torstai 18. tammikuuta 2018

VEIKKAUSLIIGAN OTTELUOHJELMASTA

Veikkausliigan otteluohjelma julkistettiin eilen ja tietysti se piti syynätä heti. Elämäni menee aika pitkälti otteluohjelman mukaan eli ensin futis ja sitten muut menot, joten onhan se mukava tietää onko paljonkin vapaita viikonloppuja ja mihin vierasreissut sijoittuu. Tästä kaikesta piti tietysti kuvata video, vaikken olekaan mikään supertubettaja.

Videosta sen verran, etten oikein ole varma jäikö tarkennus Waltsun paitaan, kun teksti loistaa siitä niin tarkkana vai mitä tapahtui. Että älkää antako pikkujuttujen häiritä 😄 


..unohdin myös kokonaan Tampereen reissut, höhö!

Ja ettei siellä nyt kukaan vedä hernettä nokkaan, ymmärrän hyvin viikonloppujen olevan seurojen kannalta hyviä, koska urheilumarkkinointi. Toisaalta viime kesänä kentän laidalla kuultua: turkulaiset ovat mökeillään saaristossa kesäisin eivätkä futiskatsomossa. Toivotaan, ettei tämä kuitenkaan ihan pitäisi paikkaansa vaan saataisiin stadion täyteen kaikkiin peleihin.

Tässä koko ohjelma.

Haluaisitteko, että tekisin videoita useamminkin? 😁 Mitä tykkäätte otteluohjelmasta?

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

FUTISKUVAUSTAVOITTEET 2018

Niin, kai sitä pitäisi jotain valokuvauksellisia tavoitteitakin asetella tälle vuodelle. En kuitenkaan ole vielä niin hyvä, että voisin kuvata täysin hälläväliä-asenteella, vaikka usein toki valunkin kentän laitaan luottaen lihasmuistiin ja perstuntumaan.

Siinä mielessä on myös alkamassa erilainen futiskuvausvuosi, koska aion kuvata Veikkausliigaa enemmän kuin viime vuonna. Tämä on luonnollisesti seurausta Tepsin noususta Suomen pääsarjatasolle. Tavallaan uskon tämän tuovan enemmän tilaa mun kuvauskalenteriin, mutta saatan toki olla täysin väärässäkin. Jotenkin vain tuntui välillä liian paljolta kuvata Veikkausliigaa, Ykköstä ja randomilla alempia sarjoja. Nyt suunnitelmissa on pysytellä Veikkausliigassa ja ehkä huvikseen käydä kuvaamassa naapurikunnissa Kakkosta.


Tavoite numero 1 on tänä vuonna hyväksyä hahmojen tarkkuus kuvissa ja pitää pää kiinni koko asiasta. Tuntuu, että puolet viime vuodesta meni tarkkuusasioiden säätämiseen ja ihmettelemiseen enkä keskittynyt varsinaisesti valokuvaajana kehittymiseen. Tänä vuonna haluan unohtaa koko kakan ja keskittyä nimenomaan olemaan parempi kuvaaja. Jos Canon ei pysy mun vauhdissa mukana tehden epätarkkaa jälkeä, täytyy minun varmaan sitten keskittyä enemmän ja olla heilumatta.


Tavoite numero 2 on yrittää saada kasaan rahat uutta runkoa varten. Tarvitsen uuden rungon ja nyt taas talven jäljiltä olen sitä mieltä, että se voisi ihan hyvin kaikesta huolimatta olla croppikenno. Koska rakastin 70D:n puhki, haluaisin antaa ylitsevuotavaa ja vaaleanpunaista rakkautta jollekin samanlaiselle laadukasta jälkeä tekevälle tekniselle ihanuudelle. Olisi ihanaa painaa nappulaa vauhdin ollessa vähintään 7 kuvaa sekunnissa. Vähintään.


Tavoite numero 3 olkoon lupaus pitää nappiskuvista ja muista meikäläisen tavaramerkeistä kiinni. Vaikka Veritas on tosi hankala taidekuvausta varten, yritän saada silti ne tietyt lähes pakolliset taidekuvat sieltä joka kerta.


Tavoite numero 4: jotain kehitystä. Oma kehitys on tosi vaikea ymmärtää siinä hetkessä, jossa elää, mutta onneksi aina voi selata blogista kuvia ja nähdä harppaukset sitä kautta. Kun on kuvannut jo useamman vuoden, on vaikea ajatella miten näistä tavallisista pelitilannekuvista muka saisi jotenkin vielä parempia, mutta kyllä ne taitavat vähitellen parantua sitä mukaa, kun omat kyvyt paranevat. (Toki antaisin mitä vaan, jos saisin kuvata joskus matsin jollain 10000 euron putkella!! Koska onhan se nyt vaan fakta, että jossain vaiheessa kuvien kehitys vaatii kaluston kehitystä. Oma silmä on se mikä on ja toki sekin kehittyy kuvatessa, mutta ehkä mieluummin kehittää vuorotellen sitä silmää ja sitten taas tekniikkaa.)


Tavoite numero 5: uusia kenttiä ja uusia maisemia jälleen. Viime vuonna tuli aika monta uutta kenttää nähtyä, mutta vielä on paljon näkemättä! Josko sitä viitsisi lähteä Kuopiossakin käymään ja on tässä toki ollut puhetta Ahvenanmaastakin.. Kaikista siisteintä olisi toki päästä kuvaamaan ulkomaille myös.


Tavoite numero 6: saada edes yksi taulun arvoinen kuva. Se vaatii keskittymistä ja tilannetajua.


Miltä kuulostaa? Onko siellä joku toinen valokuvaaja, onko sulla tavoitteita?

maanantai 15. tammikuuta 2018

TUNTEMUKSIA VIIKONLOPULTA

Kun olin saanut valmiiksi eilisen tekstini, jäin miettimään mihin siitä jäi kaikki intohimo. Se ei oikein välittynyt, eihän? En enää nykyään pysty kirjoittamaan matseista heti sen jälkeen, kun olen saanut kuvat tehtyä. Viime kesänä lähdin usein ulos kävelylle ennen kirjoittamista, mutta lauantaina matsin jälkeen ei tietenkään huvittanut enää lähteä ulos, joten täytyi keksiä jotain muuta keskittymiskyvyn takaisin saamiseksi. Niinpä laitoin leffan pyörimään ja loppuvaiheessa alkoi taas kirjoittaminen kiinnostaa. Tekstistä tuli aika tasainen, juuri sellainen kuin olen ollut koko viikon. En odottanut mitään suurta Kupittaa vitoselta, kävin vain kuvaamassa ja sitten tulin takaisin kotiin.

Ei hätää silti. Oli minulla hetkeni. Kun pallo vieri lähelle, olin kärppänä ottamassa kuvaa siitä ja sitten hykertelin itsekseni, kun sain taidekuvan. Kuvia tehdessä hykertelin uudestaan, kun jossakin kuvassa oli asetelma ihan meikäläisen näköinen. Oma kädenjälki löytyi ihan samalla tavalla kuin aina ja se lämmitti mieltä.

Sitä paitsi pelipäivän fiilis iski heti aamusta! Sekään ei taida onneksi ikinä kadota kunnolla. Join rauhassa kahvia ja myöhemmin päivällä sain meikkailla. Piti meikata vaan vähän ja taas se karkasi käsistä kuin koiran talutushihna ennen vanhaan.




Sillä tavalla ikävästi tässä pääsi käymään, etten tajunnut Suomen Cupin alkavan tällä viikolla ja menin lupaamaan, että lähden Tampereelle lauantaina. Arvatkaa onko harmittanut!! Tällaista virhettä en aio toistaa, joten keskiviikkona syynään Veikkausliiga-ohjelman hyvin tarkasti, kun se julkaistaan.

Hyvä toisaalta, että saan kevyen alun kuvauskauteen ja nyt tulee taas parin viikon tauko ennen seuraavaa matsia, jonka senkin saan ihanasti kuvata Kupittaa vitosen iltavalaistuksessa. 😬 Onpahan ainakin haastetta!

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

HARKKAMATSI: TPS - FC HAKA 13.1.2018

Ehkä pari kuukautta on lyhyt aika. Itsensä korjaamiseen, taukoon, unohtamiseen. Silti parissa kuukaudessa ehtii levätä, elää ja opetella katsomaan elokuvia Netflixistä. Joskus 2 viikon tauko futiskuvaamisesta oli liian pitkä aika, mikä sai minut epäilemään osaisinko enää edes kuvata. Nyt parin kuukauden tauko ei tuntunut missään enkä edes stressannut osaisinko enää kuvata.

Enemmän stressasin vain sitä kuinka mahtaa tekniikan käydä pakkasessa, mutta ainakin sain kuvat muistikortilta ulos. Sitä en tiedä mitä kameralle ja objektiiville kuuluu, en ole koskenut.

En ole ollut taukoni aikana kovin kiinnostunut ketä uusia naamoja Tepsiin on tullut. Nyt marssin paikalle tietämättä yhtään ketä kentältä löytyy ja koin jälleen saman kuin vuosi sitten - outoa kuvata itselle outoja tyyppejä, mutta vanhat tutut seassa lämmittivät mieltä. Hassua oli nähdä Ahde yhtäkkiä TPS:n paidassa, kun miellän hänet SJK-logon alle. Hän ja Onni samaan aikaan kentällä nähtynä pakotti minut muistelemaan miten seinäjokea puhutaan, kun olen jo aika autuaasti unohtanut.

Yleensä, kun pelipäivänä lähestyy Kupittaata ja näkee Veritaksen valot, koko kehon valtaa onnellisuus ja väkisinkin hymyilee. Silloin taas, kun pelipäivänä näkee jo kaukaa Kupittaa vitosen hirvitysvalot, tulee sellainen olo, että haluaisi sittenkin vain mennä kotiin. Ehdottomasti edelleen huonoimmat kuvausolosuhteet mitä tiedän. Siksi kuvien värit ovat mitä ovat, koska yritin edes jollain taiteellisella tavalla pelastaa sen mitä pystyy ja kuvien määrä taas kärsi pimeydestä muuten vaan, sillä oli pakko turvautua täyskennoon ja lyhyempään putkeen.








Ekalla puoliajalla keskityin vain kuvaamaan. Tokalla puoliajalla tajusin, etten ymmärtänyt koko jalkapallosta yhtään mitään. Mä en tiedä yhtään miten nämä joukkueet pelasivat, mutta sen tiedän kuinka paljon mun pyllyä paleli, kun istuskelin mun pilkkijakkaralla.




Heti matsin jälkeen multa kysyi eräs sankari snäpissä miten peli päättyi ja mun täytyi käydä tarkistamassa lopputulos twitteristä. Olin ihan varma, että se oli 3 - 2, mutta twitterin mukaan se olikin 2 - 2.

Näin vuoden eka matsi taitaa aina mennä. Että valo on ihan paska ja minä en tiedä mitä kentällä tapahtuu. Eihän se eka lättykään ikinä onnistu.

TPS - FC Haka 2 - 2

lauantai 13. tammikuuta 2018

KÄÄK - TÄNÄÄN MENNÄÄN

Tänään on se päivä, kun akkujen pitää olla ladattuna, kerrospukeutumiseen tarvittavien asioiden pestynä ja kuvausliivi valmiina. Tänään mennään taas!

Miten voikin olla, että futistauko on nyt taas ohi ja tästä se alkaa? En pysty ikinä ymmärtämään ajan kulumista.

Mun piti tehdä pari hankintaa, jotta pystyn kuvaamaan pari tuntia pakkasessa. Multa nimittäin puuttui kokonaan mustat toppavaatteet. Onneksi Turun keskustassa on Luhdan outlet ja kävin sieltä nappaamassa alehintaan Torstain takin sekä housut.


Toinen tärkeä hankinta oli vedenkestävä ripsiväri. Shiseido käveli mua Wikkellä vastaan alennushintaan, joten ostin pois kuleksimasta. Harja vaikuttaa aika kivalta, joten veikkaan tällä tulevan tosi hyvää jälkeä!

Eleven myy *tätä hintaan 33,20 €

Henkisesti olen valmiimpi kohtaamaan futiskuvaushaasteet kuin vuosi sitten olin. Silloin mua jännitti ihan saateristi, mutta tänään ei. Hyvä niin, sillä jännittäminen on aika ärsyttävää.

Nähdään Kupittaalla!!

* adlink

torstai 11. tammikuuta 2018

VUODEN EKA FUTISMATSI LÄHESTYY

Heh, joku pian erehtyy luulemaan otsikosta, että minä täällä kiillottelen säärisuojiani odotellen malttamattomana kentälle pääsyä tulevana lauantaina. Ei sentään, en ole menossa kentälle enkä koske omiin enkä muidenkaan säärisuojiin vaan pakkaan kuvausrojut reppuun ja suuntaan kentän laidalle seuraamaan palloa etsimen läpi.

Eilen juuri kotiin tullessa mietin pakkasta ja sitä mitähän nuo mun koko talven sisätiloissa viihtyneet kamerat mahtavat näistä olosuhteista tykätä. Pitäisikö pakata ne pipon sisään vai olikos se muovipussi kuitenkin parempi, kun tuo ne ulkoa sisälle? Pelottaa jo valmiiksi. Sellainen pakkasessa kylmettynyt tekniikkavempain tuntuu käsissä todella surulliselta nimittäin.

Hyviä asioita: voi luoja kuinka mä jo odotan sitä, kun saan istua pilkkijakkarallani Michelinin miehenä seuraten palloa etsimen läpi räpsien menemään. Aina, kun pallo on tepsijätkillä, minä lauon ja odotan heidänkin laukovan. Keskityn vain siihen hetkeen, palloon ja nautin. Nautin, koska keskityn. Nautin, koska on jalkapalloa. Nautin, vaikka peli pelataan maailman hirvittävimpien valojen alla Turun Kupittaa vitosella.

Okei, seis. En tiedä oliko tuo viimeinen lause vähän liikaa luvattu.


Kun lauantai koittaa, mulla täytyy olla kameran akut ladattuna ja kuvausliivi pakattuna. Täytyy myös olla vaatepuoli kunnossa, sillä pari tuntia pakkasessa tai edes nollan tuntumassa kököttäminen ei ole yhtäkkiä mikään helppo suoritus. Onneksi asenne on rakennettu kestämään kaikki olosuhteet, sillä elämän tarkoitus on jalkapallon valokuvaus

Translation: On Saturday I'm going to photograph football. Can't wait!!

maanantai 8. tammikuuta 2018

KOTI JÄRJESTYKSEEN OSA 2: OLOHUONE

Sanon heti suoraan: minä en ole mikään sisustaja. Minun blogistani ei kannata lähteä etsimään sisustusinspiraatiota, mutta ajan saatossa tullaan näkemään edes pari osaa tällaista koti järjestykseen -sarjaa.

Suurin murheeni tällä hetkellä tällä saralla on mun vaatesäilytys ja vaatteet ylipäätään. Niitä on keräytynyt aikamoinen kasa vuosien aikana. Suurin osa ei näytä hyvältä päälläni tällä hetkellä, koska olen lihonut vähän liikaa. Osallistuinkin CapsLookin kurssille joulukuussa, mutta oli vähän liikaa kaikkea enkä sitten lopulta ole ehtinyt käymään kaikkea kurssimateriaalia vielä edes läpi. Vaatejärjestely on pahasti kesken, mutta jossain vaiheessa kevättä mä saan homman valmiiksi ja tuun esittelemään lopputuloksen myös täällä blogissa.

Vaatehommia odotellessa pakko esitellä teille eräs sisustuksellinen asia, joka muutti yhden huoneen koko ilmeen. Tilasin jouluna meille nimittäin vihdoin maton olkkariin ja täytyy myöntää sen olleen yksi parhaista hankinnoista hetkeen!





Matto (adlink) on Ellokselta, jossa on kyllä tosi kiva mattovalikoima. Tuo meidän pöytä on Ikeasta (haluaisin heittää tuon johonkin jätelavalle ja hankkia uuden) ja sohva mun hankinta vuosia sitten. Uusi sohvakin kyllä kutkuttelisi, mutta tosi vaikea päättää millaisen haluaisi, joten sitä tuskin tullaan ostamaan hetkeen.

Miltäs näyttää?

lauantai 6. tammikuuta 2018

WHAT A WEEK

Okei, vaikka jo viikko sitten mulla alkoi olla tosi hyvä fiilis tästä alkavasta vuodesta ja olin muutenkin jotenkin päättänyt vuoden 2018 olevan tekemisen vuosi, enpä olisi koskaan arvannut millaisella rytinällä tämä lähtee käyntiin. Olen kuluneen viikon aikana puhunut enemmän kuin koskaan. Puhunut, puhunut ja puhunut.

Tiedättekö, kun sitä on vain tottunut oravanpyörään, jossa käy töissä, on sosiaalinen siellä, tulee kotiin, on rauhassa ja lopuksi illalla kirjailee blogiin päässä pyöriviä ajatuksia antaen niille elämän. Tavallaan korvaa kirjoittamisella puhumisen. Koska kirjoittaminen on helpompaa.

Mutta ei. Nyt on tultu siihen hetkeen, jossa puhuminen onkin se juttu. Minä puhuin itseni pyörryksiin yhtenä päivänä. Sitä ennen olin jo aloittanut ajatusten ilotulituksen whatsappin välityksellä edellisenä päivänä ja nyt eilen aamuna olin suorastaan uuvuksissa kaikesta ajattelusta ja avautumisesta. Olen vieläkin vähän.


Kaikki jotenkin alkoi tiistaina. Miten sitä onkin aina pienenkin loman jälkeen kuin uusi ihminen? Yhtäkkiä aloittaa uuden rutiinin ja miettii miksei ole aiemmin toiminut just näin? Minä nimittäin lähdin lenkille kuuntelemaan Jari Sarasvuota. Olen jo pitkään tiedostanut ihmisten kuuntelevan podcasteja lenkkeillessään ja nyt vasta minäkin päätin testata.

Se oli parasta koskaan. Inspiroiduin Jarin jutuista tosi paljon, oli ihana kuunnella positiivista pölpötystä ja tietysti ulkoilla siinä samalla. Lopulta myös tilasin Jarin aamulenkit, vaikken olekaan tietenkään kirjaimellisesti aamulenkeille tällä viikolla lähtenyt, mutta olen kuunnellut aamutoimien lomassa. Opin mm. tämän rimpsun: 

Kylvä ajatus, niitä teko. Kylvä teko, niitä tapa. Kylvä tapa, niitä luonne. Kylvä luonne, niitä kohtalo. 
Kyse oli eilen aamuna karmavelasta ja siitä kuinka ihminen voi uhriutua ja jäädä vellomaan paskaan, vaikka aina kaikessa on kyse ihmisen omista valinnoista. Vaikka tuntuisi, että joku toinen on syypää paskaan fiilikseen ja huonoon elämään, ihminen itse valitsee polkunsa ja sen jatkaako kaikesta huolimatta eteenpäin. 



Kehittyminen ja aikuistuminen ei tapahdu yhdessä yössä kellekään, mutta ilmeisesti totaalinen rentoutuminen todella tekee hyvää ja sen jäljiltä pääsee syntymään hyviä uusia tapoja. Aivot ovat saaneet tilaa.

Rakastan kaikkien vuosilomien yms irtiottojen jälkeistä uutta minää, koska silloin aina riittää virtaa tehdä ja syöstä ajatuksia ilmoille kuin lohikäärme syöksee tulta. Oletteko te uudistuneet joulun jälkeen?

torstai 4. tammikuuta 2018

TPS-PAITA PÄÄLLÄ, ETTEI TOTUUS UNOHTUISI

Jalkapallon kannattaminen on harrastus, joka sekä tuo yhteen että erottaa ihmisiä. Kannattajaporukka on joillekin kuin toinen perhe, mutta samaan aikaan kannattaminen jakaa ihmisiä eri leireihin. Esimerkiksi kerran kuluneena talvena eräs henkilö ei voinut istua viereeni futsalkatsomossa, koska kannatan Tepsiä.

Minä kuljin vuodesta 2017 suurimman osan ajasta jokin TPS-paita päällä. 1922-paidasta tuli mun vakiokuvauspaita, koska minusta oli kivaa uhmata sääntöä, jonka mukaan kuvaaja ei saisi tunnustaa väriä. Koska mihin se paita kuvausliivin alta näkyisi ja toisaalta muut kuvaajat kulkevat eri seurojen huivit kaulassa, joten..? Edustin Tepsiä myös töissä ja sekös yhtä herraa kovasti ärsytti pitkin vuotta. Hän kun sattuu vannomaan Interin nimeen.

Tässä futiskuvauslomaa vietellessäni olen vähitellen unohtanut TPS-paidat. Olen pukeutunut neuleisiin ja yrittänyt jopa välillä vältellä huppareita.

Ei olisi kannattanut.

Tilanne eskaloitui tiistaina, sillä Interin kannattaja -mies ryhtyi kovin tuttavalliseksi ja ymmärsin, ettei näin voi jatkua. Missä on jokapäiväinen pään aukominen Tepsistä ja Interistä? Kuinka voimme muka syödä lounasta vastapäisillä paikoilla samassa pöydässä? Mitä tämä hulluus on?


Niinpä ovela virne naamallani tallustelin vaatehuoneeseen eilen ennen työpäivää ja kiskaisin TPS-hupparin henkarista. Oli aika palauttaa Inter-mies maan pinnalle. Samalla ajattelin, että varmaankin se tietty (ylikuuma) kiinteistötekniikkamies tulee juuri silloin käymään tuolla, kun mulla on futishuppari päällä ja tukka miten sattuu. Universumi nimittäin toimii just sillä tavalla. Ovelasti ja ilkikurisesti.

Noh, arvatkaa miten kävi, kun keikistelin Inter-miehen nenän edessä TPS-paita päälläni naureskellen, että mites nyt suu pannaan?! Hän vastasi: sä siis ajattelet mua koko ajan.

...

Mitä mä nyt teen? Jos edes TPS-paita ei toimi pelotteena.

Ps. Arvaukseni kiinteistötekniikkamiehestä osui kohdalleen.

tiistai 2. tammikuuta 2018

MITÄ MIELESSÄ VUONNA 2018

Oli valtaväestö sitten mitä mieltä tahansa perinteisistä uuden vuoden lupauksista, minusta on mukavaa miettiä uuden vuoden alussa toiveita ja tavoitteita juuri alkaneelle vuodelle. Huomasin myös olleen hyödyllistä kirjoittaa postaus tavoitteista elämän eri osa-alueita koskien, kun sitten vuoden päästä kuitenkin haluan lueskella miten meni todellisuudessa.


Koti. Kuten olen loppuvuodesta puhunutkin eri postauksissa, täällä jatkuu järjestelyprojektit. Vaatteiden suhteen on käynnissä suurin myllerrys ja tänä vuonna aionkin vihdoin karsia käyttämättömät pois sekä muutenkin kiinnittää huomiota vaatekaapin sisältöön. Kun saan vaatekaapin joskus kuntoon, tämän vuoden homma tulee olemaan konehuoneen lopullinen raivaus. Tällä hetkellä se on huone, jossa säilytän poikaystävääni viikonloppuisin sekä kaikkea muuta romua 24/7.

Ruoka. Sain synttärilahjaksi pitkään haluamani sauvasekoittimen, joten ensi syksyn tavoite on opetella tekemään sillä kasvissosekeittoa ja mielellään toki muutakin, mitä sillä voi tehdä. Joululahjaksi sen sijaan sain puurokattilan, joten tänä vuonna meillä tullaan näkemään lautasella myös riisipuuroa.

Herkuttelu. Tavoitteena tulkoon olemaan suklaan syömisen vähentäminen. Tai etten syö sitä nälkääni ainakaan.

takki H&M 💋 paita TÄÄLTÄ (adlink) 💋 housut Cubus 💋 kengät Pier One

Liikunta. Monipuolisuus ja säännöllisyys kunniaan. Mulla on salijäsenyys, jonka toivon tuovan ainakin sitä monipuolisuutta. Lenkkeillä haluan säännöllisesti jumppaamisen lisäksi eikä metsässä rämpimisestäkään haittaa olisi. Pakko tänä vuonna laajentaa reviiriä ja unohtaa urkkapuiston ravaaminen.

Pukeutuminen. Jos jotenkin sattumalta onnistun laihtumaan, musta tulee kauluspaitanainen. Ai miksi laihtuminen liittyy tähän? Jotta käsivarteni mahtuisivat niihin paitoihin.

Valokuvaus. Syvä huokaus täyttää huoneen tässä kohdassa. Haluan jatkaa valitsemallani uralla jalkapallon suhteen, mutta haluaisin kuvalaadun olevan priimaa. Säästän vielä vähän rahaa ennen kuin hankin uuden rungon. Pakko saada uusi runko. Ja ammattilaislaajakulmalinssi.


Matkustus.  Johonkin on pakko päästä. Toivottavasti sinne Kreikkaan vihdoin!

Blogi. Kyllähän tämä tästä taas jalkapalloksi muuttuu 2 viikon päästä. Jalkapalloa, ehkä pukeutumista vähän myös, kosmetiikkaa silloin tällöin ja mielellään oivalluksia elämästä, mikäli minulle sellaisia suodaan. Jatkan siis samalla linjalla edelleen, sillä mihin tämä tästä muuttuisi ellen minä muutu 😊


💪  Tästä se lähtee, vuosi 2018!

kuvat: Susanna

maanantai 1. tammikuuta 2018

2017

* postaus sisältää mainoslinkkejä

1. Mitä teit vuonna 2017 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin? Kävin kuvaamassa jalkapalloa itselleni uusissa paikoissa, kuten Espoossa, Eerikkälässä, Salossa, Vaasassa ja Kokkolassa. Kuvaaminen vei minut myös FC Interin pukukoppiin, mutta vastapainoksi tälle vierailin heti perään TPS:n kopissa (ilman kameraa). Yksi ottamani kuva komeili EOM-lehden kansikuvana ja kävinpä kuvaamassa myös yhdet synttärit. En aiemmin ollut juhlakuvaajana toiminut. Jalkapalloteemalla jos jatketaan; pääsin potkimaan rankkareita Töölössä eräänä kesäyönä ja tulipa myös ensimmäistä kertaa avattua turpa lehdistötilaisuudessa (TPS-OPS), kun saatoin hieman provosoitua Juntusen Miikan äijäjalkapallosta, joka mielestäni sopii ehkä paremmin kutosdivariin, jos edes sinne (provosoidun koko asian ajattelusta vieläkin). Ei-jalkapallollisia kokemuksia: ööö? Tall Ships Races ekaa kertaa ja se, kun tajusin miltä tuntuu rakastua työhönsä.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? Olen aina kuvitellut, etten tee lupauksia, mutta eilen iltana blogiani tonkiessa huomasin postauksen, jonka olin kirjoittanut vuosi sitten. Tarkistetaanpas! Olin luvannut tekeväni useammin ruokaa kotona. Se kyllä toteutuikin, jei! Suklaasta en ole päässyt eroon ja kotiakaan en ole saanut järjestettyä ihan niin täydellisesti kuin olisi kuvitellut vuodessa ehtivän. Sain silti edes jotain aikaiseksi, projekti jatkuu tänä vuonna. Tärkein lupauksistani koski liikuntaa, sillä olin jo vuosia skipannut liikunnan antaen kaiken muun mennä edelle. Vuonna 2017 oli tarkoitus kääntää tämä toisin päin ja onnistuinkin siinä ihan hyvin.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Ei.


4. Kuoliko kukaan läheisesi? Kyllä.

5. Missä maissa kävit? Mustassamaassa höhö 😄 Mustamaa on pieni kylä Lapuan ja Alajärven välillä. Nopeusrajoitus 80 km/h ja katuvalot.

6. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2018, joka ei onnistunut vuonna 2017? Säästää rahaa enemmän, laihtua tietysti ja käydä Kreikassa.


7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2017? Eeeenpä tiedä. No okei, 21.10. kun TPS nousi Veikkausliigaan. Olihan se nyt aika huikeaa!

8. Vuoden suurin saavutuksesi? Pieni henkinen kasvaminen kaiketi. Tuntuu, että monessakin asiassa on lamppu syttynyt yhtäkkiä. Esimerkiksi päivätyön suhteen sekä kirjoittamisen.

9. …ja suurin epäonnistuminen? Ulkoinen muotoni ei kokenut sellaista muutosta kuin olin vuoden alussa tietysti kuvitellut.


10. Kärsitkö vammoista? En. Tai lasketaanko se, kun olin jo pitkään kuvitellut mun lantion olevan vinossa ja kun loppuvuodesta vein lantioni osteopaatille, se olikin totta, että lantioni tosiaan oli hieman väärin?

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Parilapannu ja olohuoneen matto! Niin ja kukkaro ihanan pehmeää nahkaa 💖

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Ystävät 💖

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta/pahaa mieltä/jotain muuta negatiivista? Tähän ei ole sanottavaa.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Ruokaan, kosmetiikkaan ja vaatteisiin varmaankin.

15. Mistä innostuit eniten? Aina uudelleen jalkapallon valokuvaamisesta. Hieman myös asiakaspalvelusta.

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2017? Jaa-a. Huonosti kuuntelen musiikkia sillä korvalla. Enemmän keskityn laulamaan nuotin vierestä eikä silloin ole väliä mikä biisi on kyseessä.


17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt

a) onnellisempi vai surullisempi? Onnellisempi.

b) lihavampi vai laihempi? Ehkä kilon lihavempi. Tai pari. Tai enemmän, en tiedä.

c) rikkaampi vai köyhempi? Samoissa mennään.

Lempikirjailija forever: Sophie Kinsella! Hänen teoksiaan voi ostaa täältä.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Ehkä juoksevani. Kävin jonkun verran lenkillä, mutta en saanut hiottua juoksukuntoani paljoakaan.

19. …entä vähemmän? Olisin voinut syödä suklaata hieman vähemmän.

20. Kuinka vietit joulua? Vimpelissä.


21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? TPS:n päätösbileilta ja -yö. Erityisesti se yö 🙊

22. Rakastuitko vuonna 2017? Aina uudestaan 💖

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Hah, ei yhtään.

kuvan otti Susanna

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Oij! The Musketeers 💖

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? Tuskin.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja? Unelmahommissa (täältä!) 💖

27. ...entä musiikillinen löytö? Poikaystäväni osaa soittaa pianoa 😯


28. Mitä halusit ja sait? Kääk! En minä tiedä! 😄 Paljon hyviä hetkiä!

29. Mitä halusit, muttet saanut? Palkankorotusta 😄

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Jouluprinssi 😄


31. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Join skumppaa erään futismutsin kanssa.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän? Jos olisin saanut sen palkankorotuksen? 😄

33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2017? Farkut ja TPS-paita, ainakin kun kuvia katselee. Oli mulla välillä joku hupparikin päällä.


34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi? Kuvaaminen. Se on edelleen ainoa asia elämässä, johon pystyn keskittymään, vaikka pallo lentäisi päähän tai Paulus Arajuuri kävelisi kentän poikki ilman paitaa.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten? Voidaanko laskea Simo Valakari julkkikseksi? Mitä vanhemmaksi elää ja eri ympyröissä pyörii, sitä vaikeampaa on hahmottaa kuka on julkkis ja kuka ei. Ehkä tähän voisi vastata myös, että Oksasen Risto on mun lempijulkkis.

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten? Kyllä mua vieläkin mietityttää mitä etua siitä on Suomen valtiolle, että mä olen töissä joka päivä 6 minuuttia enemmän. Miten se näkyy jossain, että mä saan saman kuukausipalkan sisältyi siihen sitten 6 minuuttia enemmän tai vähemmän purkulistojen läpikäyntiä. Jos joku ymmärtää tän jutun, saa valistaa mua kommenttiboksin puolella. Lisäksi ilmastonmuutosjutut aiheuttavat kylmiä väreitä siinä missä se itse muutos aiheuttaa lämpösiä aaltoja maapallolle.


37. Ketä kaipasit? Isovanhempia.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus? Ai että! Yksi kokonainen futissuku 😄😍  Lisäksi tykkään paljon Elina Ada Sofiasta!

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2017. Jos haluaa tulla kitaristin makkaraperunoille, täytyy grilli valita etukäteen, koska muuten menee treffit ihan ohi.