perjantai 27. lokakuuta 2017

Mielessä

* postaus sisältää mainoslinkin

Kun kolmatta päivää pyörii sohvan pohjalla ja on muutenkin tämä blogi ollut hieman heitteillä nousujuhlien jäljiltä, on hirveät himot päästä hakkaamaan kynsillä näppistä. Tavallaan elän tässä myös kolmatta päivää hiljaiseloa, sillä luonnollisesti olen nämä kaikki 3 päivää maannut yksin kotona, joten olen todellakin ehtinyt ajattelemaan ja toisaalta himo pölpöttää edes jotain on aika suuri.

Ajattelin koota tähän postaukseen, mitä kaikkea sitä tässä on sitten tullut pyöriteltyä korvien välissä. 


♡ Joka vuotinen blogikriisi: jalkapallokausi on ohi, mistä postaan seuraavat 2 kuukautta? Ajattelin tehdä, kuten aina: postaan aiheista, jotka mieleeni tupsahtavat. Todennäköisesti luvassa on siis ajatelmia, havaintoja, toivottavasti pari päivän asua, arkea ja edes joitakin vilauksia myös jalkapallosta. Lähinnä toivon teidän viihtyvän silti täällä, vaikkei täällä tosiaan pariin kuukauteen mitään uusia futiskuvia tullakaan näkemään. (Nyt kun uhkailen tällaista, varmaan mut houkutellaan kuvaamaan jotain hankifutista?)


♡ Asukriisi: mitä päälle kauden päätösbileisiin, joista myöskin nousujuhlina puhutaan? Viime vuonna mulla oli meidän kirjan julkkareita varten hankittu Guessin mekko, voinko pukea tänä vuonna sen saman? Onhan se aika synkeän musta ja turkulaismiesten mielestä liian avonainen, mutta se olisi helppo ratkaisu. Olisi mekollakin jotain käyttöä edes.

♡ Muuta pukeutumispuuhastelua: haluaisin ruutubleiserin, ylipolvensaappaat ja ehkä jotkut mustat nilkkurit. Ihan kuin tarvisin mitään näistä. Mutta haluaisin kuitenkin! Olen selannut nettikauppoja koko eilisen ja yrittänyt tehdä löytöjä, mutta heikkoa on. Vääränlaisia ruutuja ja saappaita, ei ei ei. Onneksi yhden asian saa sentään yliviivata listalta: löysin just sopivan neuletakin Zalandolta, jes!


♡ Laihtuminen: aina mielessä, silti ruokailut pielessä. Ei vaan, olen onnistunut pienentymään jopa kai parin kilon verran. Silti vähän vielä tarvii, jotta mahdun kaikkiin ihaniin kauluspaitoihin, joita olen raivokkaasti hamstrannut syksyn aikana.


♡ Oman lantion paikka. On sitä vaan jotenkin niin hassu eläin, kun miettii vuoden tai pari etenkin lenkkeillessä, että onpa mulla kyllä ihan paska lantio, kun jotenkin se ei nyt vaan toimi ja kävelenkin ihan kummallisesti. Sitten ei kuitenkaan osaa hakea oikeanlaista apua tai ylipäätään mitään apua asiaan, vaikka osteopaatti saattaisi olla taikasana. Kävin sellaisessa käsittelyssä tässä viikko sitten ja olen siitä lähtien kävellyt onnellisena kanta-astujana ihmetellen miten edes saatoin unohtaa koko kanta-astumisen?! Veikkaan naapurieni olevan tästä autuudesta eri mieltä, mutta jes: nyt kävelen itselleni luontaisella tavalla, just niin, että naapuritkin kuulee.

♡ Oma ammatti-identiteetti. Kävin siellä Helsingissä tiistaina pyörähtämässä ja eräskin lausahdukseni oli: luulin, että osaan vain kirjoittaa, mutta osaan siis myös puhua. Tämä tukee ajatusta siitä, että jotain tarttis tehdä tälläkin rintamalla. Enkä siis vieläkään ajattele valokuvausta ammattina itselleni, olen kiinnostunut niin paljon muustakin! Rakastan kyllä futiskuvausta kuten tiedätte, mutta luovuuteni riittää muuhunkin.


Että semmosta laidasta laitaan. Kyllä sitä ihminen paljon ehtii, kun vaan viitsii.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti