perjantai 15. joulukuuta 2017

KARUSELLIVIIKKO

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Alkaa tämäkin viikko olla taas pulkassa, huhheijaa. Aikamoinen karuselli ollut ja vielä viikonloppuna edessä lisää pyöritystä!

 Hienoja päiviä tällä viikolla, mutta kaiken valoisan ajan joutunut kököttää sisällä. Tupakoitsijoiden kulta-aikaa, he kun ramppaavat ulkona jatkuvasti.

Meitsillä alkaa tukassakin olemaan taas pituutta, jeiii!

Juttelin tuossa jossain postauksessa siitä kuinka tekisi mieli hankkia jäsenyys Elixialta, koska mieli tekee jumppaamaan. Niinpä sitten maanantaina tein diilin ja kävin jo samana iltana hakemassa jäsenkortin sekä tutustumassa paikkoihin. Olipa aikamoinen yllätys kuinka iso liikuntakeskus tuo jokirannan Elixia onkaan! Het (vimpeläisittäin) monta eri jumppasalia ja huikea saunaosasto 😳 Naureskelinkin, etten minä mihinkään jumppaan taidakaan vaan saunomaan 😄

Huomasinpa vain sitten, ettei sillä pelkällä salijäsenyydellä pitkälle pötkitä, jos ei tiedä missä entisaikojen treenikengät on ja onko ne oikeastaan enää hyvät, kun niillä tuli kuitenkin jumpattua aikoinaan joitakin vuosia. Löysin toisen kengän, mutta toisen lokaatiosta ei ole mitään hajua vieläkään. Niinpä googlettelin maanantai-iltana nettikauppoja ja lopulta päädyin XXL:n puoleen tiistaina suoraan töistä päin. Se oli ihan hyvä valinta, sillä sain New Balancen treenikengät 40 eurolla!!

Googlettelu osui sen verran omaan nilkkaan, että törmäsin Stadiumin sivuilla ylihalpaan untuvatakkiin (40 e sekin) ja lopulta mun oli pakko tilata se, koska just tuollainen talvitakki multa on vielä puuttunut. Värikin on ihan ok ja oikeastaan hyvä vaan, ettei vaihtoehtona ollut mustaa.


Kyllä minä sitten koko keskiviikon mietin sitä, kun mulla oli illaksi jumppa varattuna. Vähän ressasi aikataulu, kun pääsen töistä aika myöhään ja käytännössä ei ollut aikaa kuin käydä kotona vaihtamassa vaatteet ja pakata kassi mukaan. Lisäksi uudet paikat jännittää aina, kun ei tunne käytäntöjä ja silleen.

Kerkesin kuitenkin ihan ajoissa paikalle. Olin aika varma siitä, etten tuon jumpan jälkeen pysty nauramaan moneen päivään vatsisten hapotuksen takia ja etten edes pysty jumpata kunnolla, koska oon niin rapakunnossa kaiken sairastelun jälkeen, mutta hitto!! Pysyin hyvin mukana hommassa, joissakin liikkeissä piti vähän keventää lopussa ja toistaiseksi olen pystynyt nauramaan ihan helposti.

Ja nauramisesta puheen ollen, selasin keskiviikkoiltana mun vanhoja HeiaHeia-merkintöjä, koska mua kiinnosti kuinka pitkä tauko mulla on ollut näistä ryhmäliikuntatouhuista. Jouduin selata noin vuoteen 2011, mutta sitä ennen repeilin mun ratsastuspäivityksille: "Mari käskytti ja Iivari pukitti.",  "Imbulla yritin vääntää asetusta ulospäin. Oli kummallista.", "Tupsun kans vähä takuttiin. OLi niin kauhean kiire, ettei oikeen ees pohjetta ehtiny väistämään..", "Tahvo kiersi kaviot etuosan ympäri.", "Vertti (avo)taipu, minä en." ja "Komilla vatsalaukkaa." 😄 (Millonhan muuten keksin, että oliskin muuten kiva mennä taas ratsastamaan nyt kun tuo jumppaharrastuskin piti saada takaisin?)

Eilen aamuna heräsin pirteänä ja olin hyvillä mielin, kunnes tuli päivän ensimmäinen vastoinkäyminen ja siitä se sitten lähti ihan käsistä. Koko aamun olin kuin myrskyn merkki, lounaalla oli pannaria jälkkäriksi ja yritin leppyä, mutta siinä vaiheessa, kun päivällä tajusin mobiiliverkon katoavan mun puhelimesta kesken kaiken, hakkasin päätä pöytään ja totesin päivän olevan kertakaikkiaan toivoton tapaus. Vaikka olikin torstai.

Se mobiiliverkko katosi siis siksi, kun vaihdoin liittymää ja sen siirtopäivä nyt vaan sattui olemaan eilen. Enpä muistanut ja mulla oli se uusi kortti siis kotona.


 Tonttu oli tuonut lahjoja olkkariin, hui!


Pääsin asioimaan vihdoinkin Postin pop upissa, vaikka mua harmittaakin, kun meidän postinumeroalueen pop up ei ole Kupittaan Cittarin pop up. Hain eilen itse asiassa paketteja 3 eri paikasta, mikä on kyllä vähän tylsää. Eniten tylsää on se, ettei Zalando tarjoa Postia vaihtoehtona.

Tilasin itselleni nimittäin Zalandolta synttärilahjaksi vihdoin uuden kukkaron. Rakastuin FREDsBRUDERin nahkaiseen lompakkoon, koska se on vaaleansininen ja käytännöllinen sisuksiltaan. Ja voi luoja miten pehmeää nahkaa. Booztin paketti tuli myös ja sehän sisälsi mm. kuoret puhelimeen.

Kauheasti kaikkea shoppailua joulukuussa, mutta tämä kuukausi ilmeisesti on vain sellainen aina. Tammikuussa sitten täytyy vain keskittyä jumppailemaan eikä harhailla kaupoissa.

Hei muistutuksena vielä tähän loppuun, että arvonta päättyy tänään!! Muistakaa osallistua! Ja hauskaa perjantaita sekä viikonloppua! Mulla on vähän menoja, joten luvassa ei välttämättä ole postauksia. Kirjoitan sitten, kun ehdin.

tiistai 12. joulukuuta 2017

TÄNÄ VUONNA LÄHETÄN JOULUKORTTEJA

Siitä on 9 vuotta, kun siirryin postinjakajan työstä muihin tehtäviin. Postinjakajan työ ei ole mikään helppo työ, ei fyysisesti eikä henkisesti ja jouluviikolla työpäivät venyvät 9-12-tuntisiksi, vaikka kuinka yrittäisi lajitella ja jakaa nopeasti. Tai näin ainakin oli silloin 9 vuotta sitten, nykypäivän postinjakajan olen nähnyt viimeksi syyskuussa ja silloinkin siviilissä.

Sain silloin aikoinaan ilmeisesti tarpeekseni joulukorteista, enkä lähettänyt niitä koskaan, vaikka mulla olisi ollut kyllä joulumerkkejä sitä varten. Mulla on nytkin menneiden vuosien joulumerkkejä joitakin arkkeja, hehe!

Nyt on ilmeisesti kulunut korttien lajittelusta ja jakamisesta tarpeeksi kauan aikaa, sillä tänä vuonna minäkin lähetän joulukortteja! Haluan taas alkaa lähettää joulukortteja, joten aloitin tänä vuonna varovaisesti laittamalla kortit lähimmille serkuille ja pikkuserkuille. Osoitteet jouduin ikävästi kysymään kaikilta suoraan, mutta ensi vuonna ne onkin sitten jo tallessa valmiiksi ja voin vain keskittyä yllättämään ihmisiä, hihi!





Muistattehan postittaa joulukortit tänään, jos aiotte käyttää halvemmat merkit!

maanantai 11. joulukuuta 2017

ONNEA PIMEYTEEN TUOVAT ASIAT JUST NYT

Marraskuun pimeysmasennuksesta on todellakin päästy yli, koska haluan listata just nyt eniten onnellisuutta lisäävät asiat. Enää vajaa pari viikkoa, kun päivät alkavat taas pidetä! Jeeeeee!


♡ Tulin tosi iloiseksi, kun ihmiset muistivat eilen synttärini! Sain monia onnitteluviestejä henk.koht. eikä vaan niin, että aktiivisimmat spämmäävät facessa. Siis ei siinäkään vikaa ole, mutta kyllä henkilökohtaisuus lämmitti erityisesti! Olen itse ihan saaterin huono onnittelemaan ketään facessa ja pitäisikin tästä lähtien muistaa onnitella mieluummin viestillä kuin yleisesti faceseinälle.


♡ Parilapannu! Hannatikkeli tästä puhui mulle joskus tänä vuonna ja se syöpyi päähäni totaalisesti. Yleensä en muista mitään, mitä tuo kielillä puhuva nainen mulle on sanonut (olen ihana, tiedän). Halusin siis parilapannun koristamaan keittiötäni ja tarkoitus olisi sillä vielä joskus jotain kokatakin.


♡ Heräteostoksena juoru hyllyn päälle. Tavoitteena on pitää se hengissä, koska juoru on jotenkin kiva huonekasvi.


♡ Uusi banneri tässä blogissa ja kaikki muu pieni ulkoasusäätö. Aina sitä mietii miten tätä blogia voisi parantaa ja yleensä bannerin vaihtaminen auttaa vähäksi aikaa. Sisällön parantaminen on tietysti mielessä myös, mutta se ei aina ole niin helppoa.

♡ Ajatus siitä, että aloittaisin ensi vuonna jonkun uuden liikuntaharrastuksen. Tai lähinnä ehkä paluu vanhaan, sillä olen jo pari vuotta silloin tällöin haaveillut niinkin hurjasta hommasta kuin ryhmäliikuntatunneista. En ole varmaan koskaan asunut niin lähellä mitään liikuntakeskusta kuin tällä hetkellä, joten... ELIXIA, will you marry me? (Jos jollain on kokemuksia Jokivarren ELIXIAsta, luen mielelläni niistä kommenttiboxin puolella!)

Onko joulukuu kohdellut teitä paremmin kuin marraskuu? 😊

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

MARI 34

Se oli tiistai, kun kälätin puhelimessa Aaltosen Hannun kaupassa (Kupittaan Cittari). Mun piti juuri lohkaista joku lause, johon liittyi mun oma ikä, mutta se aloitus jäi siihen, kun en muistanut kuinka vanha olen. Mietin ääneen, että hetkonen, oonko mä 33 vai 34 ja paljonko mä täytän tän viikon sunnuntaina. Onneksi puhelimen toisessa päässä oltiin jälleen kerran hieman enemmän meikäläiseen verrattuna kartalla ja kuulin olevani edelleen 33 ja täyttäväni 10. päivä 34.

Että tässä sitä nyt ollaan. 34 vuotta sitten isä lähti viemään äitiäni Seinäjoelle 30 asteen pakkasessa keskellä yötä. Tiedättehän, että autoista ei voi ikinä tietää jääkö niillä välille ja 80-luvulla ei ollut edes kännyköitä, jos jotain olisi sattunut. Vimpelistä Seinäjoelle on tunnin matka ja siihen mahtuu pitkiä metsätaipaleita. Se taisi olla meikäläisen ensimmäinen elämysmatka, höhö!


paita NLY Trend (täältä, adlink)

Mitäpä sitä 34-vuotias akka muuta joulukuisena sunnuntaina tekisi kuin lähtisi tietysti shoppailemaan! Olen tässä odotellut jo hetken, että minua joitakin vuosia vanhempi rouvashenkilö jaksaisi herätä ja lähteä viettämään laatuaikaa kanssani Ikeaan ja ehkä Myllyyn.

Nyt näköjään puskee jo viestiä, että ehkä kohta, joten minäpä menen laittamaan sukat jalkaan! Palataan taas!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Rento lauantaiaamu

* postaus sisältää pari mainoslinkkiä

Heipä hei! Meillä on täällä meneillään rentoiluaamu, tuo toinen tuossa katselee youtubesta jotain käsittämätöntä koodariläppää (javascript peer2peer real-time database, jepjep) ja minä olen tässä surffaillut nettikaupoissa tavoilleni uskollisesti. Olen tässä puoli viikkoa haaveillut puhelimen kuorista ja jostain syystä By Malene Birgerin kuosi on aina miellyttänyt silmääni erityisesti. Niinpä nyt vihdoin klikkasin tilaukseen nämä. Kunpa joku päivä voisin hankkia merkiltä jonkun laukun!



Olen tällä viikolla uurastanut olohuoneemme kimpussa. Vaihtanut parin pienen pöydän paikkaa, yrittänyt saada kamerakamat jotenkin siistimmin samaan kasaan (näille pitäisi löytää sijoituspaikka jostain toisesta huoneesta), pyyhkinyt pölyjä, siivonnut kirjahyllyn päältä kaikki kamat johonkin muualle ja etsinyt joulutähden ikkunaan. On paljon kodikkaampaa nyt, mutta huone kaipaisi kyllä viimeistelynä vielä maton. Katselin huvikseni Elloksen mattovalikoimaa, mutta totesin etten voi tilata tänne blogimattoa, koska se ei välttämättä sopisi kuitenkaan väreihin. Vaikea toki tietää kokeilematta, mutta jokin ajatuksessa tökkii ja silloin se kertoo siitä, että hankinta ei ole oikea. Jotain muuta siis täytyy keksiä.


Tänään mulla piti olla perinteiset joulukuiset kekkerit (synttäriviikonloppu!), mutta ne kuivuivat kasaan ihan mystisesti, joten ajattelin ottaa (viinaa 🙊) mukavan rennosti villatöppöset jalassa tämän päivän. Näitä rentoja viikonloppuja ei nimittäin liikaa ole tänä vuonna ollut.

Kekkereistä täytyy sanoa sen verran, että vielä koskaan mulle ei ole käynyt niin kuin nyt kävi. Ikinä ei ole tarvinnut perua bileitä. Olin nuorempana erittäin hyvä järjestämään opiskelijasolubileitä ja edelleen tykkään ajatuksesta järjestää juhlat. Nykyään sitä ei vain tule tehtyä enää!! Nyt yritin, mutta oma lähestyminen ajankohtaa oli vähän haparoiva ja sen seurauksena homma lässähti käsiin. Taidankin siis ottaa tavoitteeksi ensi vuonna järkätä vähän paremmin.


Nyt taitaa olla aika nostaa pylly sohvalta ja mennä möyrimään vaatekaapin puolelle. Tarvii aloitella sitäkin projektia jo vähitellen.

Hauskaa lauantaita just sulle! 😘

perjantai 8. joulukuuta 2017

Jalkapalloaiheinen arvonta

Taitaa olla aika päästä yli jalkapallomasennuksesta ja alkaa kerätä hauista tulevaan kauteen, joka TPS:n osalta alkaa harjoitusotteluiden merkeissä tammikuussa. Eipä mikään suuri ikävä ole ollut Kupittaa vitosta tai hallipelejä, mutta toisaalta ihan pienoisesti kutkuttelee persauksissa ajatus pallon seuraamisesta kameran kanssa. Silleen ihan vähän.

Olen kuitenkin kaikessa elämässä sitä mieltä, ettei tulevaisuudessa tapahtuvia asioita kannata alkaa odottaa liikaa, koska tässä on tämäkin päivä vielä elettävänä ja joulukin välissä ennen tammikuuta. Voitaisiin siis fiilistellä vähän kulunutta jalkapallovuotta. Samalla haluan tarjota teille mahdollisuuden voittaa itsellenne kahvimukin valitsemallanne kuvalla! ATK-painotteisista syistä kuvan tulee olla joku 13.4.2017 alkaen otetuista kuvista, linkkaan matsit tähän postaukseen.


TPS - MuSa 13.4.2017

TPS - SalPa 21.4.2017

TPS - JyPK 29.4.2017

TPS - EIF 29.4.2017


FC Inter - VPS 12.5.2017

TPS - AC Oulu 13.5.2017

TPS - FC Haka 22.5.2017

TPS - FC Lahti/YJ 27.5.2017

TPS - GBK 28.5.2017

TPS - FF Jaro 29.5.2017


Suomi - Liechtenstein 7.6.2017

TPS - EIF 14.6.2017

SJK - VPS 17.6.2017

Lapuan Virkiä - TPS 18.6.2017

FC Inter - KuPS 21.6.2017

TPS - KPV 30.6.2017


TPS - FC Haka 15.7.2017

HIFK - KuPS 17.7.2017

TPS - GrIFK 19.7.2017

TPS - FC Honka 29.7.2017

TPS - OPS 30.7.2017


IF Gnistan - TPS 4.8.2017

TPS - FC Honka 11.8.2017

Peimari UTD - MuSa 12.8.2017

FC Inter - SJK 14.8.2017

TPS - EIF 18.8.2017

KPV - TPS 26.8.2017


TPS - AC Oulu 1.9.2017

GrIFK - TPS 10.9.2017

TPS - FF Jaro 22.9.2017

KaaPo - SJK Akatemia 23.9.2017

TPS - FC Inter 24.9.2017

SalPa - TPV 30.9.2017


Suomi - Turkki 9.10.2017

TPS - IF Gnistan 14.10.2017

FC Honka - TPS 21.10.2017


Arvonnan säännöt ovat seuraavat: valkkaa linkatuista matseista sun lempparikuva, jonka haluaisit mukiin ja kerro se tähän alle kommenttiboksiin. Jätä sähköpostiosoitteesi, jotta pystyn ottamaan yhteyttä, mikäli voitto osuu kohdallesi. Jonkun kohdalle se kuitenkin osuu. Arvontaan voi osallistua 17.12.2017 klo 21:00 asti. 1 "kuponki" per henkilö.

Jos arvonnasta inspiroituneena haluaisit ostaa kuvan ja teettää siitä lahjan pukinkonttiin, ota yhteyttä meikäläiseen mari.hietala10@gmail.com 😊

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100

Synttärit on niin kivoja, mutta hitto kuinka siitä, kun tää meidän Suomi täyttää 100 vuotta!! Vaikka Suomi 100 -on vilissyt joka puolella pitkin vuotta, just tänään se tuntuu todella hyvältä. On todella vaikea ymmärtää millainen Suomi on ollut silloin 100 vuotta sitten ja sitä ennen, kun on sodittu ja nähty nälkää. Maailma muutenkin on ollut niin pirun erilainen. Ei pysty oikein edes kokoamaan ajatuksiaan, kun yrittää miettiä millaista vauhtia tekniikka ja kaikki on kehittynyt lyhyessä ajassa. 100 vuotta on tavallaan tosi paljon, mutta toisaalta vain ihmisen elinikä. Dinosauruksista on kuitenkin jo 200 mijoonaa vuotta ja Turun linnakin on ollut pystyssä jotain 800 vuotta.

Satavuotiaan Suomen kunniaksi maailmalla ja Suomessa on upeasti valaistu rakennuksia (ja ainakin 1 tunturi), mikä on ihanaa. Eniten ihanaa on just se, että muualla maailmassa on annettu huomiota meille. Valotaide tuo lohtua pimeyden keskelle.








Pitihän se Turun linna käydä kuvaamassa! Niin hieno! Rakastan noita värejä ja kaikkia sävyjä!!

Hyvää itsenäisyyspäivää suomalaiset 💙

tiistai 5. joulukuuta 2017

Black Friday -ostoksia

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen tainnut hamstrata uutta kosmetiikkaa taas ihan huolella. Siltä ainakin tuntuu. Black Friday sai mut kyttäämään Elevenin tunneittain vaihtuvia tarjouksia ja teinkin siis samana päivänä 2 eri tilausta 😅🙈 Ensin aamulla, kun Biothermit olivat alennuksessa ja sitten illalla, kun oli the Balmin vuoro.


Tuli hankittua kosteuttava naamavoide, kasvovesi ja käsisaippuaa 😄 Mä en tiedä mikä siinä on, mutta unohdan aina ostaa käsisaippuaa kaupasta, joten päätin sitten lipsauttaa netissä ostoskoriin yhden putelin huvikseen. Jurliquen seerumi oli aiempi hankinta samalta viikolta, kun yhtenä päivänä olivat kaikki ihonhoitotuotteet alennuksessa.


Meikkiosastolta tilasin tuollaisen Pixin monitoimipaletin, koska tajusin tuon olevan ehkä aika näppärä matkoilla! Pakkaamisessa nimittäin ärsyttää eniten se, kun kosmetiikka painaa aina ihan tuhottomasti! Hankin myös uusia luomivärejä, ihan kuin en luomivärejä jo muuten omistaisi ja uuden eyelinerin.



Sunnuntain meikissä mulla oli näistä uusista hankinnoista luomilla Nude Duden sävyä Faithful ja poskilla varjostukset ja korostukset Pixin paletista. Eyelineria en vielä uskaltanut testata näistä, koska se vaikutti sen verran kostealta (=kunnon mustaa), että säästän sen johonkin juhlameikkiin.


Nyt joulukuussakin kannattaa kytätä Elevenin tarjouksia, sillä heillä on joulukalenteri meneillään kuten monilla muillakin nettikaupoilla. Tänään alennusta saa -20 % Swiss Clinicin tuotteista. Itselläni jäi edelleen ostoslistalle kaikenlaista, kääk!! Esimerkiksi tarvisin ihan ehdottomasti tämän Nyxin glitterprimerin ja uuden kulmakarvavärin, koska oon jo saanut kuivatettua mun nykyisen Anastasian, hupsis!

Mitäs kosmetiikkaa te olette shoppailleet viime aikoina?

maanantai 4. joulukuuta 2017

Satusiltoja ja muuta

Ah, rauhallinen viikonloppu takana, vaikka se menikin lähinnä itsensä parantelun merkeissä. Nuhasta huolimatta jaksoin tehdä pieniä rästihommia sekä lauantaina että eilen ja tuli sitä kaupoissakin kierreltyä vailla mitään erityistä ostettavaa. Kummasti sitä silti kaikkea aina löytää, kuten käsirasvaa ja saippuaa.

Lauantaina kävin iltakävelyllä Teatterisillalla, kun se on muutettu taas satusillaksi. Niin ihana havupuiden reunustama silta rauhallinen musiikki taustalla! Tänä vuonna Teatterisilta on Taru sormusten herrasta -silta, kun viime vuonna sillalla sai kuunnella suden ulvontaa.

Teatterisillan kuvailujen jälkeen kävelin takaisin kotiin virittelemään Netflixistä jonkun jouluisen romanttisen komedian. Vitsit kuinka viihdyttäviä ne onkaan! Eilen iltanakin katsoin vielä yhden, heh. Kohta olen kolunnut Netflixin ihan tosissaan läpi.





Tällä viikolla ohjelmassa on kodin järkkäilyä, itsenäisyyspäivän rentoilua ja tuttujen kyttäämistä Linnan juhlista, leipomista, yhdet pienet kekkerit ja toivottavasti ulkoilua. Blogiin ajattelin pientä arvontaa jossain kohtaa, muistakaa siis seurata blogin päivittymistä!

Ps. Olen aika rakastunut tuon viimeisen kuvan bokehiin. Sigma 30 mm/1.4 taitaa sittenkin olla aika kova laite!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Apua joulukuu! Tää vuos loppuu!

Makasin epäergonomisessa asennossa sohvalla selaten puhelimella Bloglovinia (mun blogia voi sen kautta seurata myös) ja jonkun postauksen otsikosta tajusin yhtäkkiä tän vuoden olevan ihan lopussa. Nyt on jo joulukuu!! Siis mihin tää vuosi meni yhtäkkiä? Miten voi olla joulukuu, pimeää ja ihan pian uusi vuosi? Mitä tänä vuonna edes sain aikaiseksi?

Tavallaan mikään ei ole muuttunut, mutta jotain on ehkä silti tapahtunut. Suhteeni valokuvaukseen, ruokaan ja työhön on muuttunut. Olen oivaltanut omasta kehostani asioita ja olen vihdoin henkisesti valmis luopumaan tavarasta, vaikken sitä fyysisesti ole ehtinyt vielä kovinkaan toteuttaa.


Valokuvaus on kokenut kolauksen, josta en tiedä onko se hyvä vai huono. En enää elä kamera käteni jatkeena koko ajan, kuten tein vuodesta 2013 lähtien. Tartun kameraan enää silloin, kun on jotain erityistä ja viimeisen vuoden ajan se jokin tarpeeksi erityinen on ollut jalkapalloa (ja pari rahallista kuvauskeikkaa).

Futista olikin lähes joka viikko tänä vuonna tammikuusta lokakuun loppuun asti. Ei siis sinänsä ihme, että oikein muuta ei sitten jaksanutkaan kuvata tai ei ollut sellaista vapaa-ajan huvikuvailufiilistä kuin ennen. Muistan monta kertaa ajatelleeni, etten enää saa mitään irti siitä, jos otan 50-millisellä kuvan jostain heinänkorsista vastavaloon. Ne kuvat on jo nähty miljoona kertaa.

Tällä hetkellä valokuvausmasennus ei enää ole niin paha. Mulla on Sigman 30 mm/1.4 ja roolipelaan sen kanssa leikkien sillä ajatuksella, että sen kanssa heinänkorsi vastavaloon on eri asia kuin Canonin 50 mm/1.4 kuvattuna. Ja kai se onkin eri asia.

Loppuvuotta kohti siis mulla alkaa olla taas intoa kuvata muutakin kuin Jakosen teräviä piirteitä, mutta valokuvauskalustomasennus is real. 70D vetää viimeisiään ja kittilinssi taitaa olla hajalla. Uutta kalustoa siis huutaa tämä harrastus kovasti, mutta ongelmana on se, kun pitäisi ostaa sekä uusi runko että ammattilaistason laajakulmalinssi enkä osaa päättää kumpi on se tärkeämpi sijoitus ensin. 😭😭😭

takki Vila 💙 neule H&M (täältä) 💙 laukku Michael Kors 💙 farkut Gina Tricot (täältä, mainoslinkki!) 💙 kengät ParkWest

Puhutaanpa sitten ruuasta! Jotenkin koen nykyään syömisieni olevan enemmän sitä aikojen alun meikäläistä kuin tässä takavuosina on ollut. Takavuosina tuli kokeiltua vähän kaikenlaista muutosta, leivän välttelyä ja pakolla 3 h välein syömistä. Nykyään pyrin edelleen toki syömään sopivin väliajoin, mutta oho hupsis esimerkiksi perjantaina töissä en ehtinyt syödä iltapäivän välipalaa, koska (tämä ei ole vitsi!!) asiakaspalvelussamme oli hieman ruuhkaa enkä tästä huolimatta mättänyt naamaani kiloa suklaata kotiin päästyäni. Että ei se syöminen nyt ole ihan niin vakavaa.

Takavuosien meikäläisen ruokailutottumukset eivät nekään toki mitenkään maailman terveellisemmistä päästä olleet, mutta niissä oli jokin järki. Sellainen henkinen tasapaino. Pieni nirsous on myös nostanut päätään, joka oli kovin tuttu ominaisuus kouluaikoina, jolloin myös olin erittäin laiha. Olen tässä huomannut nyrpisteleväni useimmille ruuille töissä, vaikka tietysti aina syön, koska on pakko syödä. Sitten jos ruokana on vaikka makaronilaatikkoa tai lasagnea, annokseni vetää vertoja samassa puljussa syövien terminaalimiesten annoksille.


Suhde työhön, niin. Se on syventynyt. Mietin aika paljon mitä mun kuuluisi tehdä eli siis mikä ammatti olisi just se oikea mulle. En tiedä ratkaisenko tätä pulmaa ikinä, sillä viihdyn liian hyvin siinä hommassa mitä just nyt teen, koska saan ratkaista muiden ihmisten pulmia aina välillä. Ja se on musta just parasta! Haluaisin kaikista eniten olla salapoliisi ja ongelmanratkaisija.

Ennen ajattelin työn vain asiana, joka täytyy suorittaa, jotta saa palkkaa. Nyt olen keksinyt, että voisin asettaa itselleni ihan omat tavoitteet nykyisessä työssä. Ja kyllä: kun on jokin tavoite, on myös motivaatio. Vaikka perjantaina aamulla taas naureskelin kuinka tässä laskentatoimen tradenomin suurin ongelma on taas rikkinäinen rei'itin, loppupäivästä hymy hyytyi nopeasti, kun eteen tuli ongelma, jonka ratkaisu vaati luovuutta ja toimintaa.

Perjantai-illan ongelmanratkaisu-case opetti jälleen sen, ettei mun saisi aliarvioida mun päivittäisten haasteiden vaativuutta vaan säästää energiaa niihin todellisiin tilanteisiin, joissa ajattelukyky mitataan. Kaikki työt ovat tärkeitä eikä titteleillä loppupeleissä ole oikeasti mitään merkitystä. Sillä on merkitystä kuinka paljon arvoa tuo muiden elämään omalla käytöksellä.


Siinäpä ilmeisesti vuoden 2017 pyhä kolminaisuus. Jatketaan muista oivalluksista jossain seuraavassa jaksossa.

Millainen vuosi sulla on ollut?

Kuvat: Reetta

perjantai 1. joulukuuta 2017

Sikermä menneestä marraskuusta

Huomenta ihmiset! Se on perjantai ja mikä parasta: joulukuun eka päivä!! 🙏 Joko on joulukalentereista ensimmäiset luukut repästy auki? Mitä tuli?

Alan vähitellen uskoa marraskuiden olevan kirottuja. Jos ei saatanallista stressiä, niin jotain muuta kyllä ja varsinkin sellaista, että oppii väkisin Mehiläisen ajanvarausnumeron ulkoa. Ristus. Jos kuulostan vähän vihaiselta, sitä mä olenkin.

Marraskuu 2017 jää historiaan kuukautena, jolloin en urheillut, mutta en liioin tervettä päivää nähnyt. Marraskuu 2017 muistetaan kuukautena, jolloin jouduin tosissaan miettiä mihin mun vastustuskyky on karannut ja mikä sitä oikein häiritsee.

Ihan kertakaikkisen uskomatonta paskaa koko touhu. Ensin nappasin jonkun viruksen etelän reissulta Espoosta/Helsingistä tai jostain, sitten sain jälkitautina poskiontelontulehduksen ja juuri, kun olin jo ulkoilukunnossa, tulin uudestaan kipeäksi. Olen koko tämän viikon ollut niin väsynyt tällaiseen vastustuskyvyn perseilyyn, että olen tiuskinut ihmisille ja ollut itsekin yksi perse.

Tavallaan tässä loppupuolella tätäkin nuhaa on alkanut tottua siihen, ettei ilma kulje ja jokaisen työpäivän päätteeksi toinen korva lonksuu ihanasti, mutta tästä kun paranen nyt sopivasti viikonlopuksi, ei tarvitse minkään bakteerin enää yrittää meikäläisen kehoon tai alkaa tosissaan napsua. Aion taistella. Aion syödä hedelmiä, d-vitamiinia, sinkkiä ja erityisesti maitohappobakteeriasioita. Olen jopa virittänyt mun vanhan kirkasvalolampun keittiöön valaisemaan mun aamuja, jotta mun aivot tajuaisi maailmassa olevan muutakin kuin vesisateinen musta Turku.


Tykkäsin mun viimeisimmästä lääkäristä, jonka vastaanotolla kävin ruikuttamassa miesflunssakierrettäni. Hän katsoi minua hetken ja totesi kirjoittavansa mulle sellaiset mömmöt, että varmasti paranen. Ja täytyy sanoa, että muija osasi hommansa. Kerkesin ottaa niitä mömmöjä 2 kertaa, kun alkoi tuntua siltä, että ehkä huomenna ei enää tarvitsekaan.


Oh lord, mun piti kertoa teille ihan vaan tän viikon kuulumisia, mutta päädyinkin avautumaan tällaisesta kipeilystä, mikä nyt ei millään tavalla ole mulle normaalia. Mä en ole se ihminen, joka on "aina" kipeä. Se tässä eniten hiertää ja vituttaa, kun koko marraskuun olen ollut just se ihminen, joka on aina kipeä.

Noh, kun nyt tosiaan oon sitten sairastellut, tässä tuli viikon aikana kateltua Wynonna Earpin toinen tuotantokausi loppuun. Eipä sitä oikein ole iltaisin mitään muuta jaksanut kuin yrittänyt ladata akkuja seuraavaan päivään, jotta jaksaisi taas vääntää töissä ja jos vahingossa vaikka paranisi.


Eilen kävin töiden jälkeen Itäharjun Lidlissä ja siis kukaan ei ollut kertonut, että siellä on joulutöhnämunia!! Ei niissä siis mitään jouluista makua ole, mutta pakkaus vain on jouluinen. Lidlistä kaahasin Itäistä Pitkää hakemaan Black Friday -paketteja ja jouduin tekemään valehtelematta 4 tai 5 kierrosta ärrän ympäri ennen kuin lohkesi parkkipaikka. Mulla oli takapenkillä pakastepinaattikeitto ja toivoin sen pysyvän pahveissa niin kauan, kunnes itse revin mötikän lautaselle omassa keittiössäni.

Ja kyllähän se pysyi. Sain paketit ja kaikki on nyt hyvin. Flunssankin sain siirrettyä jo toiselle ihmiselle, että kai mä olen nyt ihan oikeasti paranemassa. Toivottavasti. Ongelmien määrä on vakio, joten innolla odotan jo seuraavaa vastustavaa asiaa. Lottosin myös eilen, että voihan se olla vaikka se lottovoitto, joka vaan jatkaa vastustamistaan.

Toivottavasti teillä on ollut parempi tuuri virusten kanssa ja muutenkin hyvä elämä! Nyt vaan joulukalenterin luukut auki ja piparitaikinaa poskeen!