sunnuntai 31. joulukuuta 2017

VUODEN VIIMEINEN VIIKKO

Vuoden viimeinen viikko on ollut täynnä odotusta ja lopulta erittäin tyydyttävä kaiken sen keskellä, mitä olen odottanut tapahtuvaksi. Se on tuonut mukanaan yllätyksiä kuin myös rauhaa. Viikon takainen keskittymishäiriö on enää muisto päässäni, joka liian varhain on alkanut syöksemään ulos harmaita hiuksia.



Maanantai oli vuoden laiskin päivä. Nukuimme päiväunet, vaikkemme olleet edes vielä kunnolla nousseet sängystä ensimmäistäkään kertaa. Päivämme alkoi vasta neljän jälkeen, kun aurinko oli juuri laskenut maapallon taakse eikä enää tehnyt varjoja pihaamme kymmeniä vuosia kasvaneista männyistä ja kuusista.

Tiistaina pakkasimme maallisen matkaomaisuutemme ja ajelimme takaisin Turkuun Etelä-Pohjanmaalta. Olisin halunnut vessaan jo ennen Virtoja, mutta luulin Kurun pelastavan emmekä siksi käyneet heittämässä kyläkierrosta 6789 asukkaan pitäjässä vaan ajoimme suoraan Kuruun. GT Vaskivesi ei oikein vakuuttanut, joten toivoin Kurussa olevan sellaisen huoltoaseman, jolla voisi pysähtyä. No ei ollut ja matka jatkui. Kusi housussa jatkoimme eteenpäin, vaan ei ollut Keidas 65 auki sekään. Matkamme ja kuskin penkin pelasti Ylöjärven Kyrönlahdessa sijaitseva kioski-kahvila, josta muuten sai erittäin hyvää kahvia. Yhden pysähdyksen taktiikalla seuraava pysähdyksemme olikin vasta Turun Orikedolla, jonne en osaa ajaa koskaan oikein, sillä mielestäni Helsinkiin päin kääntyminen on todella hankalaa motarilta. Ajotyylistäni kuulemma huokui vatsalaukkuni tyhjyys ja jos aviokriisiä ei joulun pyhinä saanut aikaiseksi, pystyi sen hankkimaan ihan vaan kaupungissa leikkimällä oman elämänsä Ari Vatasta.


Keskiviikkona heräsin Turun tummaan arkeen, sillä iltavuoroviikosta huolimatta herätykseni oli ennen aurinkoa. Kun aurinko alkoi nousta, minä olin jo asetellut pyllyni töissä toimistotuolin reunalle. Sillä en kai nyt millään voi istua tuolilla niin kuin kuuluu. En millään.

Keskiviikko, torstai ja perjantai olivat yhtä väsymystä. Perjantaina kuitenkin oli luvassa jotain, mitä olin odottanut rystyset valkoisina.

Kyse oli puhelusta. Sain tietää mitä aineita saan alkaa mättää, jotta vireystasoni nousisi jälleen normaaliksi ja toivottavasti vähän ylikin. Innostuin nimittäin tästä Susannan tarinasta niin paljon, että kävin itsekin mittauttamassa vereni. Onnekseni pääsin kokeisiin ja nyt olen taas yhtä lääkemääräystä köyhempi. Saan popsia ainakin d-vitamiinia kalsiumin kera koko lopputalven, kuten olisin toki muutenkin tehnyt, mutta ehkä turhan vähäisinä annoksina.

Tiesittekö, että d-vitamiinin puutos saattaa vaikuttaa verenpaineen nousuun, hiustenlähtöön ja ihon kuivumiseen?

Vuoden viimeinen viikko toi siis mukanaan ainakin opetuksen. D-vitamiinia kannattaa nappailla läpi talven ja etenkin, jos sattuu olemaan vähän lihava, sillä d-vitamiini varastoituu mielellään rasvakudokseen eikä näin ollen kulkeudu elimistön käyttöön kovin suurina annoksina.

Sain myös rauhan, koska tiedän olevani pelastettavissa väsymyksen kourista ja tuleva uusi vuosi alkaa piristymällä samaa tahtia kuin päivät pitenevät. Yllätyksistä ei juuri nyt ole sinänsä raportoitavaa, mutta toivottavasti ensi vuonna on?!

Vuosi 2018, olen valmis. Tule.

kuva musta: Tero

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti