maanantai 19. marraskuuta 2018

Parasta pukeutumisessa just nyt: merinovilla

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Lokakuun loppupuolella kävin kuvaamassa yhden Tepsin matsin jäätävissä olosuhteissa. Olin onneksi sullonut kuvausreppuuni miehen merinovillaisen aluspaidan, joten tauolla pelaajakäytävän vessassa vaihdoin hieman vaatetusta siinä toivossa, että tarkenisin vielä toisen puoliajan jäätymättä ihan pystyyn. Kuinkas ollakaan, merinovillapaita lämmitti ihanasti eikä mulla ollut mitään ongelmia keskittyä kuvaamaan matsia.

Ihastuin paitaan niin paljon, että pidin sitä koko loppuillankin päälläni ja nyysin seuraavaan futismatsiin ihan suosiolla heti lähtiessä käyttööni saman lämpövaatteen. Siitä se ajatus sitten lähti ja aloin miettiä, että omaan vaatekaappiin on saatava myös merinovillaa. Googletin yhden viikonlopun luonnonkuituisia vaatteita, mutta en tilannut mitään. Seuraavalla viikolla ihan sattumalta eksyin Cubuksen sivuille ja löysin heiltä merinovillaisia neuleita kaikenlaisissa väreissä. Oli pakko lähteä ihan livenä ihmettelemään Cubukseen niitä ja myös ostaa yksi omaan vaatekaappiin, ettei tarvitse miehen paitoja käyttää.


Merinovillaneule on ihana. Se päällä ei tarvitse jäätyä, mutta se ei silti hiosta myöskään. Merinovilla hengittää ja sen huoltoon riittää usein vain tuuletus.



Merinovillaneuleita myydään toki muuallakin kuin Cubuksessa. Nellyltä löytyy myynnistä yksi Dagmarin merinovillaneule ja Kekäleeltä Makian tummansininen neule, joka näyttää kivalta. Makian versio ei ole 100 % merinovillaa kuitenkaan, mutta tämä Clairen hieman halvempi on.



neule ja farkut Cubus - kengät Clarks

Merinovilla on ehkä parasta, mihin olen hetkeen rahani laittanut. Ostin sitä vähän lisää juuri viikonloppuna Scandinavian Outdoorin ystävämyynnistä, kun satuin juuri hyvään aikaan yhden laarin viereen, jossa hinnoittelijan kädestä vietiin suoraan kaikki Inari-paketit. Nappasin siitä itselleni ja äitilleni merinovillakerrastot. Nyt saa talvi tulla, me ollaan valmiita!

Ensikerralla kun ostat vaatteita, kiinnitä huomiota materiaaliin! Se tekee todella paljon!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ihmiset liikenteessä - mihin teillä on kiire?

Vaikka yksi lempiharrastuksistani onkin turkulaisten mollaaminen, on Turku opettanut minulle jotain ihan hyvääkin. Turussa autoa ajaessa on nimittäin joutunut opetella pysähtymään suojatien eteen, mikäli joku on juuri aikeissa ylittää tien. Aivan niin kuin normaalien ihmisten täytyy osata tehdä auton ratissa. Täällä ei päde pohjalaisten liikennesäännöt ja on vain parempi antaa ihmisten kävellä tien yli, koska he pitävät täällä siitä etuoikeudestaan kiinni.

Kaupungissa ajellessa on myös joutunut hyväksyä sen, että edessä hituroivat sunnuntaiajelijat eivät aja yhtään sen lujempaa, vaikka itse huutaisi ja kiroilisi kuinka paljon. Aina on jotain edessä, minkä takia joutuu seistä liikenteessä muutaman minuutin kauemmin, jolloin valot ehtivät muuttua punaisiksi seuraavassa risteyksessä.

Tänä vuonna mun työmatka muuttui kaupunkiajelusta maantielle ja ehdin jo miettiä kuinka kivaa on, kun saa koko matkan huristella satasta. Paitsi ettei saa. Raision läpi kulkee molempiin suuntiin todella paljon rekkoja ja ylipäätään mitä vain liikennettä, joten aika harvassa ovat ne päivät, jolloin vauhtia olisi itsellä se 100 km/h. Tässä muutamina aamuina on myös joutunut pysähtyä ihan yhtäkkiä, koska edessä on ollut kolari.

Viimeisin kolari sattui tällä viikolla keskiviikkoaamuna ja se aiheutti pientä ruuhkaa. Poliisi ohjasi minut ja monet muut pois ohikulkutieltä ja loppujen lopuksi mulla meni työmatkaan tunti, kun yleensä ajelen sen 20 minuutissa.


Ihmisten käytös kolaritilanteissa on ihmeellinen. Yritetään tunkea vasenta kaistaa ohi, vaikka hyvin nähdään oikean kaistan jumittavan. Olisiko siihen vaikka jokin syy, että se oikea kaista pysähtyy? Sitten ne vasenta kaistaa kiitäneet joutuvat lyödä vilkun päälle tiensä päässä ja tunkea oikealle kaistalle toisten eteen. Eikö sen vertaa pysty tässä maailmassa enää odottaa, että odottaisi omaa vuoroaan, koska se meille kaikille tulee kuitenkin ajallaan?

Nämä etuilijat ovat todennäköisesti niitä samoja tyyppejä, joiden on pakko ohittaa kaikki ketkä ajavat 90 km/h tai 100 km/h. Ohitus on pakko tietysti hoitaa käyttämättä vilkkua ollenkaan ja mikään väli ei ole liian pieni, jos ajaa saksalaisvalmisteista hevosvoimavekotinta.


Olen itse edelleen hieman huono turvavälien kanssa, mutta yritän opetella. Olen huomannut, ettei perseessä roikkuminen ole kovin kivaa, kun itse ajaa, sillä ikinä ei voi tietää milloin joutuu lyödä jarrut pohjaan ja sitten se joku tulee omasta takalasista läpi. Silti ohikulkutiellä ajellessani olen päättänyt, etten välitä mitä takanani touhutaan, sillä ajan just sitä vauhtia kuin ajan. Kaikkien kuuluisi ajaa autoa juuri niin hiljaa kuin haluaa ja olla välittämättä muista. Taajamarajoitusten noudattaminenkin on nykyään oikeastaan vain hauskaa, koska huomaan sen usein ärsyttävän takana tulevia.

Mitä rauhallisemmin ajaa, sitä paremmin pystyy havainnoimaan ympäristöään. Ei tule vahingossa ajettua jalankulkijan päälle, vaikka kuinka on pohjalainen liikennekulttuurikasvatus. Liikenteessä voi oikeasti tapahtua ihan mitä vain, milloin vain. Kiireelle voi tulla loppu hyvin nopeasti, jos keskittyy vain kaahaamaan eikä se loppu ole kovin kaunis aina.

Niin että malttia liikenteeseen, kiitos.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Partatonttuja kaikkialla

Hopsan! Erinomaisen hyvää lauantaita juuri sinulle sinne! Joko sulla on kotitonttuna partatonttu?


Partatontut ovat tainneet vallata maailman. Niitä on joka paikassa. Ostin omani Tokmannilta (mainoslinkki) maanantaina ja heti seuraavana päivänä pääsin ihailemaan Murenan blogi-iltaan heidän partatonttujaan.

Keskiviikkona työmatkani pysähtyi ohilkulkutielle, kun poliisi oli pysäköinyt maijan poikittain kahdelle kaistalle. Siinä ihmisten hermoilua autojonossa seuranneena ajattelin, että ehkäpä tästä perseilystä jo voisi kirjoittaa vaikka postauksen ja niinpä liikennekäyttäytymiseen liittyen on tulossa teksti tässä joku kaunis päivä, ehkä jo huomenna. Toinen aihe, josta on ehkä pakko kirjoittaa, koskee someperseilyä. Olen nimittäin seurannut sivusta jo hetken erästä suomalaista somevaikuttajaa, joka keräilee itselleen seuraajia seuraamalla ensin uhriaan ja sitten lopettaa seuraamisen.


Eilen oli jotenkin upea päivä. Sain ihania uutisia ihan yhtäkkiä ja menin niin hämilleni hetkeksi, etten pystynyt keskittymään mihinkään. Illalla piti vielä lotota ja kaikkea, mutta mun rahavoitot taisi olla 25 euroa, jonka sain yhdestä arvasta. Universumilta ei kehtaa pyytää määräänsä enempää. Kerron teille jossain myöhäisemmässä jaksossa tästä jutusta! Siihen liittyy niin paljon kaikkea panikoitavaa, että pakko kirjoittaa, se auttaa aina (Annan kanssa samoilla linjoilla siis kirjoittamisen suhteen).

Nyt tulee kahvin tuoksu niin vahvasti nenään, että taitaa olla pakko siirtyä keittiön puolelle. Vähän aamupalaa ja sitten lähdetään käymään asioilla ennen kuin päivällä menemme kahvittelemaan Duussin luo.

torstai 15. marraskuuta 2018

Herkku ja Lahja Murenan blogi-ilta 13.11.2018 (+ alekoodi!)

Tein tiistaina jotain ihan uutta, kävin nimittäin Salossa Murenan blogi-illassa! Susanna laittoi viestiä, jotta lähtisinkö mukaan ja minä pienen pohdinnan jälkeen tuumasin notta kyl maar se passaa. Olen lukenut muiden lähiseudun tyttärien blogeista, kun he ovat olleet Murenan blogi-illassa, mutta en sitten itse ollut ikinä saanut kutsua moiseen huvitukseen. Nyt pääsin avecina mukaan ja olen aika ihastunut. Niinpä ajattelin tehdä postauksen illasta, koska Murenan kauppa oli aika ihana! Ja muutenkin, koko ilta oli tosi ihana!

Murena sijaitsee näin Saloa tuntematta aika pitkälti Salon keskustassa. Siinä toria vastapäätä. Sinne on siis helppo osata, vaikka tulisi vähän kauempaakin.


Liike on kivan tilava ja valoisa. Vaikka siellä on tavaraa aika paljon myynnissä, hyllyjä on helppo kiertää eikä tarvitse pelätä tiputtavansa jotain lattialle (itsehän melkein tiputin yhden glögipullon, mutta mulla oli tiistaina joku järjetön täystuhopäivä). Ei tule myöskään sekaista oloa vaan jollain ihmeellisellä tavalla liike on saatu sisustettua silmää miellyttäen. Haen tässä todennäköisesti sanaa ammattitaitoinen ihmeellisen tavan sijasta.






Murenan blogi-illoissa on aina tarjolla syötävää ja nämäkin jouluiset tarjoilut sisältävät heillä myynnissä olevia aineksia. Erilaiset taatelikarkit, juustot, hillot (ostin lakkahilloa), tryffelit (voi luoja miten hyvää), pastat, pesto (omistajan suosikki ja nyt harmittaa, kun en ostanut sitä) ja kakun koristeena ollut suklaa, kaikki löytyvät heidän hyllyistään (ja verkkokaupasta).

Hämmästynein olen kai siitä, että nuo pienet ruisleivän näköiset leivät olivat saaristolaisleipää ja se oli ylihyvää. Siis minä en ole tähän mennessä tykännyt koskaan saaristolaisleivästä, mutta tuo Murenan ohjeella tehty oli ihan mielettömän hyvää!








Ostin itselleni lakkahillon lisäksi tryffeleitä (tän merkin, mutta pipari), pyykkietikkaa, puolukkasokeria ja teetä (jouluchai ja rooibosta). Pestoa ja Simón Coll -suklaata olisi voinut myös ehkä ostaa. Onneksi minulla on tarjota niin teille kuin itsellenikin alekoodi Murenan nettikauppaan, jolla saa 10 % alennusta normaalihintaisista tuotteista vuoden loppuun asti. Koodi on BLOGIJOULU. Tästä shoppailemaan!

(Tämä ei ollut maksettu mainos.)

tiistai 13. marraskuuta 2018

Rahapäiväkirja viikko 45

* kaupallinen yhteistyö Talouteen.com kanssa

Tein kuukausi sitten blogini historian ensimmäisen rahapäiväkirjapostauksen ja siitä innostuneena ajattelin tehdä jatkossakin sellaisia. Tuntuu kuitenkin tekevän aika hyvää itselle seurata omia menojaan, minä kun varsinkin olen aika hyvä pääsemään eroon rahoistani.

On ollut kausia, kun mua on jopa vähän hävettänyt oma rahankäyttö, sillä olen kuitenkin laskentatoimen tradenomi ja ollut joskus pankissa töissä. Niistä ajoista on ilmeisesti jo liian kauan, kun kaikki pankissa saadut opit ovat päässeet unohtumaan vähitellen. Yksi asia silti seuraa pankkikesältä 2003 tai 2004 sinnikkäästi mukana, arvaatteko mikä? No Stockmann-pankkikortti!

Ei meillä Vimpelissä mistään Stockmannista oltu ikinä kuultukaan, mutta minäpä hankin Stockmann-pankkikortin. Opiskelijana sai Visan ja niinpä tosiaan pistin tilaten siinä joku kaunis päivä. Se ei ollut mikään "ton mä haluan" -ratkaisu vaan minä vertailin Nordean esitteestä tarkasti palvelumaksujen määrät ja muut. Päädyin Stockmannin korttiin ihan vain siksi, kun siinä ei vuosimaksua ole.

Nykyaikana on olemassa nettisivustoja, joilla voi kilpailuttaa luottoja, pikavippejä ja esimerkiksi luottokortteja. Yksi tällainen sivusto on Talouteen.com, josta löytyy listaus eri luottokorteista niiden ominaisuuksien kera. Minun Stockmann-korttini löytyy listalta myös ja tosiaan, Nordean asiakkaana olen voinut käyttää sitä normaalina pankkikorttina.

Viime viikon aikana tuli Stockmann-pankkikortin lisäksi vinguteltua plussa- ja bonuskorttia sekä ihan vanhan ajan rahaa eli käteistä. Myyjät ovat nykyään välillä hämmästyneen oloisia, kun heille tarjoaa käteistä eikä minullakaan sitä yleensä ole, satuin vain viemään exäni pullot kauppaan tuossa joku aika sitten. Tässä mun viime viikon törsäilyt:

maanantai

töissä kahvia 1,20 e

tiistai

töissä kahvia 1,20 e
töissä lounas 7 e
yksi ihana neule Cubuksesta 39,96 e (postaus tästä tulossa myöhemmin!)



keskiviikko

töissä kahvia 1,20 e

torstai

töissä kahvia 1,20 e
töissä lounas 5 e
suklaajoulukalenteri Cittarista 2,29 e
henkareita Jyskistä 6 e
lisää paitoja Cubuksesta 22,85 e


perjantai

kahvia töissä 1,20 e
lounas töissä 7 e
bussi Turkuun 3 e
siideri Koulussa 7 e
lonkero Aalto yökerhossa 6,80 e
bussi Raisioon 4 e

lauantai

Supermarket viikonlopun ruokahankinnat 24,51 e
lotto 1 e
autoon lamppu Prismasta 6,85 e
kotzone 10,90 e

sunnuntai

ei mitään


Viikko oli aika tavallinen lukuun ottamatta vaateshoppailua, sillä sitä en sentään ihan joka viikko harrasta enkä nykyään edes joka kuukausi. Nyt oli vain pakko käydä ostamassa vähän luonnonkuituja kaappiin, kun menee hermot mun viskoosiakryylipolyesterivarastoon. Mrrr.

Yhteensä rahaa meni koko viikon aikana 160,16 e. Ruokaostoksia olisi voinut olla enemmänkin, mutta tällä kertaa arkiruuat menivät poikaystävän kukkarosta. Yleensä jaamme kulut, mutta nyt emme käyneet yhdessä kaupassa kuin lauantaina.

Aika hyvä viikko mielestäni, vaikka tulikin hieman ylimääräistä shoppailtua. Tällä viikolla sitten vähemmän shoppailua!

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tältä meillä näyttää nyt

Ollaan nyt asuttu Raisiossa viisi kuukautta enkä ole tainnut muutamaan hetkeen postata mitään meidän sisustuskuulumisista. Lauantaina piti puunata koko kämppä, kun eilen meillä oli vieraita käymässä ja otinkin sitten parit kuvat siivoilujen jälkeen. Ei ole hetkeen ollut näin siistiä, vaikka kyllä täällä muutamia meikäläisen ongelmakasoja edelleen on. Mikäpä mikään minun asuttama asunto olisi ilman epämääräisiä kasoja?

Suurinta epäjärjestystä luovat kasat selvitin silti lauantaina. Ne koostuivat vaatteista ja papereista, jotka periaatteessa voisi vaikka polttaa, mutta sehän ei valitettavasti ole Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen mielestä sopivaa iltapuuhastelua, joten laitoin paperit säilöön yhden pöydän alle. Olkoot siellä odottamassa aikaa, jolloin avotulen tekeminen raisiolaisen kerrostalon pihaan on ihan ok.

Tässä tämä tupa:


Eteinen kuvattuna meidän tietokonehuoneen ovelta peilien kautta eli ns. väärin päin kaikella mahdollisella tavalla. Kuvaushetkellä selkäni takana oli tosiaan huone, jossa sijaitsee mun vaatteet ja molempien tietokoneet. Seuraava kuva kyseisestä huoneesta.



Eteisen käytävä väärästä suunnasta kuvattuna eli tällä kertaa makkarin ovelta päin eteisen suuntaan. Oikealla on keittiö ja vasemmalla oleva ovi johtaa pesuhuoneeseen.

Keittiöön tultaessa on heti vasemmalla taso, jonka päällä on mikro. Tason alla on astianpesukone.




Makuuhuone on olohuoneen seinän takana. Otin kuvan eilen aamulla, kun olin jo ryövännyt yöpöytinä käyttämämme keittiön tuolit oikeaan käyttöön.



Keittiön ja olohuoneen välissä sijaitsee meidän pyöreä pöytä, joka on itse asiassa mun vanhempien vanha jostain aikojen alusta 80-luvulta.

Olohuoneen pöytää meillä ei ole ollenkaan enkä tiedä tuleeko sellaista ikinä. Haluaisin arkun, mutta todennäköisesti potkisin siihen vain varpaitani, jos sen sijoittaisi keskelle olohuonetta.

Mitä tykkäätte tummasta lattiasta? Ovatko valkoiset blogikodit edelleen muodikkaita?

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kun pitäisi blogata intohimostaan

Muistan, kun luin kesälomalla erään postauksen, jossa sanottiin, että pitäisi blogata intohimostaan mikäli haluaisi menestystä ja rahaa. Tulin siitä hieman pahalle tuulelle silloin, koska mulle on ollut tosi vaikeaa ihan alusta asti hyväksyä jalkapallo osaksi mun lifestylehömppäblogia. Tiedostan, ettei jalkapallo ole välttämättä se seksikkäin aihe, josta nuoret aikuiset naiset haluavat lukea ja siksi mun blogilla oli identiteettikriisi monta vuotta.

Kuitenkin rakastan jalkapallon valokuvaamista niin paljon, että olen antanut sen jatkua osana blogia identiteettikriisistä huolimatta. Tiedän myös pompotelleeni teitä rakkaat lukijani näiden vuosien varrella, sillä esimerkiksi toissa vuonna kirjoitin jalkapallosta enemmän ja keräsin tietysti lukijakuntaani melkein enemmän miehiä kuin naisia. Sitten tänä vuonna vähitellen palasin takaisin kaikkeen muuhunkin, mistä mua kiinnostaa kirjoittaa ja mitkä aiheet todennäköisesti kiinnostaa naisia enemmän, kuten esimerkiksi kosmetiikka ja pukeutuminen. Samaan aikaan olen ollut todella huono futisbloggaaja.

Kun kesän loppupuolella mietin intohimon muuttamista tuloksi, en vain halunnut hyväksyä ajatusta. Olen antanut futiskuvauksen pyöriä taustalla päässäni enkä ole halunnut rakentaa blogiani sen ympärille enää niin suuresti kuin aiemmin. En jotenkin osaa ajatella sitä siltä kantilta, että voisin antaa siitä teille mitään enempää kuin kuvia, vaikka tavallaan haluaisinkin. Tykkään opettamisesta, joten miksi en yrittäisi joskus postata futismatsien välillä jotain aiheeseen liittyvää, sillä aiheita kyllä varmasti olisi?

20160912-IMG_7804

Tiia Konttisen (mainoslinkki) Bloggaajasta ammattilaiseksi -workshopin yksi sanoma oli tuo sama asia, kuinka muuttaa intohimo rahaksi. Ja taas minä mietin miten voisin tehdä sen futisbloggaajana. Tai futiskuvausbloggaajana. Ja että pitäisikö minun ryhdistäytyä futiskuvausbloggaajana? Vastaus on kai aika selvä, pitäisi. Futiskuvaus on mun suurin intohimo suklaan ja ihmisten naurattamisen lisäksi, joten miksi en kirjoittaisi siitä?

Tätä on tosi hyvä miettiä nyt, kun kausi 2018 on ohi ja jalkapalloilijat ovat kesälomalla. Tässä on pari kuukautta aikaa kerätä oma futiskuvausmotivaatio jostain mihin kadotin sen tasan vuosi sitten. Kuvasin niin paljon vuonna 2017, ettei minulla ollut ikävä kuvaamista vielä edes kahden kuukauden tauon jälkeen. Kun tämän kauden viimeisessä pelissä kysyin tauolla whatsappissa poikaystävältäni että pussaillaanko vai meekkö makkaralle ja hän vastasi, että menepä kuule ottamaan nappiskuva, silmiini syttyi etäinen valo. Mmm nappiskuva, eikös ne ole niitä mun juttuja? Tallustelin kuitenkin kentän laidalle liian myöhään enkä kehdannut mennä kuvaamaan nappiksia, kun Laurikainen käyskenteli jo vaihtopenkin edustalla. Jos olisin pitänyt nappiskuvia yhtä tärkeinä kuin aikojen alussa, olisin todennäköisesti röyhkeästi vain marssinut ottamaan kuvat, jotka halusin.

20160912-IMG_8327
New Balancen Furoneita myydään täällä (mainoslinkki)

Pompottelen siis lukijakuntaani jälleen, vaikka toivon tietysti teidän viihtyvän kirjoitin sitten kosmetiikasta tai jalkapallosta. Sitä paitsi ensikaudella pääsen taas kuvaamaan Ykköstä ja aion myös ottaa kuvauskalenteriin muitakin sarjoja, joten ehkäpä motivaatio hiipii kummasti takaisin ja pääsette lukemaan parempia matsipostauksia kuin tänä vuonna.

Kyllä ne ovat oikeassa, jotka sanovat, että blogia kannattaa kirjoittaa omasta intohimon kohteestaan. Se näkyy teksteissä, sillä intohimoa ei voi teeskennellä. Enhän itsekään tykkää kuvata intohimotonta jalkapalloa, joten miksi kukaan lukisi intohimotonta blogia? Intohimo = sielu.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Päätösbileiden jälkitunnelmat

Ah, lauantai! Meillä on ollut hidas lauantaiaamu, vaikka tekemistä kyllä olisi. Keskustelut ovat pyörineet jalkapallon ympärillä, mikä nyt ei ole ihme, kun eilisiltana tuli oltua TPS:n kauden 2018 päätösbileissä Turussa.

Jalkapallo on niin hassu harrastus, kun joka kerta saa todeta jalkapallon olevan enemmänkin kuin vain jalkapalloa. Ihmiset sen ympärillä ovat enemmän ja vähemmän tärkeitä ja kaikkeen liittyy aina tunteet. On iloisia hetkiä ja rakkautta, mutta myös pettymyksiä ja surua. Jokaisen kauden jälkeen joukkue muuttuu aina vähän ja menee aikansa tottua uusiin nimiin kentällä.

Oli ihana nähdä vielä kerran samat naamat saman katon alla ja vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa, joiden kanssa ei matseissa niin paljon tule juteltua. Oli myös ihan hauskaa testata kuinka pitkään pysyn tolpillani, kun edellisen kerran olin käynyt baarissa ilmeisesti pääsiäisenä Ähtärissä, haha!



Ihan hyvin se meni ja oli muutenkin tosi kivaa. Sovin yhdet kahvitreffit, yhdet pikkujoulut mainittiin, halasin Laurikaista ja bussissa juttelin kaunissilmäisen turkulaisneitokaisen kanssa siitä kuinka hemmetin outoja turkulaiset ovat. Raision puolella käytiin tutustumassa yhteen paikalliseen, mikä oli aika hirveä paikka, eww. En suosittele. Kotona löysin yöevääksi jotain vanhoja maissilastuja ja olin onnellinen, kun meillä oli jemmassa sellaisia.

Oli myös ihanaa meikata kunnolla (tein smokey eye -tyyppisen ratkaisun, haluisitteko kuvia instaan tai tänne blogiin siitä?) ja pukeutua mekkoon. Hämyinen kuva instassa asusta. Ne tepsibileet eivät olleet Koulussa vaan me käytiin siellä yksillä ennen bileitä, sillä Koulun mustaherukkamehu (eli siideri) on ylihyvää.

Välillä tekee ihan hyvää käydä tuulettumassa. Tänään ohjelmassa on suursiivous ja illalla fanitetaan taas Taika-Pasia 😊

torstai 8. marraskuuta 2018

5 x suosikit just nyt

Marraskuu ei kovin usein ole ihmisten suosikkikuukausi, eikä se sitä ole minullekaan. Onko sinulle? Marraskuu on vain kuukausi ennen joulukuuta, pelkkää pimeyttä ja aika pitkälti vesisadetta. Marraskuussa ei ole mitään erityistä. Black Fridaykin on vasta loppukuusta.

Silti tänä vuonna elelen tätä kuukautta jotenkin vain vihellellen, siinä se menee omalla painollaan päivä kerrallaan. Arki on kivaa eikä syysflunssa ole kellistänyt ponipeiton alle. Tässä mun suosikkijutut just nyt:


Paras, ihana, mahtavin ripsari. Helena ei petä! Ripsistä tulee erotellut, mustat ja pitkät. Jos et ole vielä kokeillut, suosittelen testaamaan joskus! Tai vaikka heti, täältä (mainoslinkki) sitä saa.


Kynttilät! Ollaan poltettu nyt kynttilöitä joka ilta jo hetken aikaa ja siitä tulee hyvä mieli. Kynttilät tuovat jotenkin rauhaa.


Merinovilla. Mun piti elää aika pitkään ennen kuin tajusin merinovillan hienouden. Kuinka ihana materiaali?! Kuvasta toki olisi voinut ajatella mun sanovan, että toi poika mun takana kuuluu tähän suosikkilistaan ja siis kuuluuhan se, mutta pääpointti koko asiassa on nuo meidän paidat. Ne on molemmat tuon ihanan pojan mun takana ja molemmat myös merinovillaa. Löysin itse asiassa ihan oman merinovillaneulepaidan tällä viikolla, mutta siitä kerron lisää jossain toisessa postauksessa. 


Liikunta. Edelleen. Ulkoilu on vaan niin kivaa, myös pimeällä. Käytiin maanantaina reilun 8 km lenkillä ja eilen joogattiin, kun molemmat tarvitsi kehonhuoltoa. Oli pari päivää pää kipeä enemmän ja vähemmän, mutta eipä ole enää, kiitos joogan.

Nenäkannu (mainoslinkki). Oli pakko hakea apteekista sarvikuono ja ottaa se käyttöön, kun en kestä kuivia limakalvojani. Nenäkannu on ajatuksena aika hirvittävä, mutta käytön jälkeen on hyvä fiilis. Voisin kuvitella, että kyseinen vekotin helpottaa paljon, jos on joku nuhaflunssa meneillään.

Onko meillä samoja suosikkeja?

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Parasta arkea

Puolivälissä tätä vuotta olin aika väsynyt kaiken muutoksen ja muuttamisen keskellä. Aikaa ei ollut mihinkään muuhun kuin töissä käymiseen ja muuttamiseen. Se oli stressaavaa. Ei jäänyt energiaa miettiä omaa uraa, itsensä kehittämistä ja hyvä, kun edes lenkille ehti. Lohduttauduin sillä, ettei muutto kestä ikuisesti ja että jossain kohtaa arki palautuu normaaliksi. Että on aikaa röhnöttää sohvalla, lukea kirjoja ja internettiä.


Viime viikolla koitti se päivä, kun sain mahdutettua kaiken sen yhteen iltaan, mikä tuntuu unelma-arjelta: treeni, ruoka ja itseni kehittäminen. Istuin sohvalla kuunnellen Tiia Konttisen (mainoslinkki) Bloggaajasta ammattilaiseksi -kurssin ensimmäistä osaa, kun tajusin, että tää on niin parasta just nyt. Kroppa väsyneenä tehokkaasta vatsalihastreenistä ja silti vielä aikaa katsoa yksi Tiian video sekä suunnitella blogijuttuja.

* Työpaikan kusipäät -kirja saatu blogin kautta

Olen aina ollut sellainen arkirakastaja, mutta nyt vielä enemmän tykkään tästä kaikesta. Ennen oli aina muka jotenkin kiire, mutta nyt ei. Se johtuu osaksi siitä, etten ole täyttänyt kalenteriani kahvitreffeillä (joidenkin kanssa kyllä pitäisi siellä kahvilla joskus myös käydä) enkä suunnitellut jokaista päivää täyteen jotain vaan töiden jälkeen menen kotiin, syön, urheilen ja sitten teen jotain, mitä milloinkin haluan. Joskus se on tv:n katselua, joskus lukemista ja usein bloggaamista.

Siitä, että on aikaa kehittää itseään ja pohtia mitä haluaisin tehdä isona, tulee tosi rentoutunut olo. Suoraan sanottuna tämä kaikki tarkoittaa sitä, että minulla on aikaa itselleni. Minusta tuntuu, että kun mulla on aikaa itselleni, mulla on aikaa myös muille jotenkin enemmän. Hassu oravanpyörä, mutta niin se taitaa vain mennä. Jos ketään ei voi rakastaa ennen kuin osaa rakastaa itseään, väitän, ettei ihmisellä voi olla aikaa kellekään toiselle ennen kuin hänellä on aikaa itselleen.

Millaista sun arki on?

maanantai 5. marraskuuta 2018

Loistava lokakuu (jos käyttää heijastinta)

Mun piti puoli tuntia sitten alkaa kirjoittaa tätä postausta, mutta sen sijaan selasinkin H&M:n neuletarjontaa aika monennen kerran läpi. Ihan kuin sinne olisi yhtäkkiä ilmestynyt jotain, mitä en olisi jo nähnyt. Haluaisin kovasti ostaa jonkun laadukkaan villaneuleen, mutta vaikea löytää just oikeanlaista. Ilmeisesti olen tullut ikään, jossa haluamansa vaatteet täytyy keksiä vuotta tai paria ennen kuin sellaisen voi sattumalta jostain löytää, sillä nettikaupoista niitä ei ainakaan tunnu ikinä silloin löytävän, kun haluaisi.

Mietin yhtenä päivänä, että olen tänä vuonna vähentänyt vaatteiden shoppailua todella paljon. Enemmän on rahaa tainnut palaa kosmetiikkaan. Ajattelinkin rahapäiväkirja-postauksen innoittamana, että ehkä ensi vuonna voisi alkaa pitää kirjaa tarkemmin kaikesta shoppailusta. Ehkä. Teitä ei varmaan yhtään haittaisi, vaikka blogissa puhuttaisiin rahasta vähän useamminkin.

Nyt ei postauksen aiheensa silti ole raha, eikä edes shoppailu vaan muistellaan vähän mennyttä lokakuuta. En yleensä pidä lokakuusta kuukautena, koska se tarkoittaa pimeneviä iltoja ja märkää syksyä, mutta tänä vuonna en oikein edes huomannut, että meneillään oli vuoden yksi ankeimmista ajoista. Ilmeisesti jopa lokakuut tuntuvat ihan hyviltä, kun saa viettää aikaa ihanassa seurassa eikä koskaan vaivaa tekemisen puute.


Lokakuussa kuvasin jalkapalloa niin Veritaksella kuin yläkentälläkin ja pääsääntöisesti hauskaa oli! Mitä nyt lokakuun lopulla jäätävän kylmä, mutta siitäkin selvittiin. Miehen merinovillapaita (mainoslinkki) oli pelastus ja juuri se on nyt vähän innoittanut tässä neulehommassa, josta postauksen alussa höpäjin. Alempi kuva yläkentältä, jossa naisten futiksen lisäksi parasta on tietysti mokkapalat. Ai että!




I love me -messuilla tuli myös pyörähdettyä tyttöjen kanssa. Oli kivaa! Nähtävää oli tosi paljon. Ylempi kuva messuaamulta, kun söin vielä aamupalaa.


Jalkapallosta vielä: tällä kaudella yksi parhaista jutuista on ollut se, kun olen kotona saanut katsoa Tepsin vieraspelit miehen kanssa, joka ymmärtää lajista enemmän kuin minä. On niin ihanaa jakaa samat intohimon kohteet toisen kanssa. Ensimmäistä kertaa ylipäätään saan jakaa futisjutut jonkun toisen kanssa. Matsien jälkeen tekee hyvää puhua pelistä eikä vain möllöttää yksin.


Yhtenä lauantaina kävimme Paraisilla ostamassa eräät tietyt heijastimet ja samalla mukaan tarttui tuollainen kissimiautiskirätti. Se on niin hieno, ettei sitä ole raaskinut edes käyttää.





Käytiin Susannan kanssa Biodellyssä Sunnuntaimedian tapahtumassa. Oli ihana nähdä Reettaa pitkästä aikaa ja muutenkin ilta oli tosi onnistunut.




Ostettiin uusi mattokin vihdoin. Hän on Vallilan matto.


Hän taas on bloggaaja itse, jonka jalka vipattaa aina, kun on ulkona. Hän tykkää lenkkeilystä ja ulkoilusta ihan muuten vaan, ilman mitään tavoitteita. Hän on laihtunut lokakuun alusta 2,5 kiloa eli juuri sellaisen sopivan määrän yhdelle kuukaudelle.


Loppukuusta alkoi Tiia Konttisen (mainoslinkki) Bloggaajasta ammattilaiseksi -verkkokurssi, jota olen nyt ahminut muistiinpanojen kera. Bloggaamista on tosi kiva opiskella. Aina on parantamisen varaa. Jotenkin vaikea ymmärtää, ettei mun blogia voi joku Irmeli Iisalmesta itsekseen keksiä vaan mun pitäisi varmaan hieman enemmän yrittää tuputtaa tätä Irmelille Iisalmesta, jos haluaisin hänen lukevan mun jorinoita. Toisaalta ei ole niin justihin löytääkö Irmeli koskaan mun blogia, kunhan vain tiedän siellä ruudun toisella puolella olevan jotain elämää. ♥

Hiiohoi - hauskuuksia maanantaihin!