sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mitä futiskuvaus on minulle antanut

Eilen aamuna ensimmäinen netistä lukemani asia oli Journalisti-lehden artikkeli kaikkien futiskuvaajien idolista Juha Tammisesta. Artikkelissa Juha toteaa, ettei enää kannata ostaa uusimpia runkoja kuvaamista varten, kun ei niitä pysty enää tässä ammatissa "kuolettamaan". Me harrastelijakuvaajat olemme aika pitkälti pilanneet maailman, mutta en nyt ala nillittää rahasta tällä kertaa. Sen sijaan ajattelin listata, mitä kaikkea futiskuvaus on minulle antanut, jos unohdetaan se maallinen mammona.

💙 Uusi laji. Silloin, kun en vielä ymmärtänyt jalkapalloa, minusta jalkapallo oli todella tylsää. Jätkät juoksivat laiskan hitaasti kentällä (tv vielä hidastaa jotenkin ihan liikaa) eikä mielenkiinto vain riittänyt seuraamaan peliä. Kun aloin kuvata, aloin myös vähitellen ymmärtää peliä. SJK:n hyökkäyksissä toistui sama kuvio kerta toisensa jälkeen ja peli alkoi aueta minulle. Olen kiitollinen siitä, että vimpeläisenä elämässäni voi olla muutakin kuin pesäpallo. Minusta jalkapallo on hieno laji.


💙  Ihmiset. En olisi koskaan voinut arvata kuinka paljon uusia ihmisiä futista kuvaamalla voi saada elämäänsä. Luulin vain käyväni kentän laidalla pönöttämässä ja sitten poistun kotiin tekemään kuvia. No okei, sitähän se on, mutta jotenkin kummasti tunnen nykyään todella paljon jalkapalloon liittyviä ihmisiä ja osasta on toki tullut ystäviä. 

💙 Valokuvaus. Olen kehittynyt valokuvaajana vuodesta 2013 huimasti. Kalustoni sen sijaan ei ole kehittynyt kovinkaan paljon, mikä on sääli, sillä tällä hetkellä juuri uuden kaluston kautta saisi kuviin jälleen vähän uutta syvyyttä. Osaan kuvankäsittelyssä tarvittavat temput ja loput jääkin sitten reagoinnin varaan kentän laidalla. Hyvän kuvaajan täytyy olla hereillä koko ajan ja tiedostaa ympäristönsä.


💙  Kokemukset. Ainahan sitä sattuu ja tapahtuu. Niin kotona kuin vieraissakin. On ollut kaikenlaisia sääolosuhteita, on ollut erimielisyyksiä kuin myös rakkautta. Olen seikkaillut joskus pukukopissa ottamassa kuvia (niitä kuvia ei koskaan julkaistu) ja joskus myös vaihtamassa itse vaatteita olosuhteiden pakosta toisessa pukukopissa (yksi pelaaja joutui odottamaan ulkopuolella meikäläisen takia). Eikä pidä unohtaa rankkarikisaa Töölössä ja vielä vähemmän Kaarinassa tänä kesänä.


💙 Innostus kirjoittamiseen. Koska raha liikkuu suomalaisissa seuroissa hieman liian huonosti median puolella (en voi ymmärtää miksei budjetissa ole omaa kohtaa ihan oikealle markkinoinnille, sellaiselle, jossa tarvitaan kuvamateriaalia), päätin panostaa blogiini. Teitä siellä ruudun toisella puolella on aina selkeästi kiinnostanut mun kuvat (ja kai tekstitkin), joten vuosien saatossa olen koko ajan innostunut enemmän kirjoittamisesta siihen kuvien kylkeen. Ennen se oli vähän sellaista räiskimistä, nykyään pyrin ihan keskittymään tähän. Tosin tällä hetkellä se on hieman haastavaa, sillä istun TPS-kannattajien kanssa bussissa matkalla Kauniaisista takaisin Turkuun. Voitto tietenkin takataskussa.


Paljon se ottaa (aikaa ja rahaa), mutta enemmän se silti antaa. Ilman teitä muita ihmisiä, niin siellä ruudun toisella puolen kuin tuolla pelikentilläkin, tämä harrastus ei olisi mitään.

🙏

kuva meitsistä: Irkku

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti