keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Rasittava piirre ihmisessä, varsinkin itsessäni

Tein lauantaina ensimmäistä kertaa elämässäni hollantilaisen letin. Testipää oli ihan oikean ja elävän henkilön, jolla on unelmahiukset. Äärettömän pitkät ja äärettömän paksut, sellaiset kuin minullakin oli tämän henkilön ikäisenä, mutta en vain oikein osannut ajatella koko asiaa niin nuorena. Hiukset olivat silloinkin minulle vain ihmiskehoon kuuluva asia ja minun geenini määrittivät ne paksuiksi ja vaaleiksi. Tasan ei käy onnen lahjat ja minun onneni oli karvat. Paljon hiuksia, paljon ripsiä ja paljon säärikarvoja, jeeeeee!



Nuori pitkätukka antoi ohjeet miten täytyy edetä liukkaiden hiustuppojen kanssa ja luonteelleni ominaisesti mutisin ääneen kuinka se tukka ei vain pysy mun käsissä, apua, iik, tuleekohan tästä mitään.. Testipää komensi välittömästi, että ihan rauhassa nyt, hyvin se menee ja mä tajusin kuinka ärsyttävää sellainen ääneen panikointi on. Kun tekee mitä vain itselleen uutta tai mukavuusalueen ulkopuolelta, kommentoin aina jotan ylimääräistä ja turhaa. Miksi en keskity tekemään?

Hiljennyin, poimin hiuksia lisää käsiini ja pääsin loppuun asti. Letti muistutti hollantilaista lettiä, ihan kuin kuuluikin.

paita Tepsin fanipaitakaupasta ✖ farkut Gina Tricot ✖ bootsit Bronx

Toinen vastaava tilanne sattui eilen työfyssarin edessä, kun töissä sai testata omaa tasapainoaan. Keikuin eikä tasapainoni todellakaan pitänyt. Taas pohdin ääneen kuinka tästä ei tule mitään, johon hassun hauska fyssari "no ei tuukaan" ja mua alkoi naurattaa. Ei sitä varmaan olisi tarvinnut ääneen ilmoittaa, etten pysy pystyssä, kun sen pystyi kyllä näkemään.

Tässä on itselläni oppimisen paikka. Pitää lopettaa turha mutina ja keskittyä tekemään. Kyllä sen sivusta muutkin näkee onnistuuko vai ei.



Kyse on selkeästi turhasta epävarmuudesta. Ei kukaan lauantai-iltana olettanut, että osaisin tehdä hollantilaisen letin ekakerralla täydellisesti. Olisin voinut tehdä sen letin monta kertaa uudestaan, jos en olisi saanut sitä ensimmäisellä kerralla lähtemään oikein.

Tämä on nyt myös merkki siitä, että itseä on alettava haastaa eri asioissa. On nimittäin todella hauskaa välillä tehdä jotain ihan uutta! Niinpä aion jatkossa pitää pääni kiinni ja keskittyä oppimaan, sillä "confidence comes from just doing it anyway".

Enhän ole ainoa rasittava mutisija, enhän? Ootko sä tai tunnetko jonkun vastaavan?

kuvat meitsistä: Susanna

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti