sunnuntai 15. lokakuuta 2017

TPS - IF Gnistan 14.10.2017

Jokin on muuttunut. Eilen pelattiin TPS:n viimeinen kotipeli tällä kaudella enkä minä ole oikein osannut panikoida sitä. Viikko sitten olin hetken hieman surullinen, mutta sitten unohdin sen ja nyt eilisen pelin jälkeen tuntuu, etten vain oikein edes tajua eilisen olleen viimeinen kerta tänä vuonna, kun käyn Veritaksella.

Jotenkin mun kaikki huomio menee viikon päästä pelattavaan Honka-Tepsiin ja toisaalta mielessä käy vähän väliä eilinen OPS-Honka. Miten mikään futismatsi voi muka päättyä 0-10? Eikö OPS saanut Hongan miehiä kiinni, jotta olisi ehtinyt potkia koiville? Meillä Kupittaalla tehtiin myös eilen maaleja, saatiin kortteja ja silleen, mutta lopputulos oli sellainen ihan normaali, 3-1.

Ennen kuin provosoin itseäni liikaa, voitaisiin kai palata ihan alkuun. Siihen, kun porhalsin Veritakselle todella ajoissa ja kuvittelin sateen loppuvan ennen kolmea.

Kas näin.






Olin muutenkin ajatellut meneväni ajoissa tähän viimeiseen kotipeliin, mutta kun luin twitteristä myynnissä olevan sekä Ilun että Waltsun pelipaidat, halusin olla ensimmäisenä jonossa fanituotepöydän äärellä. Koska jäin tästä shoppailusta kiinni jo silloin paikan päällä blogini eräälle pitkäaikaiselle lukijalle, kerron nyt tosiaan ostaneeni toisen niistä paidoista. Arvaatteko te kumman?


Ei se sade vaan millään hellittänyt ennen peliä. Oli taas kaivettava laukusta sadesuoja kameralle, vaikka edelleen unelmoin sateen loppumisesta.

Ennen matsia kentälle marssivat San Siron sankarimiehet, joiden uroteko on itselleni tietysti hieman vieras, kun en ole mikään futis- ja TPS-ihminen ollut kuin vasta pari vuotta. Silti ne miehet siinä ja screenillä videokooste heidän huippuhetkistään sai jotenkin todella herkistymään. En tiedä tarttuiko se tunnelma katsomosta vai olenko ainoa, joka ei kestä Tumperon ilman kyyneleitä?



Seuraavaksi jo pakolliseksi muodostunut tuomarikuva.








Peli oli välillä ihmeen paljon Gnistanin hallussa, mutta niin vaan lopulta vieri pallo maaliin ekan kerran matsissa ja siitä se sitten onneksi vähän aukesi.






Tauolla A-junnut saivat ruusut ja minäkin kerkesin jopa tois puol kenttää kuvaamaan tätä tapahtumaa, vaikka olinkin vähän myöhässä.










Tämä oli Hyyrysen viimeinen kotipeli Tepsin paidassa ja yleisö kyllä kunnioitti sitä hienosti.



72 minuutin kohdalla tajusin Jampan puuttuvan kentältä ja samaan aikaan huomasin hänen olevan tulossa vaihdosta kentälle. Olin koko pelin ajan vain keskittynyt siihen miksei Waltsu ole ollenkaan kokoonpanossa ja tämä muuten on vieläkin selvittämättä.

90 minuutin kohdalla poistuin kuvauspäädystäni ja tietysti heti sen jälkeen Ilu päätti vielä tehdä maalin. Jos olisin jäänyt päätyyn, olisin saanut kunnon tuuletuskuvat.




Lopussa meinasi kyllä jännittää, mutta onneksi voitto kuitenkin napsahti sieltä. Laurikainen sanoi pressissä Honka-Tepsistä, että sitten nähdään kenen kantti kestää ja tuohon on kai vaan pakko luottaa. Kyllä mä nyt muutenkin tepsijätkiin luotan tällä hetkellä enemmän kuin vuosi sitten eikä tässä ole tarvinut vielä kertaakaan mitenkään liikaa jännittää. Eilen ekaa kertaa vähän, mutta ei silti mitään verrattuna viime syksyiseen jännitysputkeen.

Sääolosuhteiden puolesta eilinen oli eka kerta tällä kaudella, kun mulla ei pysynyt meikit naamassa. Lopussa vesi valui pitkin naamaa ja mua alkoi vaivata missähän päin mun ripsarit on menossa. Ei ne ainakaan enää ripsissä pysyneet. Tää on myös eka kausi mun kuvausuran aikana, kun koko ajan vaan sataa. Ainakin on ollut käyttöä Canonin sadesuojalle.

Noh, viikon päästä sitten se viimeinen koitos. Tuleeko nousujuhlat vai vieläkö pitää mönkiä Veritakselle sittenkin? Itse ainakin olisin tässä vaiheessa vuotta jo valmis ottamaan lomaa tämän kylmemmän vuodenajan kuvaushommista.

TPS - IF Gnistan 3-1

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti