maanantai 18. joulukuuta 2017

MITEN MENI VUOSI 2017

Vieläkin jotenkin vaikea uskoa vuoden 2017 olevan jo lopussa. Enää viikko jouluun ja 2 viikkoa koko vuotta jäljellä. Uskomatonta.

Olen pitänyt niin totaalilomaa jalkapallosta ja valokuvaamisesta, että tosi hassua ajatella kuukauden päästä taas alkavan kuvauskauden. Että sitten sitä taas pönötetään kentän laidalla kuvausliivi päällä ja seurataan palloa.

Kokonaisuudessaan tämä vuosi on ollut tasaisempi ja rauhallisempi kuin viime vuosi. Olen lähinnä tammikuusta lokakuuhun vain kuvannut jalkapalloa ja päivisin käynyt töissä. Toisaalta - en tiedä voinko sanoa "tasaisempi", kun pinnan alla on pitänyt käydä kaikenlaisia tunteita läpi, mutta loppuvuodesta kaikki jotenkin loksahti paikoilleen, ympyrä sulkeutui ja sain rauhan tietyllä tavalla. Ja huonohan se olisi, jos ei mitään henkistä työtä olisi tarvinnut tehdä, sillä näinä vuosina ihmisenä kasvaminen minua tuntuu kiinnostavan eniten. Olen monta kertaa myös miettinyt kuinka voisin olla parempi ja ystävällisempi ihminen, mutta se kehitystyö ei nyt ihan vuodessa taida tulla valmiiksi.


Kesällä luin Unelmahommissa-kirjan (adlink), josta tuli hurja into bloggaamiseen ja osittain myös päivätyöhön. Rakastan kirjoittamista ja tietysti valokuvaamista, joten bloggaaminen on niin loistavaa, kun siinä voi yhdistää nuo molemmat asiat. Erona joihinkin bloggaajiin näen itsessäni sen, etten sinänsä haaveile siitä, että blogini suosio kasvaisi ja voisin jättää päivätyöni. Ehei! Menettäisin järkeni, jos minulla ei olisi päivätyön vaatimia aikatauluja ja rutiineja elämässäni. Se toki olisi kivaa, jos blogilla voisi ansaita pari roposta ylimääräistä päivätyön ohella, mutta en ole aivan onnistunut kuluneen syksyn aikana rakentamaan näitä hommia niin. Esimerkiksi nyt menneen viikonlopun sössin todella pahoin bloggaamisen kannalta, sillä en postannut mitään! Viikonloppuaamut ovat kuitenkin niitä parhaita postauspäiviä. Näin kuitenkin kävi, koska en ollut ehtinyt kirjoittaa ja ajastaa mitään valmiiksi.

Olen myös huomannut, että jos haluaisi blogata kunnolla, pitäisi kaikki valoisa aika priorisoida kuvien ottamiseen. Nyt olen hussannut viikonloppuna 2 päivänä taas valoisat ajat ihan muuhun. Jos bloggaisi työkseen, ei tietenkään olisi tällaisia ongelmia, kun silloin pystyisi ottamaan ne kuvat minä päivänä tahansa. Tai näin ainakin kuvittelen.

Toisaalta - futiskausi alkaa tammikuussa taas ja itselleni futiskuvat ovat aina ykkössijalla. Asukuvat ovat vain mukava lisä futismatsipostausten välillä.


Ihmissuhteet ovat välillä kivoja ja välillä hankalia kaikkina vuosina. Jotkut syvenee ja jotkut ei ja yleensä joka vuosi tulee uusia ihmisiä mukaan elämään. Niin tänäkin vuonna ja erityisesti jalkapallon kautta olen saanut tutustua kaikkiin hienoihin tapauksiin, jei!

Se harmittaa, että bloggaamisen kautta en ole tutustunut kehenkään uuteen ihmiseen koko vuonna. Susannan ja Reetan kanssa ollaan nähty kyllä. Yhdessä blogitapahtumassa taisin käydä, mutta se oli aika pieni juttu enkä ole edes kirjoittanut siitä, kun ei ole ollut sopivaa väliä sille.


Matkustaminen on usein mielessä, mutta siihen se sitten jääkin. Tämä vuosi oli siinä mielessä käännekohta, että sain vihdoin ja viimein hankittua passin, koska oli pakko. Mun pisin matka ulkomaille olikin Tallinnan laivareissu viime kuussa, höhö!


Liikunnan suhteen vuonna 2017 ei tapahtunut mitään erityisen suurta. Näin kameran linssin läpi juoksevia miehiä tosi paljon ja usein, mutta omat juoksukertani jäivät aika vähiin sitten lopulta. Ainakin loppuvuonna. Ja se taas johti siihen, että tuli hankittua salijäsenyys sekä pääsy ryhmäliikuntoihin taas pitkästä aikaa.


Vuodelle 2018 on paljon toiveita ja odotuksia. Ainakin toivon löytäväni enemmän aikaa liikunnalle sekä löytäväni hieman parempia ruokailurutiineja, kun pääsivät tuossa syksyllä lipsumaan yksitoikkoisuuden puolelle.

Valokuvauksessa haluan tuottaa parempaa laatua, mutten tiedä millaisia satsauksia se vaatii rahallisesti. Katsotaan. Sen tiedän, että jotain täytyy muuttaa, mikäli aion itseäni miellyttää.

Valokuvaukseen liittyen haluan ensi vuonna käydä kuvailemassa bloggaajien kanssa pal enemmän. Turun seudulla on oikeasti niin paljon erilaisia herkullisia taustavaihtoehtoja! Tän postauksen viimeinen kuva on esimerkiksi Naantalista.

Toivon myös tietysti päivätyön kohtelevan mua hyvin ensi vuonna, koska itse olen kohdellut sitä hyvin tänäkin vuonna. Olen jopa ajatellut opiskella englantia hieman ensi vuonna, koska tarvitsen kieltä silloin tällöin päivätyössä.

Vähän on sellainen kutina, että vuosi 2018 ei tule olemaan niin tasainen kuin tämä vuosi. Kääk!

kuvat musta: Susanna

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti