maanantai 24. syyskuuta 2018

PÄÄTÄ, ETTÄ TÄSTÄ TULEE HYVÄ PÄIVÄ

Oi ihanaa, taas maanantai!

Kuinka voit? Nukuitko hyvin?

Itselleni sunnuntain ja maanantain väliset yöt ovat usein todella tuskaisia, mikä heijastuu maanantaihin joka kerta. Olen väsyneenä hirviö eikä minun kuuluisi sellaisena mennä töihin ollenkaan. Yleensä ihmishirviönä keskitän kaiken energiani palvelemaan asiakkaita hyvin, mutta muuten sitten olenkin mielelläni omissa oloissani ja puhumatta kellekään. Olen hirveän herkkä kaikille tunteille ja tunnelmille, enkä kestä väsymystä yhtään.

neule H&M - farkut Gina Tricot - kengät New Balance

Jos haluaa hyvän päivän, täytyy taustalla olla hyvin nukutut yöunet. Se ei silti vielä itsessään aina riitä vaan jos haluaa olla kovin lennokas ja säteillä ympärilleen, kannattaa jo silmät aukaistessaan ajatella päivästä tulevan tosi hyvä. Sillä on eniten merkitystä miten ajattelee.

Tietysti universumi aina tuo jekkuja eteen, etenkin niinä tosi hyvinä päivinä, mutta ei saa lannistua. Pienet epäonnistumiset kannattaa unohtaa nopeasti ja sitten vaan tukka putkella eteenpäin. Niin ne mummotkin lumessa etenevät, siinä ei auta risut eikä männynkävyt.



Ei muuta ku inspiraatiorikasta maanantaita! Antakaa maanantaille mahdollisuus, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu!

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

SYKSYN SUUNNITELMIA

Aika harva odottaa syksyä innoissaan, vaikka kyseinen vuodenaika merkitseekin usein uusia alkuja. Tenavat aloittavat koulun, itsekin saattaa aloittaa opiskelun, päättää raivata vaatekaapit tai aloittaa jonkun uuden harrastuksen, mitä vaan mitä ikinä keksii ja tekee mieli. Kesän jäljiltä kaipaa jotain uutta pimeneviin iltoihin.

Sitten on meitä, jotka havahdumme siihen, ettei meidän syksyssä ole mitään uutta alkua. On vain sama vanha työ, samat ongelmat, sama koti, sama mies ja samat harrastukset.

Uusissa aluissa ei ole mitään pahaa, mutta olen huomannut minulle tekevän hyvää opetella löytämään omasta arjestani kehitettävää. En voi aina aloittaa uutta, jotta voisin jättää asioita kesken vaan minun täytyy kehittää vanhaa oppiakseni olemaan kärsivällinen ja ehkä jopa parempi ihminen.

hauninen


Tässä siis mun syksyn suunnitelmat ja tavoitteet:


Liikunta ja hyvinvointi

Kaikista eniten inspiroi tällä hetkellä oman kunnon parantaminen pitkillä kävelylenkeillä mieluiten metsissä ja vähän lyhyemmillä hölkkäilyillä. Haluan mun entisaikojen juoksukunnon takaisin ja nyt näyttää siltä, että olen pääsemässä vihdoin sen projektin kimppuun. Eilen käytiin kävelemässä 10 km ja nyt jaloissa tuntuu, ah!

Ulkoilusta tulee mahtava olo ja tekee hyvää lähteä iltaisin ulos, kun on kökkinyt koko päivän sisällä toimistossa. Lenkkeily on myös siitä hauska harrastus, että itselleen voi asettaa vaikka ja mitä tavoitteita. Kilometrimäärät ja vauhti, nälkä kasvaa kunnon parantuessa.

Laihtuminen

Painoni jumitti aika hyvin koko elokuun ja syyskuun alun samoissa lukemissa, mutta nyt on taas suunta alaspäin. Yritän koko ajan kiinnittää enemmän huomiota syömisiin, jotta saisin koko paletin tarpeeksi monipuoliseksi, ettei mistään vitamiineista muodostuisi puutoksia. Puutostilat ovat ärsyttäviä, vaikuttavat ihan kaikkeen ja saattavat olla laihtumisen esteenä (ferritiiniarvot).


Koti

Minut tuntevat ihmiset eivät liene yllättyneitä, kun sanon, että tarvis vähän järjestellä kamoja täällä. Mun vaateosasto on edelleen ihan räjähtänyt käsiin meidän Patton-huoneessa ja tarvisi jatkaa hommia siellä. Haluaisin vielä joku päivä esitellä teille kauniin ja siistin työhuoneen. 

Muut huoneet sentään ovat hallinnassa, mutta valoa kaipaamme tänne. Olohuoneeseen on tarkoitus löytää joskus jostain jalkalamppu (ei mitään vinkkejä hyvistä kaupoista olisi?) ja eteiseen tarvisi jonkun ihan perusvalaisimen, kun vaan saisi aikaiseksi hankkia sellaisen. Piti kesälomalla mennä käymään Valaisin Grönlundilla, mutta ei me sitten ikinä ehditty sinne asti. Kaarinaan on niin kamalan pitkä ;D



Työ ja bloggaaminen

Sinänsä hassua laittaa työ ja bloggaaminen samaan kasaan, vaikka kumpikin ovat aika kaukana toisistaan. Työ bloggaamisesta ja bloggaaminen työstä. Unelmahan olisi blogata työkseen, vähän niin kuin joka toisella bloggaajalla.

Tykkään mun työstä, mutta en tiedä onko mun tarkoitus tehdä samaa koko loppuelämä. Tuskin. Haluaisin löytää oikean suunnan. Rakastan asiakaspalvelua ja tyytyväisiä asiakkaita, mutta en silti näe itseäni perinteisenä myyjäasiakaspalvelijana enkä välttämättä minään verovirkailijanakaan.

Joskus oikean suunnan kanssa on vain pakko odottaa, sillä lopulta se kuitenkin selviää. Ehkä olen nyt asiakaspalvelija ja ihmisten pelastaja tajutakseni sen olevan oikea suunta mulle. Eri asia vain mihin sitä tietä pitkin pääsee.


Sellaiset kevyet sunnuntaipohdinnat tähän väliin. Seuraavaksi ohjelmassa on leipomista, koska kukapa ei suklaatiikerikakkua haluaisi. Leipominen on ihanan rentouttavaa ja tuoksuu hyvältä. Mahtavaa sunnuntaita teille! Kertokaa onko teidän syksyssä uusia alkuja!

lauantai 22. syyskuuta 2018

MYRSKYINEN LAUANTAI

Meidän piti tänään lähteä pitkälle metsälenkille, mutta heti aamusta eikä vielä päivälläkään voida mennä, sillä ulkona on tuo ihana myrsky. Tuuli valvotti mua jo yöllä, kun se vinkui niin hienosti parvekelasien välistä, ai että.

Tää viikko on ollut syksyiseen tyyliin hieman väsynyt. Olin maanantain ja tiistain yksin, kun ukkeli oli reissussa. Viihdytin itseäni höpöttelemällä instastooriin lähes kaiken, mitä mieleen tuli. Oli niin outoa yhtäkkiä olla yksin, kun on tottunut siihen, että kotona voi puhua.

Aloin syödä D-vitamiinia lääkärin määräyksestä ja samana päivänä, kun aloitin sen, naamani lehahti ihan punaiseksi aina puolilta päivin. Samana päivänä muistaakseni käytin meikkinä yhtä mineraalimeikkipuuteria ja nyt olenkin yrittänyt keksiä mistä ihmeestä tämä tällainen kuumotusjuttu johtuu tai johtui, sillä vielä tälle päivälle sitä ei ole ilmestynyt. Toisaalta ihoni tuntui ärsyyntyvän myös yhdestä yövoiteesta, jota olin käyttänyt. Lopetin sen, en ajatellut meikata tänään ja otin eri D-vitamiinia (ilman kalsiumia). Katsotaan mitä tapahtuu.


Tällä viikolla olen pitkästä aikaa myös laihtunut 😄 Ilmeisesti parin viikon lounasevästelyt töissä ovat pienentäneet mahalaukkuani enkä pysty iltaisin enää ahmimaan niin paljon kuin ennen. En pystynyt esimerkiksi syömään neljää lättyä pötkössä vaan kaksi! Puolikas päälle ihan väkisin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Pitäisi kirjoittaa noista eväshommista ihan erillinen postaus!

Kun käytiin Susannan kanssa sunnuntaina lenkillä, Susannalla oli mukana hassu Salomonin juoksureppuun kuuluva juomapötkylä (mainoslinkki). Oltiin miehen kanssa etsitty jotain taskuun mahtuvaa juomapulloa jo hetken aikaa ja se Susannan pötkylä oli just täydellinen. Ei ostettu Salomonia (ei löydetty kyliltä) vaan Partioaitasta löytyi tuommoiset lötköpullot. Nyt kelpaa retkeillä!

soft flask

Nyt siis täytyy tyytyä kodin järkkäilyyn, kun ei tuonne ulos kyllä ole mitään menemistä vielä moneen tuntiin. Mitä teillä on suunnitelmissa nyt viikonloppuna?

torstai 20. syyskuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - FC INTER 17.9.2018

Jos ihmettelette miksi en ole postannut Turun derbystä aiemmin tällä viikolla, tässä selityksiä: tiistaina, kun olisi ollut aikaa, valitsin tehdä kaikkea muuta kuin istua koneella. Kävin lenkillä, tein sämpylöitä yöllä reissusta palaavalle miehelle, sotkin, siivosin, pesin pyykkiä ja sitten totesin olevani väsynyt. Katsoin Peter Nymanin keskusteluohjelmaa, jossa vieraana oli Jari Sarasvuo ja jäin miettimään kuinka mulla on vähän ikävä Sarasvuon pölinöiden kuuntelua, sillä en ole tehnyt sitä ehkä puoleen vuoteen. Nyt olen taas valmis ottamaan lisää tietoa vastaan, joten pitääpä kaivaa Sarasvuon puheohjelmat taas esiin. Ainiin, tein myös derbykuvat valmiiksi siinä jossain välissä.

Menin kuvaamaan jalkapalloa maanantaina suoraan töistä. Ainakin olin ajoissa kerrankin ja ehdin vaihtaa kuulumisia TPS-henkisten henkilöiden kanssa ennen pelin alkamista. Ehdin myös arpomaan juonko teetä vai kahvia valiten tietysti kahvin, sillä väsymyksen määrä oli ihan jäätävä kyseisenä päivänä.


Instastoorissani mietin mahtavatko nuo ruusut olla minulle, mutta eivät ne olleet. Tauolla palkittiin junnuja.




Aiemmista Turun derbyistä poiketen, en jännittänyt. En osannut jännittää. Olen kai irtautunut jalkapallosta liian hyvin kuluneen kesän aikana enkä enää elä jokaista peliä yhtä suuren tunnekuohun vallassa kuin ennen.

Minusta se on ihan tervettä tähän väliin. Jostain asiasta hullaantuminen uskonnon tavoin on pelottava piirre kenessä vaan ihmisessä ja kuitenkin ihan kaikilla elämän osa-alueilla tervettä on kohtuus.

Näin, kun katsoo jalkapalloa vähän kauempaa, saattaa nähdä enemmän, kokonaisuuden. Ehkä TPS:ssä on ainesta pysyä Veikkausliigassa, ehkä ei, se riippuu täysin Sjökken aamupalasta ja Ärtsin tekemien maalien määrästä. Minulle taas ei sinänsä ole väliä kuvaanko Veikkausliigaa vai jotain muuta tasoa, kunhan vain saan kuvata jalkapalloa. Teen siitä taidetta silloinkin, vaikkei kentällä moista olisikaan tarjolla.





Sitä mietin usein Ahteen nähdessäni mahtaako hän muistaa mua Seinäjoelta. Turun derbyssä mietin joka kerta miltä Pennistä ja Ahteen pojasta mahtaa tuntua pelata vastakkain. Ei varmaan miltään? Mukava vääntää jotain tuttua vastaan? Pohjalainen pohjalaiselle. Tavallaan tekisi joskus mieli huudella Ahteelle notta puhu mulle seinäjokea, koska ei täällä kukaan puhu mulle sitä murretta. 😏


Pallopeli tilanteessa 0 - 0 siirryttiin toiselle puoliajalle. Siltä ajanjaksolta elämästäni mainittavaa ovat seuraavat asiat: minulta loppui kahdesta eri akusta virta, Ärtsi teki maalin, varpaistani alkoi lähteä tunto loppua kohden, raaputtelin kynsilakkoja kynsistäni ja pohdin sattuko Blunkkaan oikeasti vai vaan leikisti.





Niinhän niitä maaleja tosiaan tehdään, että pallo laitetaan maaliin. Onneksi sitäkin välillä sattuu ja sillä tavalla mukavasti, että voidaan todeta tän kaupungin olevan mustavalkoinen. Kyllähän se mieltä lämmitti, vaikken matsia osannutkaan jännittää enkä suhtautunut asiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. 

Ihan kiva näin! Kuvia nyt ei taas ole paljoakaan, mutta tarviiko edes olla? Vielä joku päivä hankin sellaisen rätätätäkameran, joka laukoo vähintään 7 kuvaa/s.

TPS - FC INTER 1 - 0

maanantai 17. syyskuuta 2018

ONKO PAKKO OLLA EMPAATTINEN

Kun ensimmäistä kertaa tapasin ja pääsin kuuntelemaan Katri Saarikiveä (tässä pidempi pätkä), olin innoissani. Ensimmäistä kertaa kuulin minun yhdellä vahvimmista luonteenpiirteistäni olevan kysyntää tulevaisuuden työmarkkinoilla, sillä Katrin mukaan empatia on supervoima!

Minäkin pidän myötätuntoa tärkeänä ominaisuutena ihmisessä. Kun pystyy kuvittelemaan miltä toisesta ihmisestä tuntuu tietyissä tilanteissa, pystyy häntä tukemaan niin kuin haluaisi itseään tuettavan. Tekee myös hyvää ihmiselle joskus itkeä jonkun toisen puolesta, ihan vaan tv:tä tai jotain elokuvaa katsellessa. Se muistuttaa kuolevaisuudesta ja siitä, ettei kukaan voi olla ketään toista parempi tai kenenkään yläpuolella. Nöyryys on terve piirre aina, kun kohtaa toisen ihmisen.




Ymmärrän (tavallaan), että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä empatiaa minään. Niitä, jotka eivät saa hyvää mieltä siitä, että jollain toisella on hyvä mieli. Miksi tehdä mitään jonkun toisen eteen, koska voi keskittyä tekemään vain itsensä eteen?

Kuulostaa sen verran itsekkäältä kehältä, etten oikeastaan halua sohaista sitä tässä postauksessa sen enempää, sillä en osaa. En tiedä mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu kuin oma itse. Olen pyrkinyt poistamaan sellaiset ihmiset elämästäni, joiden ulosanti on pelkkää esittämistä. Hyvin taitavat tyypit nimittäin osaavat esittää olevansa ihan tavallisia myötätuntoisia tapauksia, vaikka todellisuudessa niin ei taidakaan olla.


Ihminen, joka tietää miltä toisesta tuntuu, tuo turvaa. Olemme kaikki samassa veneessä muovin kyllästämässä meressä. Koen itsekkyyden negatiivisena asiana, kun taas myötätunnon positiivisena. Kumpikin ominaisuus on kohtuullisena ok, sillä myötätuntokaan ei saa lipsua säälin puolelle koskaan. Sääli on sama kuin morsettaisi itsekkäälle kakkanaamalle "olen sinun" ja taas mennään.

Myötätuntoon kykenevät ihmiset luovat hyvää ympärilleen. Katri Saarikiven mukaan älykkyysosamäärällä ei ole mitään merkitystä ja älykkyys ylipäätään on arvotonta, ellei sitä käytä hyvään. Niinpä, kukapa ne meretkään pelastaisi, ihminen joka osaa ajatella muiden ihmisten tulevaisuutta vai ihminen, joka haluaa pelastaa vain itsensä?

Jos siis voit valita, ole ennemmin empaattinen kuin mulukku. Hyvä tuo luokseen lisää hyvää.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

KUVAT, JOITA EN KÄYTTÄNYT JA PÄIVÄN SUUNNITELMAT

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Mun täytyy välillä siirtää tältä koneelta pois kuvia, jotta mahtuu uusia. Pois en tietenkään voi siirtää niitä, joita en ole vieläkään käyttänyt missään. Nyt ajattelin ottaa tähän postaukseen sellaiset kuvat, sillä luulen, ettei niitä muuten tule käytettyä ikinä. Saanpahan sitten siivota ne ulkoiselle kovolle hengaamaan.



Nämä kaksi otin toukokuun alussa, kun käytiin kävelemässä Littoistenjärvellä. Siellä oli aika märkää ja mutaista eikä siinä mielessä kovin miellyttävä lenkkeillä, mutta tulipahan ulkoiltua.



Nämä kuvat otimme Susannan kanssa myöskin toukokuussa, mutta en sitten tosiaan ikinä käyttänyt niitä mihinkään. Oloni oli aika turvonnut tuolloin, ahdisti. Nyt kun noita kuvia kävi läpi, voin todeta tosissaan laihtuneeni. Vertauksena vaikka uusin instakuvani



Lumpeita kuvattiin elokuun alussa Ruissalossa. Olivat kauniita!


Tämä on Hanna-tädin kahvilasta Kauhavalta. Blogissani nähtiin aikoinaan paljon kuvia kyseisestä paikasta, koska kävin siellä päivittäin ja siellä oli aina jotain kuvattavaa. Niin ja on siellä syötävääkin. Mmm.



Ja kaksi kuvaa Haikon kartanosta. Se oli kyllä kiva kesälomareissu.

Nykyään kuvien saaminen blogiin ja instaan on onneksi helpompaa kuin ennen. Jokaisen menestyvän bloggaajan takana on poikaystävä? Eikö? On niin ihanaa, kun hän suostuu ottamaan kuvia minusta. Joka paikkaan voi ottaa kameran mukaan, jos vaan itseä sattuu huvittamaan kameran edessä pomppiminen.

Tänään mulla on suunnitelmissa mikron metsästäminen. Kävin eilen Powerissa ilman meikkiä ja rönttövaatteissa ja sain kulkea koko kaupan läpi ihan rauhassa, sillä ketään myyjää ei napannut olemassaoloni. Tänään ajattelin meikata ja pukeutua ja suunnata johonkin toiseen alan kauppaan, kun eipä se Powerin valikoima mikään erikoinen ollut. Netissä heillä on enemmän kaikkea.

Netissä on muutenkin vähän enemmän kaikkea, sillä nyt on edelleen superviikko ja monista kaupoista saa alennusta koodin kera. Tässä suosikkini: Kekäle -10 % normaalihintaisista tuotteista koodilla SUPERVIIKKO, ei koske Canada Goosea (tästä kauppaan),  House of Brandon kaikki normaalihintaiset takit ja neuleet -25 % koodilla SUPERVIIKKO (tästä kauppaan),  Fitnessfirst -20 % normaalihintaisista tuotteista koodilla superviikko (tästä kauppaan) ja Vamos -30 % normaalihintaisista tuotteista koodilla SUPERV30 (tästä kauppaan). Nämä tarjoukset ovat voimassa enää tänään.

Nyt lisää laihaa kahvia (keitin taas sellaista vahingossa krhm) ja sitten asioille! Metsästän sen mikron!

lauantai 15. syyskuuta 2018

VIIKKO VIISAUTTA TÄYNNÄ

Tämä viikko on ollut täynnä upeita kohtaamisia viisaiden ihmisten kanssa. Viikkoon on vahvasti liittynyt myös perinteinen arkiväsymys johtuen liian vähäisistä yöunista, koska ihan pakko aina katsoa vielä yksi Lucifer ja juoda iltarooibokset turhan myöhään. Pohtinut olen edelleen myös työelämää ja minua siellä seassa, omaa luonnettani ja kuinka voisin olla parempi ihminen niille ketkä seurastani pääsevät nauttimaan. Ei ole helppoa se. Oletteko joskus nähneet, että kiivasluonteisesta pohjalaisesta tulee säyseä ja rauhallinen? Niin, en minäkään vielä.


Ne viisaat ihmiset: meidän työterveyslääkäri on ihan huippu! Hän vaikuttaa todella maalaisjärkiseltä ihmiseltä, ei tuputa omia mielipiteitään vaan ennemmin varovaisesti antaa ymmärtää kaikenlaista, mutta tyrmää minun arvaukseni suoraan, jos siihen tarvetta on. Hänen vastaanotolleen voin aina mennä luottavaisin mielin. Toinen viisas ammattinainen on eräs fyssari-ihminen, josta myös huokuu tietty maalaisjärki. Hän osaa antaa hyviä vinkkejä miten hoitaa itseään vapaa-ajalla, jotta en olisi ihan niin jumissa kuin tälläkin viikolla olen ollut.

Torstaina näin kaksi viisasta bloggaajanaista. Näin Susannan ja Jennyn! Jenny oli luennoimassa Vauhtisammakon juoksumessuilla elämäntapamuutoksestaan ja oli kyllä mielenkiintoista kuunnella. Hassua miten ihan perusasiat tarttuivat päähän paremmin, kun ne vielä kerran kuuli. Esimerkiksi se, että täytyy syödä hyviä rasvoja, kasviksia ja proteiinia, kyllähän minä olen sen miljoona kertaa lukenut ja kuullut. Silti tällä kertaa se jäi päähäni pyörimään niin pahoin, että ehkä minä pian alan myös toteuttaa sitä mallia.

Ketään viisaita miehiä en ole tavannut. Hmph. (No okei, poikaystäväni on tietysti maailman viisain!)




Työminän miettiminen päättyi siihen, kun julistin Maaritille eilen kuinka aion opetella kaiken, mitä en vielä osaa ja tiedä. Vaatimattomasti vain. Mutta niin olen päättänyt. Olen liian moneen kysymykseen joutunut vastaamaan tällä viikolla, etten tiedä, joten on aika alkaa tietää. Kaikki ovat olleet asioita, jotka olen kokenut, ettei minun tarvitse tietää, mutta mitä jos tietäisinkin? Ehkä kokeilen kuinka suureen tietomäärään mun aivoissa on tilaa.

Sen verran mulla kuitenkin on sentään tietoa, että eilen sain kiitosta palvelemiltani henkilöiltä lähes kaikilta. Se oli hauskaa. Siitä tuli hyvä mieli. Tein ihmisiä onnellisiksi ja helpotin heidän elämäänsä. Kaikista paras oli ehkä se puhelu, jossa tyyppi sanoi lopuksi "sä oot hyvä" 😊 On mukavaa olla hyvä! Ja siksi juuri haluan sittenkin osata ihan kaiken!

paita SOC (täältä, mainoslinkki)- housut Gina Tricot - kengät New Balance 


Muita juttuja? Noh, en tilannut yksiä kenkiä Booztilta 55 eurolla torstaina ja sitten, kun olisin voinut tilata ne perjantaina, niiden hinta olikin 80 euroa. Tyhmät vaatekaupat ja niiden alekikkailut. Mrrr.

Instastooreihin olen alkanut höpötellä niin kuin aikoinaan snäpissä ja kai mä sitten alan sellaista harrastaa aina, kun on jotain höpistävää. Että jos sellaisen seuraaminen kiinnostaa, täällä mää oon!

Viikonlopun vietän ihan itsekseni enkä vielä tiedä yhtään mitä kaikkea aion tehdä, mutta eiköhän se tässä parin päivän aikana selviä! Hauskaa lauantaita teille!

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

LUONNONKOSMETIIKKALEMPPARIT TÄLLÄ HETKELLÄ X 5

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Vielä vuosi sitten ajattelin, että olisi järkevää yrittää korvata vähitellen kaikkea käyttämääni kosmetiikkaa luonnonkosmetiikalla. Nyt huomaan sen puolivahingossa onnistuneen aika hyvin, sillä käytän nykyään oikeastaan aika paljon luonnonkosmetiikkaa. Joskus herään miettimään miettimään kuinka pystyisin vähentämään kaiken kosmetiikan käyttöä huomattavasti, mutta en osaa, kun olen totuttanut itseni kaikenlaisiin putsareihin, seerumeihin ja naamioihin. Vähän kuin kahvin juominen - jos sitä ei olisi koskaan opetellut, olisi paljon helpompaa olla ilman.

Ahdistun nimittäin silloin tällöin siitä, mitä kaikkia tököttejä tungen iholleni ja kuinka ne siitä sitten imeytyvät minun sisälleni. Aivan sama onko kyse luonnonkosmetiikasta vai tavallisesta, kaikki kosmetiikka ja ne pienet ainesosat ällöttävät välillä.


Sitten tulee myös näitä kausia, kun kaikki kosmetiikka on niin julmetun ihanaa. On niin kivaa, kun vartalokuorinta tekee ihosta sileää ja highlighter saa kasvot hehkumaan. Tässä mun tän hetken suosikit luonnonkosmetiikasta:

💛 Uusin hankintani, mutta listaan ne silti: Organic Shopin shampoo ja hoitoaine. Olen niin kyllästynyt huonokuntoisiin hiuksiini. Ne alkoivat olla jo paremmassa kunnossa joku viikko sitten, kunnes päättivät taas ryhtyä väsyneiksi ja kuiviksi. Päänahkakin on alkanut taas reistailla ja latvoista voisi ottaa kaiken blondatun pois. Puuh. Pääsen pian mittauttamaan D-vitamiini -tasoni ja alan syömään deetä taas, jonka toivon viimeistään parantavan tilannetta, kun iho saa kosteutta sitten taas. Uusi shampoo ja hoitoaine tuntuvat toimivan paremmin kuin vanhat käytössä olleet aineet, vaikka kai Rahuan hoitoaineen pitäisi olla superhyvää? Tätä olen käyttänyt, mutta en oikein tiedä tekeekö se latvoilleni mitään.

💛 Mádaran CC-voide (täältä). Näin syksyllä tekisi mieli käyttää jytkympää meikkivoidetta, mutta en malttanut olla testaamatta CC-voidetta, kun sen tilasin. Voide on miellyttävä käyttää ja kyllä se peittääkin ihan tarpeeksi.

💛 Mádaran hehkutipat, ai että mitä taikuutta! Sekoitan pari tippaa päivävoiteen sekaan ja tulen joka kerta iloiseksi. Ihana tuote. Suosittelen. Jos elämässäsi ei ole valoa, hanki tämä tuote. Nam!

💛 Laveran kuorintavoide, hän on myös taikuutta. Ihosta tulee uskomattoman sileä ja pehmeä. Kun testattiin tätä ekan kerran poikaystäväni kanssa, seuraavana päivänä hiplasimme toisiamme kilpaa, koska molempien iho oli niin ihana. Mmmm.


Ootko sä korvannut taviskosmetiikkaa luonnonkosmetiikalla tai vähentänyt kosmetiikan käyttöä?

Muutama tän postauksen mainoslinkeistä vie Jolien nettikauppaan, koska Jolielta saa nyt superviikon alennuksena kaikista vähintään 60 euron ostoksista 10 euroa pois. Ei koske tuotemerkkejä Kjaer Weis, Mya Lindstrom Skin, In Flore, Josh Rosebrook, Less is More, NUORI eikä Jolie boxeja tai span palveluita.

maanantai 10. syyskuuta 2018

OPETTELIN SYÖMÄÄN AAMUPALAKSI PUUROA

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Lomat ovat yleensä ajanjaksoja, jolloin ihminen irtaantuu arkirutiineista. Kaikilla aiemmilla lomilla olen herännyt milloin sattuu, syönyt aamupalaa keskellä päivää ja muutenkin ylipäätään syönyt vähän milloin sattuu mitä sattuu. 

Tänä vuonna kesäloma oli tosiaan hieman erilainen ja syöminenkin oli yllättävän säännöllistä läpi loman. Yksi uusi rutiinikin tuli opeteltua kuukauden aikana ja se on aamupuuron syöminen!

Mikä sen mukavampaa kuin tunkea perinteisen kaurapuuron sekaan ja päälle kaikenlaista pientä vitamiinipitoista tavaraa. Nälkä pysyy poissa pari tuntia riippuen siitä kuinka paljon kaikkea pientä on puuron päälle keksinyt laittaa.


Koska rutiinit ovat arjen energiansäästöasioita, opin rakentamaan puuroni samalla kaavalla päivästä toiseen. Nämä siis löytyvät tällä hetkellä aika vakiona puurolautaseltani kaurahiutaleiden lisäksi:

❤️ Suomalaisia marjoja. Lomalla tuoreita mustikoita ja vattuja, nyt pakasteen antimien varassa mustikoita ja pari tyrniä. Viime viikolla teki mieli punaisia marjoja, joten laitoin sekaan myös punaviinimarjoja. Jos jotain epäsuomalaista haluaa syödä, granaattiomenansiemenet sopivat ihan ylihyvin puuron kanssa!

❤️ Vehnänalkioita, sillä halusin lisätä hieman E-vitamiinia ruokavaliooni. Luulen syöväni aika huonosti rasvaliukoisia vitamiineja.

❤️ Syön myös hyvää rasvaa liian vähän, joten aamupuurooni lorahtaa joka päivä yksi ruokalusikallinen rypsiöljyä.

❤️ C-vitamiinin saannista olin keskikesällä hieman huolissani ja sitä varten kävin ostamassa Foodinin Acerola-jauhetta. Sitä laitan puuroon myös vähän. Netistä sitä saa täältä.

❤️ Koristeluksi puuron päälle laitan maun mukaan kaakaonibsejä ja kookoshiutaleita (Aminopörssistä saa koko tän viikon alennusta -15 % normaalihintaisista tuotteista koodilla SUPERVIIKKO).


Pikapuuro toimii hyvin arkena ja kun puuron päälle laittaa tarpeeksi tavaraa, se on tosi hyvää ja nälkäkin pysyy poissa hetken ainakin. Suosittelen! Mun ongelma ravinnon suhteen on ollut pitkään se, etten ole syönyt marjoja, mutta puuron kanssa saan nekin ujutettua mukaan.

Hyvä puuro, parempi mieli 😊

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

YHDESSÄ

Olen kirjoitellut blogipostauksia tänä vuonna aika usein monikossa, kun ennen tuli kirjoiteltua vain omasta puolesta. Se johtuu siitä, etten enää tee kaikkea yksinäni vaan lähes aina yhdessä toisen kanssa. Elämä on muuttunut ihan täysin siitä, mitä se ennen oli.

Ennen shoppailin mieluiten yksin, olin tottunut lenkkeilemään yksin, kävin kuvaamassa jalkapalloa yksin ja olin ainoa, joka mietti mitä tänään syötäisiin. Nykyään olen aika vieraantunut yksin tekemisen konseptista. Muistan kyllä, että esimerkiksi shoppailu oli aika rentouttavaa, kun omissa ajatuksissaan sai kierrellä kauppoja ja ihastua vaatteisiin. Myös jalkapallon kuvaaminen on aina ollut asia, mikä ei ole vaatinut mukaan ketään kaveriksi, mutta on itse asiassa henkisesti helpompaa kerätä päänsä matsin jälkeen, kun voi välittömästi kotimatkalla purkaa kentän tapahtumat mikäli sellaisia ylipäätään oli. Kokonaisuudessaan olen hämmästynyt kuinka tärkeää oikeastaan on tehdä asioita jonkun toisen kanssa eikä vain yksin aina.


Jos on aina tottunut tekemään kaiken jonkun kanssa, voi olla vaikeaa tehdä yksin ja toisinpäin. On todella tärkeää, että osaa myös olla ja tehdä yksin, sillä kellään toisella ei ole velvollisuutta kannatella minua eikä sinua. On myös tärkeää, että me yksinäiset sudet saamme nähdä millaista on jakaa kaikki jonkun toisen kanssa.

En oikeastaan enää ymmärrä mikä sellainen parisuhde on, jossa kaikki tehdään erikseen. Että kummallakin osapuolella on omat intohimonsa ja harrastuksensa eikä oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin kotiosoite. Jotkut sitten taas varmaan saattavat ihmetellä meitä miten me jaksetaan tehdä kaikki yhdessä, mutta minusta se on ihan parasta! Yhdessä tekeminen yhdistää ja erikseen tekeminen erottaa.


Me kierrellään kauppoja yhdessä. Minusta on ihan parasta, kun mies jaksaa kulkea mun perässä kaikissa rättikaupoissa, sisustusliikkeissä ja urheiluvaatekaupoissa. Tai mää kuljen usein hänen perässä noissa urheilupuolen paikoissa. Myös lenkkeily on parasta kahdestaan. Sekä arkiliikunta että pidemmät metsälenkit. Olen viimeksi toukokuussa käynyt yksin lenkillä.

Mitä tänään syötäisiin -keskustelu on ihana jakaa toisen kanssa. Ja sitten ruokakauppaan mennään myös yhdessä. Me tehdään ruokaa ja leivotaan vaihtelevasti yksin ja välillä yhdessä. Molemmilla on omat vahvuutensa keittiössä. Minulla ne painottuvat sotkemiseen ja Jonilla mun jälkien siivoamiseen, höhö!


Viimeksi eilen oli taas ihan täydellinen päivä ja lähinnä siksi, että vietimme yhdessä lähes jokaisen hetken. Aamulla lähdimme ensin Tixu-päivään, menimme keskustaan kahville, kiertelimme kaupoissa, kotona Joni teki ruokaa, katsoimme yhden jakson Luciferia, kävimme Raision Tokmannilla ostamassa yhden kanervan parvekkeelle ja mulle suihkusaippuaa, oltiin kotona hetki, lähdettiin käymään vielä Skanssissa, haettiin Kotipizzasta syötävää, katottiin Suomen peli loppuun ja sitten vähän lisää tv:tä. Mikään kaupoissa kiertely ei olisi ollut yhtään niin hauskaa yksin, kun siinä samalla tulee aina keskustelua ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Jos ihmettelette miksi yhtäkkiä jauhan yhdessä tekemisestä, tarinalla on opetus: arki on paljon siedettävämpää, kun sen jakaa jonkun toisen kanssa ja rakkaus on ihanaa ❤️

lauantai 8. syyskuuta 2018

TÄNÄÄN OHJELMASSA

Tänään ajattelin leikkiä 34-vuotiasta lasta. TPS nimittäin järjestää jälleen perinteisen Tixu-päivän, joka on olemassa lapsia varten, ei siis varsinaisesti 30+ ihmisiä varten paitsi jos omistaa lapsen, jonka aikoo viedä temmeltämään tepsijätkien kanssa. Minullahan ei tenavaa ole, mutta haluan silti mennä käymään. En ole pitkään aikaan nähnyt lasten riemua jalkapallon parissa ja jotenkin kaipaan sitä nyt aika paljon.

En toisaalta ole nähnyt myöskään aikuisjalkapalloilijoita hetkeen, kun skippasin sen edellisen kotipelin. Eräs keskikentän blondi tuli uniini tällä viikolla, joten ehkä nyt on aika palata taas sinne minne kuulun eli kentälle ja sen laidalle.



Tixu-päivän jälkeen pyydystämme ruokaa jostain ja todennäköisesti lähdemme ristiretkelle Turun keskustaan, koska olen melkein päättänyt hankkia yhden Pupulandian Jennin suunnittelemista pipoista. Vaikuttajamarkkinointi toimii enkä ole yhtään yllättynyt, sillä olen aina ja ikuisesti mainonnan orja.

Nyt täytyy lähteä! Nähdään Tixu-päivässä ja jos ei nähdä, toivotan muuten vaan hauskaa lauantaita!