keskiviikko 29. marraskuuta 2017

5 x Netflix-suosikit

Välillä on kausia, kun ei tule katseltua tv:stä oikein mitään, mutta kyllä näin pimeän tullen on alkanut Netflix houkuttaa. Asiaan ehkä vaikuttaa myös se, etten ole marraskuussa kovin montaa tervettä päivää nähnyt ja sohva-aikaa on normaalia enemmän.


Uusien sarjojen löytämine on välillä tosi haastavaa, eikö olekin? Tässä mun suosikkilista tältä vuodelta:


Kun kuulin tähän sarjaan tulleen kolmannen kauden Netflixiin, olisin halunnut samantien rynnätä kotiin tv:n ääreen. Mun suurin suosikkitarina Leijonakuninkaan rinnalla nyt ja aina, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, on muskettisoturitarina! Olkoonkin fiktiota tai ei, Mari ♥ muskettisoturit.


Tätä alettiin katsoa, kun tuli vastaan ja vaikutti juoneltaan ihan sopivalta. Ei ollut suuria odotuksia, vaikka tietysti Marvel-leima on aina jonkinlainen takuu sarjalle ja leffalle. Sarja osoittautui niin koukuttavaksi, että viime viikolla yöunet hieman kärsi, kun oli pakko vielä yksi.


Tähän on tullut juuri toinen kausi ja sitä tässä nyt tällä hetkellä ahmitaan ihan tosissaan. Demoneita, hullu Earp-akka, sen sisko ja jollain kierolla tavalla kuuma setämies Doc Holliday. Sarjassa on jokseenkin hämmentäviä käänteitä, mutta ehkä just sekopäisyys hyvän maun rajoilla vetää tässä puoleensa.


Hämmentävä, mutta koukuttava sarja tämäkin. Emäntä herää koomasta vuosien jälkeen, maailman on vallannut vampyyrit ja sitä rataa jälleen kerran. En ole muita zombie-sarjoja pahemmin katsellut, mutta tämän parissa viihdyin.


Yliluonnollista Marvelia jälleen, mutta joku näissä vaan aina toimii. Jätkä on ollut kadoksissa ja hänen luultiin kuolleen. Hän tekee paluun kotikaupunkiin ja ryhtyy taistelemaan pahiksia vastaan apunaan mystinen voima, rautanyrkki kauniisti suomennettuna.


Marraskuun sairauslomalla katselin enemmän leffoja. Romanttiset komediat olivat pitkästä aikaa ihan ylirentouttavia!! Niinpä tuli katseltua sattumalta yhtenä perjantainakin Netflix-leffa ja se oli kyllä ihan napakymppi. Se oli Jouluprinssi nimeltään. Just sopivan viihdyttävää hömppää!

Toivottavasti näistä löytyi teille edes jotain uutta katseltavaa! Tuntuu aina, että Netflix on liian nopeasti koluttu läpi sitten, kun sen parissa alkaa taas kuluttaa aikaa.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Lukija on ammattibloggaajan asiakas

Bloggaamista käsittelevät blogipostaukset ovat mun mielestä aina erittäin mielenkiintoisia lukea. Joku aika sitten tuli vastaan erilaisia kirjoituksia niin ammattibloggaamisen puolesta kuin osittain myös sitä vastaan, sillä moni kokee kaupallisten yhteistöiden olevan pois bloggaajan aitoudesta ja muutenkin ihmiset tuntuvat kaipaavan blogeihin sitä rosoista arkea, jota ennen vanhaan oli. Ennen kuin blogit kaupallistuivat.

Olen lukenut muutamia postauksia, joissa bloggaaja on yrittänyt selittää lukijoilleen miksi tekee kaupallisia yhteistöitä tai miksi niitä on niin usein. Selityksissä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta joskus särähtää korvaan pahasti, kun vedotaan siihen kuinka bloggaaminen vie aikaa ja kuinka tietysti työstä täytyy saada korvaus. Ja ei - ei se väärin ole, että haluaa tekemästään työstä korvauksen eikä kenenkään tietenkään pidä mainostaa tuhansille lukijoille ilmaiseksi mitään. Vaikuttajamarkkinointia saa ja pitää olla olemassa, eihän bloggaaminen muuten voisi olla kenenkään ammatti.


Mutta. Kun blogi kaupallistuu, minusta bloggaajan pitäisi ymmärtää niiden omien kaupallisten yhteistöidensä keskellä lukijaa. Kun blogi kaupallistuu, minusta bloggaaja on silloin vastuussa myös lukijalle. Lukija on ammattibloggaajan asiakas! Eikö olekin? Ilman ihmisiä, joihin halutaan vaikuttaa ja jotka halutaan saada ostamaan, bloggaaja ei voisi laskuttaa firmaa, jonka kanssa yhteistyön toteuttaa. Siksi lukija on oikeutettu vaatimaan edes hyvin toteutettuja kaupallisia yhteistöitä eikä sellaisia, jotka on tehty vain pelkästään rahan takia.

Lukijalle on tärkeää tiedostaa kertooko bloggaaja tarinan jostain asiasta omaa hyvyyttään vai vain siksi, kun saa siitä rahaa. Ihminen ostaa asioita herkemmin, kun pystyy luottamaan mainokseen. Tämä on todella vaikea yhtälö, kun piilomainonta ei ole sallittu keino ja merkintä kaupallinen yhteistyö valmistaa ihmisen lukemaan joka rivin tiedostaen koko postauksen olevan mainos. Siksi minäkin skippaan aika usein kaupalliset yhteistyöt lukijana, ellei tuote tai palvelu ole joku todella kiinnostava. Olen jotenkin kasvanut liian mainostietoiseksi, kun nuorempana taas olinkin ihan järkyttävän helppo uhri.

Herättääkö aihe teissä jotain ajatuksia? Häiritseekö teitä joissakin blogeissa kaupalliset yhteistyöt?

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

5 x kosmetiikkasuosikit

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Sitä sanotaan, että bloggaajan kannattaisi kirjoittaa aiheista, joista on itse todella innostunut. Koska en voi kirjoittaa toisista ihmisistä (ellen tee heistä jotain oikeaa haastattelua, kuten Jakosta viime vuonna), yksi futiskuvauslomakauden blogiaiheista on selkeästi kosmetiikka. Ehkä myös toisena vaatteet, koska aion raportoida miten mun vaatekaapin siivoilut sujuu heti kun on jotain raportoitavaa.

Perjantaina tuli päivystettyä lähes koko päivän mm. Elevenin Black Friday -tarjouksia ja kyllä mä pari tilaustakin tein. Tilasin Biothermia, Pixiä ja the Balmia. Uutta kosmetiikkaa odotellessa ajattelin listata mun tän hetken suosikit kaikista mönjistä!


1. By Terry Cellularose Cleansing Oil. Tilasin tän joskus kesällä tai sen jälkeen ja oi että kuinka ihastunut olen! Tämä tuoksuu niin ihanalta, tuntuu ihanalta ja saa mun ihon näyttämään ihanalta. Ylipäätään - kuinka mahtava keksintö tällaiset öljyputsarit?!


2. Fudge Clean Blonde Conditioner on yksi parhaista hopeahoitoaineista kuulemma. Tämä on ensimmäinen käyttämäni, joten en siinä mielessä osaa verrata muihin. Hyvä se on! Mulla alkaa edellisestä kampaajakäynnistä olla sen verran monta kuukautta, että nyt huomaa hiusten jo tarvivan vähän useammin hopeahoitoainetta. Puskee raivolla joku lämpö ja jopa punainen (johon violetti ei auta) läpi jostain kohdista.


3. Naked 2, jotenkin nyt talvella on alkanut yhtäkkiä innostaa vähän kiiltävämmätkin luomivärit. Saa jotain eloa naamaan, kun edes jossain kimaltaa ja tuikkii.


4. Clarins Fix' Make-Up. Käytin tätä lähinnä futismatseissa, kunnes tajusin hetki sitten, että voisihan sitä käyttää esimerkiksi joka päivä. Uskomaton tökötti! Vaikka futista kuvatessa välillä satoi lunta ja vettä, meikki pysyi naamassa tämän avulla.


5. Amikan The Wizard muotoilusuihke, jota saa hieman nihkeästi netistä. Sokokselta ostin omani joskus. Tää nopeuttaa hiusten kuivamista!!! Taika-aine!


Eilen tuli heti aamusta laitettua täysi tällinki päälle, kun oltiin sovittu kuvaustreffit Reetan kanssa. Ihan yllättäen mentiin, kun mulla sattu olemaan pari tuntia aikaa ennen toisia kuvaustreffejä. Oli ihan superkivaa!! Tänään olisi tarkoitus pitää meikkivapaa päivä ja muutenkin hengata vain kotona puuhastellen. Kivaa sunnuntaita teille!!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Sponsorointi ja Tapahtumamarkkinointi ry:n Foorumi 2017

Minut valtasi torstaina kummallinen tunne. Tunne, joka on minulle erittäin tuttu, mutta sellainen, mikä katoaa joskus harvoin. En ollut edes tajunnut kuinka syvälle marraskuiseen pimeyteen olinkaan sukeltanut.

Olin istunut jo jonkin aikaa junassa. Olimme pysähtyneet juuri Karjaalla, kun jälleen kerran avasin puhelimesta twitter-sovelluksen ja päätin twiitata jotain. Twiittasin olevani ekaa kertaa marraskuun aikana todella onnellinen. Oli kuin sisäiset jouluvaloni olisivat syttyneet sillä hetkellä!

Onnellisuus kumpusi päällimmäisenä onnistuneesta kuvauskeikasta ja ilmeisesti myös itse kuvaamisesta. En ollut kuukauteen tarttunut kameraan  kotini ulkopuolella ja hyvä kun edes kodin sisäpuolella, mutta jotenkin vaan jälleen kerran valokuvaus lähti selkärangasta. Olosuhteet kuvaamiselle valon kannalta olivat tutusti yhtä huonot kuin valokuvaushommissa on totuttu, joten aikamoista säätämistä se tietysti oli. Kuuluu työn luonteeseen.

Sponsorointi ja Tapahtumamarkkinointi ry:n Foorumi on myös aina niin hieno tapahtuma. Skumppaa, kahvia, mielenkiintoisia esityksi ja puhujia, sponsorointipalkitsemiset, kaikki ihmiset ja letkajenkka - ei vaan voisi parempaa tapahtumaa olla. Vuosi sitten tuli ehkä höpöteltyä ihmisten kanssa enemmän ensimmäisen illan päätteeksi kuin tällä kertaa, mutta silti tuli vaihdeltua muutamien kanssa käyntikortteja. 👌


Tämähän oli mun eka kerta Tallinnan laivalla. Jouduin tätä varten hankkia passin vihdoin ja viimein, kun olin venyttänyt sen hankintaa jotain 2-3 vuotta. Ylikova homma! Tämä oli myös se laivareissu, jolla kerrankin pääsin aamupalalle asti, kun viime vuonna tuli skipattua joka kerta.


Torstaina edustin TPS-paita päällä, jonka selässä on Veikkauksen logo ja jotkut luulivat, että oon Veikkauksella töissä, heh. Ei sentään!


Mun työpäivän alettua tajusin, etten ehdi käydä kannella ottamassa parempaa kuvaa Tallinnaan päin. Se olisi onnistunut, jos ovi kannelle olisi toiminut siinä meidän kerroksessa, mutta kun se ei toiminut, tarjolla oli vain peräpää.




Valokuvaushommissa on helpointa, kun voi ottaa tilan haltuun. Pullasta ehti haukkaamaan palan ja sen jälkeen oli arvoitus ehtiikö syömään lisää vai eikö ehdi. Loppua kohti iski sen verran nälkä, että leiriydyin lattialle mussuttamaan pullaa samalla, kun importtasin kuvia koneelle.

Tän keikan viimeinen kuva oli se kaikista nopeiten maailmalle saatava kuva ja olin niin onnellinen, kun se onnistui! Sekä kuva että sen saaminen eteenpäin. Se kuva löytyy mm. tästä artikkelista. Toinen onnistunut otos löytyy Olympiakomitean sivuilta.


Kun viimeinenkin palkinto oli jaettu ja kuvahommat ok, oli vihdoin aikaa ihmetellä myrskyisää merta. Juttelin jonkun tuntemattoman sedän kanssa meren ja tulen tuijottamisesta ja siitä kuinka ihmiset hakevat elämyksiä jostain kaukaa, vaikka heidän ei tarvisi lähteä kuin merelle. Myrsky keikutti laivaa sen verran, että kaupan puolella oli vähän vaikeuksia pysyä pystyssä välillä, mutta lopulta sain ostokset hoidettua ja lähdin katselemaan missä jengi menee.

Sponsorointiin liittyvät esitykset ovat kyllä joka kerta todella mielenkiintoisia, vaikka mulla varmaan menee puolet aina ohi niistä jutuista, kun keskityn kuvaamaan. Ne, jotka tekevät alan parissa töitä tosissaan, taitavat hyötyä Foorumista aika paljonkin, sillä Foorumin esitykset ovat kaikki aina hurjan inspiroivia. Minä en edes ole alalla töissä, mutta innostun silti. Onhan mulla jonkinlaiset kaupan alan aivot kaikesta huolimatta kuitenkin, joten siinä mielessä saan aina itsekin virtaa tällaisista tapahtumista.

Tämä ei ollut sitten mikään maksettu mainos vaan haluan tarjota näkyvyyttä asioille, jotka tuovat mulle iloa. Kiitos ihan mielettömän paljon Sponsorointi ja Tapahtumamarkkinointi ry, että sain jälleen olla mukana!!

perjantai 24. marraskuuta 2017

Mitä ostin laivalta

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Näin Black Fridayn ja tän mun koko viikon mainoslinkkien tyrkyttämisen kunniaksi ajattelin nyt antautua itse esittelemällä mitä ostin laivalta. Täytyy kyllä myöntää, että Black Friday vaikutti shoppailuuni, sillä mitään hurjaa sotasaalista en kahminut. En ostanut edes suklaata!!! Mun käy nimittäin laivan suklaahyllyillä aina samaten. Ei vaan tee mieli mitään. Sitten mietin aina sitä kuinka syön kotona kaiken suklaan, jonka ostan, joten miksi ostaisin hillittömät määrät palmuöljyssä uitettua kaakaota kiusaamaan itseäni? Silti sitä samaa mönjää pystyy kyllä ostamaan Kupittaan Cittarista miten paljon vaan. Kevyt ristiriita, tiedän.

Mutta niin! Tässä mun saalis:


1. Joulutee tuntui hyvältä idealta siinä kun mietin kummalle jalalle paino seuraavaksi laivan keikkuessa ihan saateristi. Toivottavasti on hyvää!! Säilyy vuoteen 2019 asti, joten tässä ehtii hyvin ryystää.
2. Taas uusi shampoo. Olen yrittänyt minimoida hutiostoksia tällä rintamalla, mutta nyt tämä on taas riistäytymässä käsistä. Lupaan, että tää on mun viimeinen yritys löytää se oikea mun päänahalle. Kosteuttava shampoo, olethan se oikea, jooko?
3. L'Occitanen dödö. Tavallaan olen taas miettinyt alumiinin välttelyä, mutta tämä oli kyllä ihan puhdas heräteostos. Saa nähdä onko hintansa arvoinen mönjä.

Siinä ennen junan lähtöä kipitin pikaisesti Lushiin, mutta loppujen lopuksi en osannut ostaa mitään sieltä. En viitsinyt mitään shampoopalaa, kun kerran just ostin laivalta ton kosteuttavan asian.

Se ripsari jäi hankkimatta, kun kuulin huomenna olevan Kicksissä ripsarit -25 prossaa. Uuden seeruminkin tarvisin ja mulla sattu olemaan joku vanha näyteputkilo Ahavan seerumia mukana tuolla laivalla, jonka totesin ihan päteväksi aineeksi. Eilen illalla googletin Ahavan ja törmäsin artikkeileihin, joissa kerrottiin Ahavaa valmistettavan Israelin laittomissa siirtokunnissa. Se siitä shoppailusta sitten. Täytyy keksiä joku muu seerumi.

Ps. Jos olette harkinneet osallistumista vaatekaapin järjestely -hommiin, 10 euron alekoodi kapsmari10 on voimassa enää tämän päivän.

torstai 23. marraskuuta 2017

Mainoskatkolla

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Mites tuo Black Friday -huuma? Minä en ole raaskinut ostaa vieläkään mitään, vaikka tarjouksia on ollut joka päivä suosikkikaupoissani. Uskon kyllä perjantaina hyödyntäväni alennuksia, sillä tarvitsen kuitenkin uuden ripsarin, naamaseerumin ja jonkun kunnolla kosteuttavan päivävoiteen. Tarvisin myös talviulkoilutakin ja ehkä housutkin (olisi syytä toki siivota se vaatekaappi, eihän sitä tiedä mitä omistan jo).


Elevenillä tänään ihonhoitotuotteista -15 %.

Booztin Black Friday alkaa jo tänä iltana, muistakaa tsekata!

Zalandolla, Nellyllä ja Stadiumilla joka päivä eri asiat tarjouksessa!


Jos Black Friday ja kuluttaminen tulee korvista ulos, aina voi valita myös Caps Lookin vaatekaapin järjestely -kurssin, joka alkaa 27.11. ja kestää 5 viikkoa! Koodilla kapsmari10 saat kurssin hinnasta 10 euroa pois.

Oletteko huomanneet muuten kuinka ärsyttävästi olen yhtäkkiä vaihtanut blogin postausaikatauluja ihan täysin ja postaukset ilmestyvätkin nykyään jo aamulla? En edes kertonut tästä etukäteen vaan haudoin omassa mielessäni tätä viikonlopun ja sitten päätin kokeilla. Olen ollut tosi onnellinen koko viikon tästä muutoksesta. Kirjoittaminen tuntuu nyt jotenkin ihan eriltä. Entä teistä lukeminen? Samaa kakkaa vai tykkäätkö sinäkin enemmän aamupostauksista? Minä luulen, että tämä on jatkossa blogin linja. Ensi vuonna todennäköisesti ihmettelen miksen tehnyt tätä muutosta jo 5 vuotta aiemmin.

Hauskaa torstaita! Minä seilaan tänään Tallinnasta kotiin.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Turkulaisen musiikkikulttuurin puolesta

Kun olin nuorempi, lauloin kovaa ja korkealta lähes joka päivä. Lemppareitani olivat Nylon Beat, Kaija Koo ja Celine Dion vauhdittamassa tätä kiljuntaa, joka tuskin kovin korvia hivelevää oli kenenkään muun kuin itseni mielestä. Jossain vaiheessa unohdin musiikin kuuntelun lähes kokonaan ja sen myötä myös laulamisen, mutta nykyään sentään keittiössä puuhastellessa tulee laitettua radio päälle ja sitten toivon, että tulisi jotain laulettavia biisejä.

Kielten puhumisessa ja laulamisessa hiertää muiden läsnäollessa oma epävarmuus, vaikka molemmat taidot tietysti kehittyisivät, jos niitä harjoittaisi aktiivisesti. Olen kuitenkin päättänyt lauleskella, vaikka asunkin henkilön kanssa, jolla on musiikillista tajua hieman enemmän kuin meikäläisellä.

Luulen, että olen saanut vain puolittaiset geenit mitä musiikkiin ja kieliin tulee, sillä meillä kyllä on suvussa ihan näppäriä pianon pimputtajia ja äitini dominoi karaokea mennen, tullen ja palatessa. Minun taidettani enemmän ovatkin kirjoittaminen ja valokuvaus, kuten tiedätte.

IMG_8306

Täällä Turussa olen jopa kerran käynyt Turun filharmonisen orkesterin konsertissa, vaikken musiikista sen syvällisemmin mitään oikein ymmärräkään. Voisin mennä toistekin, mutta huonosti on tullut seurattua mitä kaikkea TFO:n ohjelmassa olisi tarjolla. Onko blogini lukijoista kukaan koskaan käynyt missään tällaisissa konserteissa, onko käynyt edes mielessäkään?

IMG_8333

Taustatietona TFO:sta, että se on Suomen vanhin ja jopa maailman vanhimpiin kuuluva yhä toimiva orkesteri. Soittajia orkesterissa on 74 nykypäivänä ja he soittavat Turun musiikkitalossa, joka on valmistunut 1952 eli alkaa mörskällä vähän jo ikää olla. Musiikkitalo kaipaisi kipeästi remonttia, mutta peruskorjaus ei välttämättä riitä nykypäivän vaatimuksiin. Muusikot tarvitsisivat täysin uuden salin, jonka lavalle mahtuisi täysikokoinen sinfoniaorkesteri. Miettikää kuinka upealta sellainen kuulostaisi!!

Paikka uudella konserttisalilla voisi olla Aurajoen rannalla teatterin naapurina. Kunnon kulttuuriranta!

IMG_0124

Mikäli asia koskettaa edes vähän, käythän allekirjoittamassa adressin. Suomen vanhin orkesteri ansaitsee arvolleen sopivan salin, eikö!

Ps. kuvissa ihana Ilana Gothoni ja hänen viulunsa ♡

tiistai 21. marraskuuta 2017

Marraskuun muistilistalla

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Pimeistäkin pimein marraskuu on nyt yli puolen välin. Viikko sitten olin ihan maani myynyt ja niin kyllästynyt pimeyteen, mutta just nyt en enää välitä. Nyt keskityn vain elämään sillä mitä on ja kyllähän tässä kaikkea onkin. Listataan!


⤖ Olen ollut koko marraskuun enemmän ja vähemmän kipeä tähän asti. Palasin töihin todennäköisesti liian aikaisin ja sen seurauksena nappasin perinteisesti jälkitaudin ja siitä tässä on nyt sitten viime viikot kärsitty. Nyt alkaa vähitellen helpottaa ja hyvä niin, sillä en ole päässyt lenkkeilemään pian kai kuukauteen. Pakko yrittää tänään kammeta itsensä ulos töiden jälkeen.

⤖ Lähden huomenna kuvauskeikalle laivalle ja sitä varten tarvisi tietysti pakata, ladata kaikki akut ja hankkia pattereita salamaan. Saa nähdä osaanko edes enää kuvata, kun viimeisin kuvausreissu on ollut Honka-TPS. Eeeh.

⤖ Täytyisi muistaa maksaa myös vähän veroja! Olen reissussa juuri eräpäivän aikaan, joten tämä täytyy ihan tosissaan ymmärtää hoitaa just tänään. Pakko kirjoittaa se tähän, etten unohda.


⤖ Tällä viikolla on kovasti jo Black Friday -tarjouksia ja niitäkin pitäisi ehtiä vähän kyttäämään. Oletteko te tehneet jotain huikeita löytöjä? Zalandolla ainakin on joka päivä jotain, kuten myös Nellyllä. Grr!

⤖ Ja kun meillä kaikilla kuitenkin on nurkat täynnä kamaa (no kaikilla ei ole ja onnellisia ovat he, jotka eivät hamstraa), vaatekaapin saa järjestettyä kuntoon Caps Lookin 5 viikon järjestelykurssilla, josta saa alennusta 10 euroa käyttämällä koodin kapsmari10. Kurssi alkaa 27.11., joten tässä on vielä hetki aikaa hengähtää ennen kuin pitää hyökätä vaatekaapin kimppuun. Oh lord.


⤖ Laihista pitäisi jatkaa, sillä se on nyt junnannut paikoillaan tarpeeksi kauan. Kipeänä toki lähti ihan kivasti painoa, mutta se nyt tuli heti takaisin, kun sain taas vähän elämästä kiinni. Ystäväni ehdotteli eilen viherpirtelökuuria ja jätin sen jonnekin korvan taakse odottelemaan, koska ei se nyt olisi yhtään huono! Jos edes viikon verran vetäisi joka päivä yhden vihersmoothien. Vihersmoothien tekeminen ei edes ole mitenkään vaikeaa, joten.. Haluaisitteko te raporttia sitten millaisia pirtelöitä täällä on loihdittu?

⤖ Koska marraskuu on liian pimeä, nyt jos koskaan olisi tärkeää muistaa halata joka päivä! Aion vaania asuinkumppaniani ja väkisinhalaan heti, kun vaan pystyn. Halaaminen nimittäin edistää terveyttä, suosittelen!


Tällä listalla pääsee jo hyvin alkuun tai siis loppuun. Joulukuu on minusta yksi parhaista kuukausista, koska mulla on silloin synttärit ja joulu on ihan ok. Tulisipa jo lunta. Miltä teidän marraskuu on vaikuttanut tähän asti ja mitä kivaa on luvassa vielä?

maanantai 20. marraskuuta 2017

Futsalia ja espanjan opiskelua

Olipa ylihauska viikonloppu! Mulla oli vieraana 2 emäntää, joista toinen matkusti tänne Suomen Seinäjoelta ja toinen Englannin Lontoosta.

Näin alkajaisiksi voisin kertoa, etten ole mikään kovin pätevä muodostamaan lauseita vierailla kielillä. En ole ennen viime vuotta joutunut puhumaan enkkua ääneen ja sen kyllä huomaa. Pystyn kyllä töissä sopimaan kuljetuksia asiakkaiden kanssa enkuksi, jos on pakko, mutta aikamoista sönköttämistä se välillä on, ainakin jos asiakas kysyy yhtään mitään normaalista poikkeavaa. Noin muuten olen ystävieni naurunaihe mitä vieraisiin kieliin tulee ja esimerkiksi Maaritin hauskin harrastus on laittaa mut lausumaan kosmetiikkamerkkejä, kun kiertelemme kylillä.

Voisin mä toki olla parempikin esimerkiksi englannissa! Jos vain puhuisin, puhuisin ja puhuisin, joka päivä. Jos oppisin ajattelemaan enemmän englanniksi ja varmaan myös kielen kirjoittamisesta olisi hyötyä. Mulla ei vaan töissäkään ole läheskään joka päivä tilanteita, että tarvisi puhua enkkua. Tai edes ruotsia. Sitten se vaan jää se osaaminen eikä kieleni tahdo kääntyä mihinkään suuntaan, kun tulee yllättävä tilanne. Ehkä sitten pitäisi kotona puhua vaikka itsekseen enkkua eikä suomea, kun mulla muutenkin on tapana höpötellä ääneen seinille.

Perjantaista lähtien tosiaan oli täällä neljän seinän sisällä tilanne, ettei toinen vieraistani osannut suomeksi kuin sanoa tonttu. Veikkasin, että sunnuntaina hän osaisi jo suomea enemmänkin, mutta kävikin niin, että minä aloin jo tottua enkkuun ja lisäksi opin lausumaan espanjaksi mm. pasito a pasito, suave, suavecito, nos vamos pegando poquito a poquito. Ei mitään hajua mitä tuo tarkoittaa, höhö.

Perjantaina siis lähinnä höpistiin ja ihmeteltiin. Lauantaina ohjelmaa sitten piisasi. Tytöt lähtivät esittelemään Turkua meidän ulkomaan vieraalle ja minä menin Piikkiöön.



Palasin eilen pallopelien varsinaisen kuningaslajin pariin ja se lajihan on tietysti futsal. Tein paluun pallopelikatsomoon kunnolla, sillä fanitin putkeen 2 matsia! Ensin tosiaan Piikkiössä yhden ja sitten siirryin takaisin Turkuun, jossa vastakkain pelasivat TPK ja FC Seinäjoki. Piikkiössä fanittaessa olin sitä mieltä, että tekisihän tuo itsellekin hyvää kuvata myös futsalia, koska siinä saisi hyvin treenattua nopeassa pelissä mukana pysymistä, mutta Samppiksessa taas hämärässä valaistuksessa ei tulisi mieleenkään kuvaaminen. Onneksi siellä saa pullakahvit parilla eurolla, suosittelen!



Hannaticin kanssa futsalin seuraaminen on hyvin mielenkiintoista. Ei jäänyt turkulaisille epäselväksi kumpaa joukkuetta hän oli kannattamassa, haha! Meikäläisen snäpissä (@marihietala) oli tästä huvista muutama pätkä, mutta tähän mennessä se tarina on toki jo kadonnut.



Matsien jälkeen käytiin hakemassa kaupasta kaikenlaisia erilaisia herkkuja ja loppuilta hengattiin meidän keittiössä maistellen joulujuomia samalla, kun tehtiin kynsitaidetta. Hannatic leimasi ja hoiti mun kynnet hienoiksi ja nyt taas mietin kuinka pitäisi varmaan lakata kynsiä vähän useammin. Hänellähän on instagramissa kynsitaiteelle oma tili ja tämä meidän ulkomaan vahvistus löytyy myös instasta samalta osastolta. Hän on huikea, hän piirtää vapaalla kädellä kaikki kuviot!

Se espanjan opiskelu lähti siitä, kun halusin kuulla espanjaa (niin siistin kuuloista, kun joku osaa puhua sitä nopeasti) ja sitten keksittiin, että mä voisin myös vähän lukea Despaciton sanoja. Niinpä mä sitten yritin ymmärtää lausua j:t jonkunlaisena hoona, Y:n iinä ja tuplaällät jiin tapaisena asiana. Oli hirvittävän hauskaa, etenkin kielinaisilla (M & H) pöydän toisella puolella. Minä vetelin manuscritoa ja tyypit vain naureskelivat.

Sitähän voisi tästä innostuneena nyt sitten alkaa salaa opiskella vähän espanjaa, jos oppisi myös ymmärtämään kieltä eikä vaan yrittää lausua sanoja toisensa jälkeen. Eikä se enkunkaan puhuminen huonoa tekisi.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Ratkaisu asukriiseihin: kapselipukeutuminen

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen tällä viikolla tuijotellut Caps Lookin Iina Lappalaisen ilmaisen Vaatekaappi-workshopin videot läpi henkisesti valmistautuen seuraavaan raivausprojektiin, joka tulee olemaan kaikista haastavin, vaikein ja todennäköisesti eniten aikaa vievä. Se mun varsinainen vaatekaappi tai oikeastaan huone. Se on sellainen pieni koppero tuolla yhden käytävän päässä. Ovea koristaa luonnollisesti TPS:n pelipaita. Sen kopperon sisältö on aikamoisen sekaisin juuri nyt.

Kyllähän minä silloin tällöin vaatekaappini olen siivonnut, mutta sisältäessään liian paljon vaatteita se menee jälleen sekaisin todella nopeasti. Nyt kaappini on ollut jo todella pitkään mullin mallin ja pukeutumiseni kulmakivet ovat olleet toimivat farkut sekä 4-5 eri yläosaa, joita olen pyörittänyt päälläni viikosta toiseen. Se on muuten ihan hyvä homma, mutta mua on mietityttänyt onko ok säilyttää näitä vaatekappaleita olohuoneen sohvalla sen sijaan, että ne asuisivat vaatekaapissa. Ei välttämättä?


On siis tullut aika käydä vaatekaapin kimppuun. En vielä tiedä milloin ehdin aloittamaan projektin, mutta toivottavasti pian. En myöskään oikein tiedä miten tällä kertaa kävisin kaapin kimppuun, joten ajattelin ottaa selvää millaisia vinkkejä Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -verkkokurssi (saan kurssin yhteistyönä) tarjoaa.

Periaatteessa varsinaiset asukriisit eivät ole minun suurin ongelmani pukeutumisessa vaan lähinnä vihaan sekaista vaatekaappiani. Tykkään pukeutumisesta ja mulla aika harvoin on mitään asukriisiä, koska olen fiilispukeutuja. Aamulla puen päälleni sen kokonaisuuden mikä tulee mieleen ja viime viikkoina se on ollut tyyliä "en tänään laita tätä hupparia, koska se oli eilen, laitankin siis tän neuleen ja ton hupparin joskus ensi viikolla taas". Olen toki utelias sen suhteen millaista tehokkuutta (ja rahan säästöä, kun ei osta enää turhaan jo sitä, minkä omistaa) omaan pukeutumiseen voi saada, jos tosissaan pystyy hahmottamaan koko vaatekaappinsa sisällön aina.


Mites sun vaatekaappi, pysyykö se järjestyksessä? Koodilla kapsmari10 saat 10 euroa alennusta 27.11. alkavasta Caps Lookin Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -verkkokurssista!

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Menestys on paras kosto vai tarviiko sitä nyt niin edes kostaa?

* postaus sisältää pari mainoslinkkiä

Olin pari vuotta sitten hieman väsyneempi ihmisraukka kuin nykyelämässä. Mulla oli juuri ollut jonkin verran vastoinkäymisiä, joista olin paranemassa hiljalleen. Kun näin Ginassa myynnissä paidan tekstillä success is the best revenge, mun oli pakko ostaa se. Se kuvasi sillä hetkellä tunnelmaa niin täydellisesti. Se oli todellinen voimapaita, se sai mut ajattelemaan että mä näytän vielä prkl.


Todellisuudessa se näyttäminen ei ole ollut kovin nopea prosessi. En ole saanut mainetta ja kunniaa niin paljon kuin kiukuspäissäni olin ehkä kuvitellut vielä joku päivä saavani. Sen sijaan olen tainnut parantua jo kokonaan pitkäaikaisesta stressistä ja saada enemmän kiinni elämän päivittäisistä askareista.

Paranemisen huomasin nyt syksyllä siitä, ettei tämä paita enää anna sellaista voimaa kuin aiemmin. Silmissäni ei enää kiillä kosto enkä tiedä mitä kaikkea ajattelen menestyksestä. Tavallaan takaraivossa kutkuttelee, että enemmän pitäisi tehdä asioita päivittäin kohti jotain, mutta ennemmin tähtään unelmiin kuin varsinaisesti menestykseen.


Osuvampi teksti paitaani siis voisikin olla tällä hetkellä dreams don't work unless you do ⭐ tai I need space, koska ystäväni välillä vihjailevat meikäläisen olevan kotoisin jostain ihan omalta planeetalta maan sijasta 😉

maanantai 13. marraskuuta 2017

Päivän parhaat jutut

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Koska mieleni on ollut musta kuin tämä marraskuu tässä nyt, ajattelin listata tän päivän parhaat hommat. Että ei tämä nyt ihan pelkkää paskaa ole. Kai.


Ensinnäkin innostuin taas hieman arkimeikkaamisesta. Olin tähän asti koko syksyn töissä pelkän ripsarin ja kulmakarvavärin varassa, mutta nyt kiinnosti muukin meikkaaminen. Mun Smashboxin primer + meikkivoide -yhdistelmä oli jotenkin niin kiva perjantaina, että halusin alkaa taas käyttämään meikkivoiteita enemmänkin. Jei!

Tykkään myös siitä, kun mun hiukset on jopa vähän kasvaneet.


Aloitin mun päivän käymällä ekaa kertaa Turun poliisilaitoksella. Vihdoinkin mä sain aikaiseksi hankkia passin! Olen vältellyt sitä jo noin 3 vuotta ja nyt yhden työkeikan takia oli pakko hankkia. Mun edellinen passi oli mennyt vanhaksi niin kauan sitten, että piti käydä tunnistautumassa. Oli hauska tentti. Kannatti varmaan myös ilmoittaa siinä poliisiasemalla näyttävänsä passikuvassa ihan rikolliselta.


Vaihdoin petivaatteet! Meitä odottaa tuolla koko sängyllinen puuvillasatiinia, ai että! Mun oli pakko hankkia myös lakana puuvillasatiinia ja tää on nyt eka kerta, kun pääsen kokeilemaan kotioloissa kuinka kiva tuollaiseen sänkyyn on sukeltaa. Puuvillasatiniisia lakanoita myydään ainakin Elloksella kuin myös puuvillasatiinisia pussilakanoita, mikäli sellaiset kiinnostaa. Suosittelen ainakin, ihana materiaali!

Myöhemmin tänään kävin vielä osteopaatilla. Nyt mulla on taas muusta ruumiista irtaantuneet lavat ja olkapäät. Elämä on niin paljon parempaa, kun fyysiset ominaisuudet ovat kunnossa.

Ehkä mä voitan tän marraskuun vielä. Onk linjoilla muita marraskuun vihaajia?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Aina ei mee ihan putkeen

* postaus sisältää mainoslinkin

Joskus vuosia sitten mun elämässä oli yksi ihminen, jota mietin jo ihan alusta asti mitä hän muka oikein haluaa ja miten hän muka haluaisi hengata mun kanssa. Kuulostaako huonolta itsetunnolta? No sitä se ehkä oli vähän, mutta mä myös tunnen ihmisistä onko ne mun seurassa ihan tosissaan vai jostain käsittämättömästä syystä, jota en vain keksi. Varmaan aika moni huomaa ihmisistä tällaiset, eikö? Jos mulle tulee fiilis, etten tiedä mikä juttu, mä kulutan sen ihmissuhteen väkisin loppuun tavalla tai toisella. Joku älykäs kai vaan ignoraa tuollaiset, mutta mun on väkisin tiedettävä missä mennään, jotta pääsen eteenpäin. Niinpä tuolloin vuosia sitten toinen tapahtuma johti toiseen ja lopulta tuo ihminen sai hyvän tekosyyn laittaa mun kanssa välit poikki kokonaan. Se oli nimenomaan tekosyy, sillä mä en ollut tehnyt mitään erityistä vaan siinä oli väärinkäsityksiä. Se todennäköisesti oli meille molemmille helpotus, ettemme ole olleet missään tekemisissä tuon jälkeen, meidän elämien ei kuulunut kuulua yhteen.

Tänään olen miettinyt tuota vuosien takaista tapahtumaa aika paljon ja yrittänyt tunnistaa samoja tunteita. Että tuntuuko nyt just siltä kuin silloin vai kuitenkin vähän eriltä. Olen myös miettinyt jälleen ihmisten käytöstä ja sitä miten mun itseni kuuluisi käyttäytyä joidenkin ihmisten kanssa. 😀 Kevyt sunnuntai siis täällä meneillään!


Mun piti tänään kirjoittaa mukavan kepeä höpöttelypostaus, mutta ei tosiaan irtoa. Isänpäiväkin ja kaikki 😀

Ei auta kuin toivoa huomisen olevan parempi. Kevyenä muistutuksena, että huomenna alkaa vaatekaapin järjestely -workshop! Täältä mukaan! Siivoaminen ainakin taitaa auttaa tällaisten pimeiden ajatusten kanssa, joten ei yhtään huono hetki tuon workshopin alkamiselle.

lauantai 11. marraskuuta 2017

TPS:n nousujuhlat

Elämä ennen ja jälkeen nousujuhlien - molemmissa on oma tunnelmansa. Ennen nousujuhlia maanantaina vielä kuvittelin selviäväni viikosta ilman asukriisiä, kunnes eräänä iltana vähän testailin mekkoja ja totesin kriisin tulevan kuitenkin. Kun käyttää suurimman osan vuodesta farkkuja eikä ole treenannut reisipalojaan pitkään aikaan, saattaa elämää lyhyemmän hameen käyttäminen tuntua mukavuusalueelta poistumiselta noin yhtäkkiä. Ei kuitenkaan auttanut kuin kerätä rohkeus ja poistua kotoa toivoen mekon pysyvän paikoillaan.

Muutenkin sitä jotenkin kaipasi rohkeutta ennen bileitä. Olihan tuossa taas jo monen viikon tauko ilman TPS-yhteisöä. Äitikin kyseli kenen kans mä meen sinne enkä mä osannut sanoa kuin "Tepsin". Vähän vaikea selittää, että vaikka menee yksin, ei kuitenkaan mene yksin, koska TPS.



Bileet alkoivat siis kasilta. Syötiin, kuunneltiin toimitusjohtaja Kähkösen puhe, Laurikaisen ja pelaajien haastatteluja sekä ihailtiin Tumperon koosteita. Ai että.

Juotiin myös skumppaa, viiniä ja muita virvokkeita, jaettiin palkintoja ja tanssittiin.





Bileet olivat muuten ihan hyvät, mutta erikoista oli se, ettei W. Peltola tanssinut pöydällä tällä kertaa.

Kävin myös muutamia keskusteluja mun kuvausmieltymyksistä ja jotenkin olin aistivinani, että kansa on jo kyllästynyt pelkkään Blunkkaan ja Jakoseen. Että enemmän Hyyrystä ja esimerkiksi huoltaja Elmerantaa.

Ilman kyyneleitä en selvinnyt näistäkään TPS-kekkereistä, sillä Tumpero piti siitä hyvin huolen. Illan viimeinen video Hyyrysestä oli meitsille liikaa. Onneksi olin varautunut tähän ja ripsarini kesti koitoksen hyvin. Nyt en ehkä haluaisi hetkeen vuodattaa kyyneleitä minkään jalkapalloon liittyvän takia, eikä toivottavasti tarvikaan, kun eiköhän tässä ole pari kuukautta hieman hiljaisempaa tuon lajin suhteen.


Siinä meikäläisen nousunaama eiliseltä ennen kekkereitä. Harmittaa, kun en ottanut mitään selfietä siellä itse bileissä, sellainen olisi jotenkin sopinut paremmin tähän postaukseen. Ei mulla ole mun mekostakaan mitään parempaa kuvaa, vaikka se oli kyllä aika kiva kaikessa lyhyydessään.

Jälkeen kekkereiden ei onneksi ole kuvamateriaalia. Olin varmaan aikamoisen räjähtänyt (vähän ehkä kirjaimellisestikin sattuneista syistä) ja kun lampsin yksinäni keskeltä Turun toria kohti takseja, joku mies sönkötti mulle enkuks, että oota oota. Olin muutenkin vähän närkästyneellä tuulella, joten tuli sillekin ukkelille tehtyä aika selväksi kuinka paljon mua kiinnostaa. Tiuskaisin GO AWAY hänelle ja jatkoin matkaani. Nyt tämä jo vähän naurattaa, mutta oli se kyllä taas sellainenkin seikkailu koko kotimatka. Taksikuski oli joku maailman onnellisin saadessaan mut kyytiinsä, jotain hän höpötteli kauniista naisesta ja illan viimeisestä ajosta, voi luoja.

En edes aina mene taksilla kotiin, mutta joku vaisto käski niin tekemään tällä kertaa. Yleensä vain kipitän kävellen jokirantaa pitkin ja usein silloinkin saa olla tiuskimassa ihmisille. Viimeksi joku kyseli kyytiin ja jäin vaan miettimään, että kuka ihme tässä maailmassa ikinä menisi aamuyöllä pimeässä Turussa kenenkään tuntemattoman kyytiin?

Enivei, pääsin kotiin lopulta joskus viiden pintaan ja kun vanhuus iskee, heräsin ysiltä aamulla enkä saanut enää unta. Söin ja pakotin itseni nukkumaan kunnolla päivällä. Olen herännyt tähän maailmaan uudestaan tänään neljältä ja nyt luulen jääväni henkiin. Kiitos jälleen kerran TPS kivoista bileistä ja kiitos myös kaikille juttukavereille!

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Keskiviikon kuulumiset

Sitä ollaan jo keskellä viikkoa. Mä en oikein ole varma tykkäänkö mä keskiviikoista yleisesti. Tämä on sellainen välitila ennen loppuviikkoa. Torstai on jo paljon mukavempi, koska sitten on pian perjantai ja sitä paitsi tv:stäkin tulee torstaisin pal enemmän kaikkea katsottavaa.


Tänään on kuitenkin ollut ihan ok päivä. Käytiin Maaritin kanssa puhumassa kuulumiset (töitä, töitä, töitä) läpi ja kierrettiin kaikki olennaiset vaatekaupat läpi. Ei löydetty mulle mekkoa perjantain juhliin, joten joudun menemään sillä, mitä olin muutenkin ajatellut.

Siinä mekossa, jota ajattelin, ei muuten ole mitään vikaa, mutta se on vain vähän lyhyt edestä. Sillä tavalla, että jos nostaa kädet ylös, saattaa näkyä asioita. Täytyy siis pitää kädet alhaalla. No ei vaan, on mulla alushame olemassa. Ei hätää.


Ai mitkä bileet perjantaina? Tietysti TKOMV-bileet eli TPS:n nousujuhlat ja kauden päätös ja mitä näitä nyt on. Ensin syödään ja sitten kyynel silmässä katsotaan Tumperon kausikoostetta. Viime vuoden kokemuksen perusteella se kyynel kyllä vierähtää poskelle asti, Tumperon koosteissa on sellainen jännä taika. Kaiken kaikkiaan siis erittäin iloinen juhla tulossa! 😉

Tepsin bileet tarkoittaa myös sitä, että mä saan vielä kerran tänä vuonna pitää kiinni futiksesta mun elämässä. Näiden kekkereiden jälkeen iskee tyhjyys. TOSIN tänä talvena futsal tuntuu tarjoavan kaikenlaista jännää täällä Turun seudulla tai siis toisin sanoen mä tunnen jo sen verran turkulaisia, jotta niistä riittää moneen eri divariin ja näin ollen mulla on siis 2-3 eri futsaljoukkuetta, joiden matseja voisi käydä katsomassa, jos vaan aikataulut toimii. Futsal 💖 18.11. Samppiksessa TPK-FC Seinäjoki 😳😳😳 FC Seinäjoki nousi Futsal-Ykköseen ja ovat tosiaan tulossa Turkuun pian! Pakko nähdä! Mikään ei ole parempaa kuin seinäjokinen futsaljengi! Tässä video vuodelta 2010, kun taisin olla ekaa kertaa futsalkatsomossa. Siitä se sitten lähti.

Nyt iltapalaa! Palataan asiaan viimeistään sunnuntaina taas!

kuva meitsistä: Maarit

maanantai 6. marraskuuta 2017

Koti järjestykseen osa 1: kengät (ja nettikurssivinkki!)

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Tämä ei taaskaan ole mikään kovin seksikäs blogitunnustus, mutta en ole koskaan elämässäni ollut järin siisti saati järjestelmällinen vapaa-ajallani. Sen kaikki minut tuntevat ihmiset tietävätkin, ainakin ne, jotka ovat käyneet mun luona. Lapsena kyllä siivosin huonettani joskus jopa ihan viikoittain, mutta ongelmani jo silloin oli se, etten koskaan palauttanut käyttämiäni tavaroita paikoilleen. Niinpä huone sotkeentui aina uudestaan ja joka kerta sen siivoaminen oli samanlainen urakka.

Tämä vaimopisteitä vähentävä ominaisuus on seurannut perässä tähän päivään asti. Siivosin juuri perjantai-iltana esimerkiksi olohuoneen pöydän, mutta mitä sille kuuluu nyt, parin päivän jälkeen? Noh, 3 teemukia, tyhjä pahvipakkaus, yhden lääkkeen tuoteseloste, apteekin tyhjä pussi, talouspaperirulla, lähes tyhjä cokispullo, silmälasit, avaimet..

Hiljalleen vuoden sisällä olen alkanut kuitenkin päästä niskan päälle tässä kotini putsaamisessa. Ensin on pitänyt noin puoli vuotta henkisesti valmistautua tavaran hävittämiseen ja nyt, kun futiskausi on ohi, mulla on pari kuukautta aikaa hoidella loputkin kamat eli toisin sanoen jäljellä on pahin: kengät, asusteet ja vaatteet. Kaikki, mitä raahasin Seinäjoelta Turkuun pari vuotta sitten todetakseni, että ihan liikaa sitä tavaraa silti on.


Tuossa on kenkäkasa viikonlopulta. Sen verran konmaritin, että kasasin kaikki kenkäni samaan läjään ja sitten aloin käydä läpi. Tein 4 kasaa. Kesäkengät, talvikengät, pois heitettävät kengät ja parittomat kengät. Jep, muilla on parittomia sukkia, mulla parittomia kenkiä. Jossain täällä asunnossa on siis joku jemmasäkki vielä kenkiä, mutten ole keksinyt missä. Ehkä ne tulevat vastaan sitten, kun alan käydä vaatteita läpi.

Kenkieni kanssa mun ongelma on ollut niiden säilyttäminen sen lisäksi, että niitä saattaa olla naisellisella tavalla aika paljon. Näin yhden vanhan kuvan joku aika sitten mun Seinäjoen Larvakujan asunnosta, jossa mulla oli Jyskistä hankitut kenkähyllyt päällekkäin ja kengät hyvässä järjestyksessä ja jäin miettimään mihinköhän hävitin ne hyllyt. Eivät nimittäin ole uudestaan hankittuna mikään halpa ostos. Ne olivat vain puun väriset ja mua tietysti houkutti valkoinen, joten siinä mielessä ei haitannut. Sopivasti sattui nyt viikonloppuna olemaan alennuksessa Jyskissä ne valkoisetkin kenkähyllyt, joten minä kävin hakemassa sellaisia meidän eteiseen. Olen saanut kasattua jo pari hyllyä ja asentanut ne paikoilleen. Tästä tulee hyvä!



Noissa hyllyissä on tosiaan tuollaiset puutapit ja ne on tarkoitettukin, että niitä voi kasata niin monta päällekkäin kuin vain haluaa. Minä ajattelin tuohon laittaa ainakin 3 päällekkäin ja senkin jälkeen jään miettimään onko se vähän liioittelua.

Marraskuu on hyvää aikaa järjestellä tavaroita ja hävittää ylimääräisiä. Sopivasti tässä kuussa pääsee tutustumaan Caps Lookin ilmaiseen Vaatekaappi Workshopiin, jonka tarkoitus on auttaa ihmisiä saamaan joku järki vaatekaapin sisältöön. Tuon parempaa kurssia ei voisi ainakaan meikäläiselle olla!! Jos isäni lukisi tämän postauksen, hän varmaan huokaisi helpotuksesta, kun vihdoin tytär on päättänyt alkaa hävittää vaatteita.

Jos teikäläisen vaatekaappi kaipaa myös järjestelyä tai aihe muuten vaan on kiinnostava, rekisteröidy workshopiin sinäkin! Tulen raportoimaan tämän projektin etenemisestä vielä marraskuun aikana, joten laita myös mun blogi seurantaan facessa tai bloglovinissa.