perjantai 1. joulukuuta 2017

Sikermä menneestä marraskuusta

Huomenta ihmiset! Se on perjantai ja mikä parasta: joulukuun eka päivä!! 🙏 Joko on joulukalentereista ensimmäiset luukut repästy auki? Mitä tuli?

Alan vähitellen uskoa marraskuiden olevan kirottuja. Jos ei saatanallista stressiä, niin jotain muuta kyllä ja varsinkin sellaista, että oppii väkisin Mehiläisen ajanvarausnumeron ulkoa. Ristus. Jos kuulostan vähän vihaiselta, sitä mä olenkin.

Marraskuu 2017 jää historiaan kuukautena, jolloin en urheillut, mutta en liioin tervettä päivää nähnyt. Marraskuu 2017 muistetaan kuukautena, jolloin jouduin tosissaan miettiä mihin mun vastustuskyky on karannut ja mikä sitä oikein häiritsee.

Ihan kertakaikkisen uskomatonta paskaa koko touhu. Ensin nappasin jonkun viruksen etelän reissulta Espoosta/Helsingistä tai jostain, sitten sain jälkitautina poskiontelontulehduksen ja juuri, kun olin jo ulkoilukunnossa, tulin uudestaan kipeäksi. Olen koko tämän viikon ollut niin väsynyt tällaiseen vastustuskyvyn perseilyyn, että olen tiuskinut ihmisille ja ollut itsekin yksi perse.

Tavallaan tässä loppupuolella tätäkin nuhaa on alkanut tottua siihen, ettei ilma kulje ja jokaisen työpäivän päätteeksi toinen korva lonksuu ihanasti, mutta tästä kun paranen nyt sopivasti viikonlopuksi, ei tarvitse minkään bakteerin enää yrittää meikäläisen kehoon tai alkaa tosissaan napsua. Aion taistella. Aion syödä hedelmiä, d-vitamiinia, sinkkiä ja erityisesti maitohappobakteeriasioita. Olen jopa virittänyt mun vanhan kirkasvalolampun keittiöön valaisemaan mun aamuja, jotta mun aivot tajuaisi maailmassa olevan muutakin kuin vesisateinen musta Turku.


Tykkäsin mun viimeisimmästä lääkäristä, jonka vastaanotolla kävin ruikuttamassa miesflunssakierrettäni. Hän katsoi minua hetken ja totesi kirjoittavansa mulle sellaiset mömmöt, että varmasti paranen. Ja täytyy sanoa, että muija osasi hommansa. Kerkesin ottaa niitä mömmöjä 2 kertaa, kun alkoi tuntua siltä, että ehkä huomenna ei enää tarvitsekaan.


Oh lord, mun piti kertoa teille ihan vaan tän viikon kuulumisia, mutta päädyinkin avautumaan tällaisesta kipeilystä, mikä nyt ei millään tavalla ole mulle normaalia. Mä en ole se ihminen, joka on "aina" kipeä. Se tässä eniten hiertää ja vituttaa, kun koko marraskuun olen ollut just se ihminen, joka on aina kipeä.

Noh, kun nyt tosiaan oon sitten sairastellut, tässä tuli viikon aikana kateltua Wynonna Earpin toinen tuotantokausi loppuun. Eipä sitä oikein ole iltaisin mitään muuta jaksanut kuin yrittänyt ladata akkuja seuraavaan päivään, jotta jaksaisi taas vääntää töissä ja jos vahingossa vaikka paranisi.


Eilen kävin töiden jälkeen Itäharjun Lidlissä ja siis kukaan ei ollut kertonut, että siellä on joulutöhnämunia!! Ei niissä siis mitään jouluista makua ole, mutta pakkaus vain on jouluinen. Lidlistä kaahasin Itäistä Pitkää hakemaan Black Friday -paketteja ja jouduin tekemään valehtelematta 4 tai 5 kierrosta ärrän ympäri ennen kuin lohkesi parkkipaikka. Mulla oli takapenkillä pakastepinaattikeitto ja toivoin sen pysyvän pahveissa niin kauan, kunnes itse revin mötikän lautaselle omassa keittiössäni.

Ja kyllähän se pysyi. Sain paketit ja kaikki on nyt hyvin. Flunssankin sain siirrettyä jo toiselle ihmiselle, että kai mä olen nyt ihan oikeasti paranemassa. Toivottavasti. Ongelmien määrä on vakio, joten innolla odotan jo seuraavaa vastustavaa asiaa. Lottosin myös eilen, että voihan se olla vaikka se lottovoitto, joka vaan jatkaa vastustamistaan.

Toivottavasti teillä on ollut parempi tuuri virusten kanssa ja muutenkin hyvä elämä! Nyt vaan joulukalenterin luukut auki ja piparitaikinaa poskeen!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti