lauantai 2. syyskuuta 2017

TPS - AC Oulu 1.9.2017

Minun on todella vaikea hahmottaa, miten ihmiset näkevät ottamani kuvat. Valokuvaajana myös syynään kaikki kuvani suurennuslasin kanssa (oikeasti, Lightroomissa on se nappula) tarkastaen kuinka tarkkoja ne ovat ja jos kuva menee siitä syynistä läpi, se saattaa nähdä päivänvalon vielä. 

Kuvien valintaan toki vaikuttaa muukin kuin pelkkä tarkkuus. Olen joskus yrittänyt selittää sitä, vaikken usko, että sillä on oikeastaan edes väliä. Lähinnä olen selitellyt sen takia, jotta oppisin ymmärtämään, mitä muut ihmiset näkevät kuvissani. Minä kun näen niissä eri pelaajien perusilmeet eri tilanteissa, toisiinsa nähden sopivasti sijoittautuneita pelaajia tai täydellisesti jonkun silmiin osuneen valon.

Olen valittanut kuvien tarkkuudesta pitkin kesää ja hyllyttänyt Sigman pitkän putken, koska ei enää pää kestänyt sitä paskaa. On ollut matseja joissa valokuvaajat voitti, mutta TPS ei ja on ollut matseja joissa TPS voitti, mutta minä en. Nyt vihdoin, ainakin muutamien pelaajien kommenteista päätellen, on päässyt käymään niin, että eilen voittivat sekä TPS että minä. Voin vaikka vannoa, että jalkapohjani olivat ainakin 5 cm irti lattiasta tänään, kun vastailin whatsapp-viesteihin pizzaa tehdessäni, niin hyvä mieli tuli! 😘

Mitä sitten tein eri tavalla? Vaihdoin sekä rungon että linssin. Ei siinä Canonin 70-200:ssa mitä vikaa ole, mutta samalta etäisyydeltä otetuista kolmesta kuvasta vasta viimeisen ollessa tarkka, aloin miettiä Kokkolan reissun jälkeen 70D:n tässä ennemmin joutavan hyllylle kuin minkään linssin. Niinpä päätin jo sunnuntai-iltana nukkumaan mennessäni seuraavassa pelissä kalustona olevan täyskennon ja Sigman 150-600 mm:n.

Vaikka 5D Mark II on ehkä hidas sarjatulittaja, mutta sillä ne lehtikuvaajatkin ovat vuosia kuvanneet aikoinaan. En mielestäni missannut yhtään tilannetta siksi, että kamera olisi ollut hidas vaan edelleen ennemmin siksi, että miehet nopeita ja Sigman zoomirinkula jäykkä. Huomasin myös eilen välillä nykiväni sitä rinkulaa sen verran voimalla, ettei se ole mikään ihme, jos kuvat eivät aina ole ihan tarkkoja. Lisää treeniä siis!


Kerkesin eilen Veritakselle sopivasti vähän ennen kuin pelaajat alkoivat lämmitellä. Näin pallojen olevan kentällä odottamassa potkijoita ja kirmasin sinne kameran kanssa innoissani ottamaan kuvia, kunnes tajusin kuvanneeni ne pallot nyt pari edellistä kertaa eikä se olekaan enää hauskaa. Huoltaja Juha oli asetellut pallot hienoon nuolikuvioon, joten kuvasin ne kuitenkin. Sitten kotona sitä asetelmaa katsellessa mietin kuinka perverssiltä se oikeastaan näyttää enkä pystynyt tekemään niitä. Mitä tekin olisitte ajatelleet 🙈 (Tämän jälkeen en voi julkaista niitä kuvia koskaan, ettette pääse miettimään mitä mun päässä oikein liikkuu..)




Jakosen silmistä on aina hyvä tarkistaa miten tarkka kuva on. Tuon ylläolevan kuvan kohdalla painoin suurennuslasinappulaa ja melkein hypin tasajalkaa sohvalla, ellen olisi sattunut juuri sillä hetkellä makaamaan, kun kuva oli niin tarkka, että Jakosen silmistä näkee melkein hänen sieluunsa asti. Jau! Silmien väri jää silti edelleen mysteeriksi. Onkohan joku jo selvittänyt sen?









Voi olla, että liityn siihen futiskuvaajien kerhoon, missä fanitetaan syksyä parhaana kuvausvuodenaikana. Tykkään väreistä, jotka kuvien taustalle tulevat ja valo on ihanan pehmeä. Vastavaloon kuvaaminenkin on syksyllä paljon mukavempaa kuin kesällä.




Oli jotenkin tosi kotoisa olo, kun pallopojat olivat TPS-junnuja. Voisivat olla useamminkin Tepsin omia poikia, vaikkei niissä muissakaan pallopojissa mitään vikaa tietenkään ole. Jotenkin vaan näytti kivalta samat Puman verkkarit kuin aikuisilla Tepsi-ihmisillä. Sopivat joukkoon hyvin.





Ilu siinä virittelee pelihousujaan valmiiksi, kun Ärtsi on tulossa pois kentältä ennen ekan puoliajan loppua. Eka puoliaika oli alkuun aika jännittävää, kun ei ollut vielä yhtään maalia, mutta onneksi ei tarvitse enää sanoa Tepsin pelin olevan pelottavaa. Multa puuttuu edelleen se sama jännitys, mikä mulla oli viime syksynä. En enää muista mistä matsista se jännitys silloin alkoi, mutta se päättyi siihen viimeiseen nousukarsintamatsiin.

Erona viime kauteen on tepsijätkien pelin tasaisuus. Vuosi sitten peli oli paljon vaihtelevampaa kuin nyt. Nyt jotenkin vain luotan koko joukkueeseen niin paljon, etten muista mitään jännittämistä. Toivottavasti tämä pysyykin näin, sillä se viime syksyinen jännittäminen oli todella ärsyttävää.





Toisella puoliajalla nähtiin niin nopea hyökkäyskuvio, että mä en ehtinyt kuvata sitä. Seuraan kuvatessa palloa ja otan kuvan aina, kun pallo on jollain tepsijätkällä ja tyypillä naama meikäläiseen päin. Niin hidastempoinen peli kuin jalkapallo onkin, tuosta tilanteesta jäi välistä pari jätkää ennen kuin sain kiinni lujaa juoksevasta Virtasen Jampasta, joka seuraavaksi jo potkaisikin pallon maaliin omalla upealla tyylillään. TPS TV:n haastattelussa Jamppa kommentoi: "oli pakko koittaa" 😂





Mä en tietenkään tiedä miten teihin iskee miesten selät ja niskat, mutta minusta selät on kivoja siinä missä hauviksetkin (mulla mitään jalkafetissiä ole 😉). Blunkka oli näköjään onnistunut vääntämään itsensä tuollaiseen kuvaukselliseen futareille ominaiseen asentoon ja aika monesta kuvasta valkkasin just tämän. Olisi mulla ollut naamakuviakin, mutta silti tämä viehättää tällä kertaa eniten. (Kenen mummon voin myydä, jotta voin sitten kauden päätteeksi ostaa ton Blunkan paidan??)





Se perinteinen 2-0, kelpaa!





Jakonen mursi jään tässä pelissä ja näin TPS on nyt sarjan kärjessä muutaman pisteen erolla kokkolalaisiin. Kokkolalaiset matkaavat huomenna Hongan vieraiksi ja jännää onkin nähdä, mikä sen pelin lopputulos tulee olemaan ja miten se vaikuttaa sarjataulukkoon.

Enää 6 peliä jäljellä!! 😳

Mitäs te tykkäätte kuvista tällä kertaa? Entä herättääkö tepsijätkien otteet kentällä luottamusta?


TPS - AC Oulu 2-0

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti