lauantai 25. marraskuuta 2017

Sponsorointi ja Tapahtumamarkkinointi ry:n Foorumi 2017

Minut valtasi torstaina kummallinen tunne. Tunne, joka on minulle erittäin tuttu, mutta sellainen, mikä katoaa joskus harvoin. En ollut edes tajunnut kuinka syvälle marraskuiseen pimeyteen olinkaan sukeltanut.

Olin istunut jo jonkin aikaa junassa. Olimme pysähtyneet juuri Karjaalla, kun jälleen kerran avasin puhelimesta twitter-sovelluksen ja päätin twiitata jotain. Twiittasin olevani ekaa kertaa marraskuun aikana todella onnellinen. Oli kuin sisäiset jouluvaloni olisivat syttyneet sillä hetkellä!

Onnellisuus kumpusi päällimmäisenä onnistuneesta kuvauskeikasta ja ilmeisesti myös itse kuvaamisesta. En ollut kuukauteen tarttunut kameraan  kotini ulkopuolella ja hyvä kun edes kodin sisäpuolella, mutta jotenkin vaan jälleen kerran valokuvaus lähti selkärangasta. Olosuhteet kuvaamiselle valon kannalta olivat tutusti yhtä huonot kuin valokuvaushommissa on totuttu, joten aikamoista säätämistä se tietysti oli. Kuuluu työn luonteeseen.

Sponsorointi ja Tapahtumamarkkinointi ry:n Foorumi on myös aina niin hieno tapahtuma. Skumppaa, kahvia, mielenkiintoisia esityksi ja puhujia, sponsorointipalkitsemiset, kaikki ihmiset ja letkajenkka - ei vaan voisi parempaa tapahtumaa olla. Vuosi sitten tuli ehkä höpöteltyä ihmisten kanssa enemmän ensimmäisen illan päätteeksi kuin tällä kertaa, mutta silti tuli vaihdeltua muutamien kanssa käyntikortteja. 👌


Tämähän oli mun eka kerta Tallinnan laivalla. Jouduin tätä varten hankkia passin vihdoin ja viimein, kun olin venyttänyt sen hankintaa jotain 2-3 vuotta. Ylikova homma! Tämä oli myös se laivareissu, jolla kerrankin pääsin aamupalalle asti, kun viime vuonna tuli skipattua joka kerta.


Torstaina edustin TPS-paita päällä, jonka selässä on Veikkauksen logo ja jotkut luulivat, että oon Veikkauksella töissä, heh. Ei sentään!


Mun työpäivän alettua tajusin, etten ehdi käydä kannella ottamassa parempaa kuvaa Tallinnaan päin. Se olisi onnistunut, jos ovi kannelle olisi toiminut siinä meidän kerroksessa, mutta kun se ei toiminut, tarjolla oli vain peräpää.




Valokuvaushommissa on helpointa, kun voi ottaa tilan haltuun. Pullasta ehti haukkaamaan palan ja sen jälkeen oli arvoitus ehtiikö syömään lisää vai eikö ehdi. Loppua kohti iski sen verran nälkä, että leiriydyin lattialle mussuttamaan pullaa samalla, kun importtasin kuvia koneelle.

Tän keikan viimeinen kuva oli se kaikista nopeiten maailmalle saatava kuva ja olin niin onnellinen, kun se onnistui! Sekä kuva että sen saaminen eteenpäin. Se kuva löytyy mm. tästä artikkelista. Toinen onnistunut otos löytyy Olympiakomitean sivuilta.


Kun viimeinenkin palkinto oli jaettu ja kuvahommat ok, oli vihdoin aikaa ihmetellä myrskyisää merta. Juttelin jonkun tuntemattoman sedän kanssa meren ja tulen tuijottamisesta ja siitä kuinka ihmiset hakevat elämyksiä jostain kaukaa, vaikka heidän ei tarvisi lähteä kuin merelle. Myrsky keikutti laivaa sen verran, että kaupan puolella oli vähän vaikeuksia pysyä pystyssä välillä, mutta lopulta sain ostokset hoidettua ja lähdin katselemaan missä jengi menee.

Sponsorointiin liittyvät esitykset ovat kyllä joka kerta todella mielenkiintoisia, vaikka mulla varmaan menee puolet aina ohi niistä jutuista, kun keskityn kuvaamaan. Ne, jotka tekevät alan parissa töitä tosissaan, taitavat hyötyä Foorumista aika paljonkin, sillä Foorumin esitykset ovat kaikki aina hurjan inspiroivia. Minä en edes ole alalla töissä, mutta innostun silti. Onhan mulla jonkinlaiset kaupan alan aivot kaikesta huolimatta kuitenkin, joten siinä mielessä saan aina itsekin virtaa tällaisista tapahtumista.

Tämä ei ollut sitten mikään maksettu mainos vaan haluan tarjota näkyvyyttä asioille, jotka tuovat mulle iloa. Kiitos ihan mielettömän paljon Sponsorointi ja Tapahtumamarkkinointi ry, että sain jälleen olla mukana!!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti