maanantai 2. lokakuuta 2017

Heikurat



..kuvia, joita en julkaissut koskaan missään.

Oli vuosi 2014. Löysin itseni yhtäkkiä työhaastattelusta Sanomalehti Ilkasta. Haastattelijani tutkivat kuviani ja höpöttivät kultaisesta leikkauksesta, että kyllähän se niissä kuvissa näkyy. En tiennyt yhtään mitä he tarkoittivat. Otin silloin kuvia, kuten teen edelleen, sen mukaan miltä se näyttää silmääni.

Pääsin harjoittelemaan lehtikuvaajan hommia hassun sedän kanssa, jolla oli oma tunnistettava käsialansa kuvissa, ihan niin kuin minullakin ilmeisesti on. Hassun sedän kanssa kävimme kuvaamassa yhtä taloa, jotain urheiluautoa, painitreenejä, jääkiekkoa ja koripalloa.

Setä kertoi olleensa kova piirtämään lapsena. Niin kuin minäkin olin.

Olimme sedän kanssa myös nälkäisiä, mutta setä kertoi heillä olevan sellainen slogan: sodassakin saa syödä, mutta Ilikassa ei. Ei me mitään taukoja ehditty pahemmin pitää. Lehtikuvaajan työssä mentiin keikalta toiselle ja sitten vastassa oli vielä kuvien tekeminen illan päätteeksi.

Setä oli ihan haka tekemään kuvia. Pipetit ja lassot viuhuivat, jalkapalloilijoiden naamoista hän erotti vihreät ja ties mitkä heijastukset ja suti niitä pois. Minä en erottanut värisävyjä läheskään niin hyvin.

Setä opetti minulle miten tehdään heikurat photarissa. Kirjasin ylös vihkooni, mutta muutama vuosi sitten jouduin laittamaan sähköpostia hänelle, kun ohjeistani puuttui jokin kohta. Hän soitti minulle välittömästi ja minä laitoin puuttuvan osan muistiinpanoihini. Jos joskus en enää voisi kysyä.

Nyt en enää voi. Kiitos Harri, lepää rauhassa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti