oli onnistunut tuotos ja kahviseura tänään kerrassaan loistavaa.


Nyt en koske imuriin ainakaan viikkoon.

2 kommenttia :

  1. Mä oon todennut, että helpoimmalla pääsee kun siivoaa aina heti kun sotkee :D Tai siis laitan kaikki tavarat aina sinne mihin ne kuuluu, joten harvemmin sotkua pääsee syntymään. Helpottaa elämää, kun inhoan siivoamista.. Ja onneksi meillä mies hoitaa yleensä imuroinnin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on. Mä yritän vihdoin ja viimein opetella tuon tavan. Toistaseks on menny ihan hyvin, mutta eilen piti suorittaa vähän isompi siivous, kun tuli vieraita :)

      Ehkä mun pitäs kans ulkoistaa imurointi miehelle ni ei tulis niin paljon sotkua aina samalla.

      Poista