sunnuntai 1. lokakuuta 2017

SalPa - TPV 30.9.2017

Mikäpä viikonloppu olisi ilman jalkapalloa? Niin on taas menty tukka käkkärällä Raisioon ja jopa Saloon asti futiksen perässä. Oulun reissun (OPS-TPS) skippasin, ettei verenpaine nousisi liikaa ja niinpä löytyi aikaa lähteä Saloon kuvaamaan SalPan kauden viimeistä ottelua. 

Meinasi kyllä Saloonkin mennessä vähän verenpaine nousta, kun onnistuin perjantaina kolhimaan autoani enkä ollut yhtään varma menikö siitä jotain rikki vai ei. En saanut tämän takia edes nukuttua yöllä kunnolla, mutta niin vaan väkisin lähdin ajelemaan.

Olin superonnellinen, kun pääsin Saloon asti ja luotin siihen, että pääsen vielä takaisinkin. Nyt voi jo todeta auton toimivan ihan hyvin. Tiedättekö miten hyvältä dieselauton kehräys joskus kuulostaa? Eilen se oli yhtä ihana ääni kuin tonnikalapurkin avaaminen kissan mielestä.


SalPassa pelaa ilahduttavan monta Tepsistä tuttua naamaa, joten SalPaa on ns. helppo mennä kuvaamaan. Jotenkin tykkään nykyään enemmän siitä, että tunnen tai edes tiedän ne ketä kuvaan. En tiedä tuleeko siitä joku tunne mukaan kuvaan asti, ei siis välttämättä, mutta se vaan on itselle helpointa. Sitten, jos kuvaan tuntemattomia, vaadin jalkapallolta enemmän. Se, että olen osunut kuvaamaan SJK:ta sen nousukausille ja nyt Tepsiä samassa tilanteessa, on aiheuttanut sen, etten vain enää jaksa enkä halua kuvata paskaa jalkapalloa. Eihän kukaan sellaista halua katsellakaan?


Olin aika varma ennen matsia, että SalPa hoitaa voiton kotiin. Pelaajille tuo matsi oli iso ja odotukset tietysti myös heillä korkealla.







Tein ekalla puoliajalla kaikki virheet, jotka nyt valokuvaajana voin edes tehdä. Kun SalPa teki ensimmäisenä maalinsa, mulla loppui akku kamerasta. Olinhan mä katsonut siinä vähän ennen pelin alkua, että siinä se nyt vilkuttaa, mutta oli vaan niin ylikova homma kaivaa toista akkua repusta. Sitten luonnollisesti unohdin koko asian, kun peli varsinaisesti alkoi.

Puolessa tunnissa mulla meni hermot taustalla huutaviin TPV:n faneihin, joten kokosin kamat ja siirryin päätyyn siitä laidalta. Olin samalla osunut johonkin nappulaan ja tietämättäni siinä räpsin kuvia liian pienellä aukolla, eeh! F11 - kun valoa on vaikka muille jakaa, mutta tässä vaiheessa syksyä urheilukuvauksessa tarvii kyllä vedellä ihan perus aukkoluvuilla. Kun siis SalPa teki toisen maalin, nekin kuvat failasin tän aukkosähläyksen takia.

Tauolla menin häpeämään vaihtopenkkien viereen ja kuvasin maassa lojuvia asioita. Oikealla valoituksella.


Kahvijonot olivat niin pitkät, jotten minä ehtinyt sellaista herkkua saamaan ollenkaan. Kai se pitäisi jo oppia, että jos haluaa kahvia matseissa, joissa ei erikseen ole pressiä, pitää kahvi hakea ennen matsia eikä unelmoida mistään taukokahvista.










SalPa hävisi. Ei siis nousukarsintoja luvassa Salossa. Se oli jotenkin tyhmää, koska olihan siinä jätkillä yritystä kovasti. Taitavia harhautuksia oli ilo katsella, mutta TPV:n maalivahti oli turhan vekkuli itse, eikä hän harhaantunut tarpeeksi SalPaa ajatellen.

Tämä SalPan kenttä oli jotenkin tosi kiva ympäristö kuvata, vaikka siinä juoksuradat ovatkin ympärillä. Juoksuradoilla on hyvä istua ja etenkin kesällä jalkapohjat tykkäävät niistä kävelyalustana. Tuo kenttä on ihan oikeaa nurmikkoa, siitä myös peukku salolaisille!

Jos joskus siis futiskuvaus alkaa tuntua liikaa työltä, taidan lähteä Saloon lomaretkelle nauttimaan lämpimästä kesätuulesta ja juoksuradoilla äksänä makaamisesta. Kahvit ennen matsia ja sandaalit parkkiin.

SalPa - TPV 2-4

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti