maanantai 20. marraskuuta 2017

Futsalia ja espanjan opiskelua

Olipa ylihauska viikonloppu! Mulla oli vieraana 2 emäntää, joista toinen matkusti tänne Suomen Seinäjoelta ja toinen Englannin Lontoosta.

Näin alkajaisiksi voisin kertoa, etten ole mikään kovin pätevä muodostamaan lauseita vierailla kielillä. En ole ennen viime vuotta joutunut puhumaan enkkua ääneen ja sen kyllä huomaa. Pystyn kyllä töissä sopimaan kuljetuksia asiakkaiden kanssa enkuksi, jos on pakko, mutta aikamoista sönköttämistä se välillä on, ainakin jos asiakas kysyy yhtään mitään normaalista poikkeavaa. Noin muuten olen ystävieni naurunaihe mitä vieraisiin kieliin tulee ja esimerkiksi Maaritin hauskin harrastus on laittaa mut lausumaan kosmetiikkamerkkejä, kun kiertelemme kylillä.

Voisin mä toki olla parempikin esimerkiksi englannissa! Jos vain puhuisin, puhuisin ja puhuisin, joka päivä. Jos oppisin ajattelemaan enemmän englanniksi ja varmaan myös kielen kirjoittamisesta olisi hyötyä. Mulla ei vaan töissäkään ole läheskään joka päivä tilanteita, että tarvisi puhua enkkua. Tai edes ruotsia. Sitten se vaan jää se osaaminen eikä kieleni tahdo kääntyä mihinkään suuntaan, kun tulee yllättävä tilanne. Ehkä sitten pitäisi kotona puhua vaikka itsekseen enkkua eikä suomea, kun mulla muutenkin on tapana höpötellä ääneen seinille.

Perjantaista lähtien tosiaan oli täällä neljän seinän sisällä tilanne, ettei toinen vieraistani osannut suomeksi kuin sanoa tonttu. Veikkasin, että sunnuntaina hän osaisi jo suomea enemmänkin, mutta kävikin niin, että minä aloin jo tottua enkkuun ja lisäksi opin lausumaan espanjaksi mm. pasito a pasito, suave, suavecito, nos vamos pegando poquito a poquito. Ei mitään hajua mitä tuo tarkoittaa, höhö.

Perjantaina siis lähinnä höpistiin ja ihmeteltiin. Lauantaina ohjelmaa sitten piisasi. Tytöt lähtivät esittelemään Turkua meidän ulkomaan vieraalle ja minä menin Piikkiöön.



Palasin eilen pallopelien varsinaisen kuningaslajin pariin ja se lajihan on tietysti futsal. Tein paluun pallopelikatsomoon kunnolla, sillä fanitin putkeen 2 matsia! Ensin tosiaan Piikkiössä yhden ja sitten siirryin takaisin Turkuun, jossa vastakkain pelasivat TPK ja FC Seinäjoki. Piikkiössä fanittaessa olin sitä mieltä, että tekisihän tuo itsellekin hyvää kuvata myös futsalia, koska siinä saisi hyvin treenattua nopeassa pelissä mukana pysymistä, mutta Samppiksessa taas hämärässä valaistuksessa ei tulisi mieleenkään kuvaaminen. Onneksi siellä saa pullakahvit parilla eurolla, suosittelen!



Hannaticin kanssa futsalin seuraaminen on hyvin mielenkiintoista. Ei jäänyt turkulaisille epäselväksi kumpaa joukkuetta hän oli kannattamassa, haha! Meikäläisen snäpissä (@marihietala) oli tästä huvista muutama pätkä, mutta tähän mennessä se tarina on toki jo kadonnut.



Matsien jälkeen käytiin hakemassa kaupasta kaikenlaisia erilaisia herkkuja ja loppuilta hengattiin meidän keittiössä maistellen joulujuomia samalla, kun tehtiin kynsitaidetta. Hannatic leimasi ja hoiti mun kynnet hienoiksi ja nyt taas mietin kuinka pitäisi varmaan lakata kynsiä vähän useammin. Hänellähän on instagramissa kynsitaiteelle oma tili ja tämä meidän ulkomaan vahvistus löytyy myös instasta samalta osastolta. Hän on huikea, hän piirtää vapaalla kädellä kaikki kuviot!

Se espanjan opiskelu lähti siitä, kun halusin kuulla espanjaa (niin siistin kuuloista, kun joku osaa puhua sitä nopeasti) ja sitten keksittiin, että mä voisin myös vähän lukea Despaciton sanoja. Niinpä mä sitten yritin ymmärtää lausua j:t jonkunlaisena hoona, Y:n iinä ja tuplaällät jiin tapaisena asiana. Oli hirvittävän hauskaa, etenkin kielinaisilla (M & H) pöydän toisella puolella. Minä vetelin manuscritoa ja tyypit vain naureskelivat.

Sitähän voisi tästä innostuneena nyt sitten alkaa salaa opiskella vähän espanjaa, jos oppisi myös ymmärtämään kieltä eikä vaan yrittää lausua sanoja toisensa jälkeen. Eikä se enkunkaan puhuminen huonoa tekisi.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti