torstai 12. lokakuuta 2017

Ihan omat hullut päivät

Heipparallaa taas! Enpäs ole tainnut sanallakaan vihjata kuinka villi viikonloppu mulla oli? Olen tahallani johdatellut teitä vain jalkapallon maailmaan, hähä! Mietin aamupäivällä tänään olevan hyvä päivä tulla vähän höpöttelemään ja kertomaan kuumat kuulumiset tavallisen 33-vuotiaan turun aksentilla puhuvan naisen arkielämästä.


Kävelin Kupittaan läpi perjantaina just siihen aikaan, kun ihanat tepsijätkät (joita mulla onkin jo aikamoinen ikävä) olivat treenaamassa



Viime viikon perjantaina oli hauska päivä. Olin anonut vapaata töistä, jotta pääsen näyttäytymään Arvoa urheilusta -seminaarissa Turun Kupittaalla. Me oltiin niin ahkeria twiittaamaan siellä seminaarissa, että me trendattiin twitterissä, jau!

Ajattelin alunperin, etten varmaan tunne tuolta tapahtumasta ketään muuta kuin yhden Risto-nimisen herrasmiehen, mutta en ehtinyt kuin ruokajonoon asti ja joku KaaPo-mies jo tuli perässä kutsuen mua nimeltä. Sen siitä saa, kun motto on "tutustu joka reissulla vähintään yhteen uuteen ihmiseen". Niinpä Turun AMK:n aula vilisi tuttuja naamoja, suurin osa Sponsorointi ja Tapahtumamarkkinoinnin viime vuoden Foorumista.

Vaikken olekaan päivätyössä missään, mikä mitenkään liittyisi urheiluun (lounaalle laahustamista ei voi laskea urheiluksi), halusin seminaariin, sillä olen kiinnostunut urheilumarkkinoinnista ja siitä käyvätkö ihmiset urheilutapahtumissa. Joskus pari kertaa vuodessa saatan pyöritellä mielessäni vaihtoehtoa opiskella alaa, mutta unohdan sen aina, koska nykyarki on mukavan lupsakkaa. Opiskelu tämän kaiken muun ohessa vaatisi hikeä ja kyyneleitä ja eihän se nyt vaan käy. Joutuisi oikein tekemään jotain.

Seminaarissa höpöttelemässä olikin useita mielenkiintoisia tapauksia, kuten esimerkiksi Matt Hilton Fleetwood Town FC:sta, Sari Mikkonen-Mannila HJK:sta ja Eeva Perttula Porin Ässistä. Tykkäsin myös Veikkauksen ja Nesteen osuuksista kovin. Oli hienoa kuulla, ettei vaikuttajamarkkinoinnissa aina tärkeintä ole someseuraajien lukumäärä, koska seuraajiahan voi ostaa ja enemmän kannattaisi kin miettiä kohderyhmää kenet haluaa tavoittaa. Siltä istumalta ajatuskuplaan pääni yläpuolelle muodostui kuva futismutseista, koska jotenkin musta tuntuu, että ainakin pari mokkapalojen reseptin ulkoa osaava blogiani käy lukemassa.



Lauantaina mä treffasin Maaritin, tuon pohjoisen neljän tuulen ja kahdeksan vuodenajan etelään lennättäneen pitkätukan, kohteenamme Raision Mylly. Ei mikään jauhotehdas todellakaan vaan siis se kauppakeskus. 

Suunnittelin päässäni meille logistisesti järkevän reitin kiertää kaupasta toiseen ja sitä toteutimme sitten hartaasti. Emme kääntyneet oikealle jokaisessa risteyksessä, kuten kunnon postinjakajat tekevät, mutta melkein kuitenkin. Päädyimme XXL:ään ennen kuin olimme hankkineet sokerihumalan, mikä osoittautui fiksuksi teoksi, sillä XXL oli järjestänyt meille Jesse-nimisen ansan juoksukenkäosastolle. Siellä puhuttiin Interit, Tepsit, Kärpät ja Ässät kaikki läpi ja lopuksi Maarit osti kengät.

Emme ole koskaan poistuneet XXL:stä niin hiljaisina. En tiennyt olevan olemassa ketään, joka voi puhua minut hiljaiseksi. Luulin, että viime kesänä Ilves-Valenciassa kohtaamani ylikuuma tuntematon epsanjalaismies vei voiton kaikista, mutta olin väärässä. Turkulainen Jesse - huhhuh.

Tämän kohtaamisen jälkeen oli pakko päästä istumaan ja saada kahvia ja ylipäätään koko elämä takaisin. Mietimme millä verukkeella voisimme palata XXL:ään, mutta emme keksineet. Ehkä joskus taas.


Tiesittekö Fazerin piparisuklaan tulleen takaisin? Sitä saa jo joistakin kaupoista! Minäkin ostin jo levyn lauantaina ja samaisena iltana pääsin sitä maistamaan, kun erään rouvan kanssa pidimme varhaiset pikkujoulut.

Se oli yö, jolloin puhuin 10 vuotta vanhoista asioista ja vähän tuoreemmistakin. Valvoimme viiteen asti aamulla. Me vanhat akat.


Aamulla sain nokkani eteen hyvää puuroa ja saatoin vähän innostua taas puuron syömisestä. On se hyvää, kun sen osaa keittää polttamatta pohjaan.

Meidän rajun viikonlopun jäljiltä minua on väsyttänyt 1-2 päivää. Onneksi kerkesin nukkua päikkärit maanantaina ennen illan matsia, muuten en olisi kyllä jaksanut!





Tiistaina mulla oli taas vapaata töistä. Tein kuvat aamulla, huollatin pyörän päivällä ja varasin ajan hierojalle illalla. Olen pari vuotta miettinyt mistä Turusta löytäisi jonkun fyssarin, mutta nyt vihdoin sain tehtyä päätöksen mihin suuntaan. Sain ajan ensi viikolle enkä malttaisi odottaa, että saan hoitoa. Tosin ton ajan varaamisen jälkeen ne kaikki vähäisetkin vaivat ovat kadonneet sen sileän tien, ei kolota enää mistään. Aika tehokasta.

Eilen alkoi hullarit ja sinnehän minä sitten juuri huolletulla pyörällä suuntasin voimakkaasti. Tuhlasin kaikki rahat ja loppukuun syön tonnikalaleipiä. Ostin puuvillasatiinilakanan, karkkia, kosmetiikkaa ja langattomat kuulokkeet. Samalla reissulla kävin Intersportin loppuunmyynnissä ja löysin heijastinhousut ja uuden paidan mukavilla alennuksilla.


Tänään olen ollut kummallisen iloinen. Vissiin perjantai lähestyy. Ja Tepsin peli lauantaina!!! Mites teillä menee? Ootteko tulossa lauantaina matsiin?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti