maanantai 22. tammikuuta 2018

AURINKOINEN SUNNUNTAI

Vaikka tuntuu, ettei eilisessä postauksessa ole päätä eikä häntää, oli jotenkin helpottavaa saada sekavat ajatukset ulos itsestä. Pystyn jo vähän keskittymään muuhunkin kuin oman ammatti-identiteetin vatvomiseen ja ennen kaikkea iloitsemaan asioista niin kuin yleensä teen. Elämäniloni nimittäin perustuu pienistä asioista iloitsemiseen. Ilahdun, kun ulkona on kaunista tai kun saan juoda kahvia. Pienistä asioista nimittäin rakentuu suurempi kokonaisuus, johan sen Roope Ankkakin on opettanut kaikille sivistyneille.

Mun uus kestovanulappu!


Eilen oli erittäin kiva päivä. Se oli oikeastaan hyvä päätös noin muuten aika tympeälle viikolle. Heti aamusta oli ohjelmassa kuvaustreffit Susannan kanssa ja niinpä myöhännäisherännäisyyteni jäljiltä sain hinattua itseni autoon puolilta päivin. En suinkaan osannut ajaa Susannan luo ilman googlemapsia, koska olen käynyt heillä aiemmin vain kerran ja googlemapsi ajatti minut jotain maailman pienimpiä teitä pitkin Paattisten kautta erämaahan. Hienot oli kyllä maisemat!

Turussa on ollut nyt todella kaunista, kun puut ovat ihan valkoisia ja luntakin on maassa. Voitte varmasti kuvitella kuinka hienon näköistä varsinkin maaseudulla on, kun on valkoiset pellot, joita reunustaa valkoiset korkeat puut auringon paistaessa vienosti lämmitellen pakkasposkia.

Susannan luona vastassa oli pari innokasta koiraa niin kuin edelliselläkin kerralla oli. Lähdettiin ulos kuvailemaan, vaikka kylmä olikin. Pidettiin sisätiloissa kahvitauko ennen kuin käytiin vielä ottamassa toiset kuvat. Aikaa kului useampi tunti, mutta oli kyllä hauskaa nähdä, puhua ja valokuvata.







Tulin käymään kotona pikaisesti ennen kuin lähdin taas. Meillä oli Maaritin kanssa teetuokio, joka venyi useammaksi tunniksi ja lopputuloksena se, etten oikeastaan ollut kotona koko päivänä. Muutenkin tuntui ihan lauantailta, koska mulla on tänään vapaapäivä.



Tänään aion saada jopa jotain aikaiseksi, kun en ole hetkeen taas ehtinyt oikein mitään kotihommia tekemään. Täytyy vähän selvitellä vaatekasoja ja koittaa laittaa keittiötä järjestykseen. Ulkoilemaankin aion, kun valoisaan aikaan kerrankin ehtii!

Hyvää viikon alkua kaikille!

2 kommenttia :

  1. Olen heikkona pastellisävyissä hehkuviin talvikuviin, kuten taidatkin jo tietää, mutta jotain maagista niissä vaan on. :) Joskus vaan pitää päästä surraavat ajatukset ulos, olipa sitten kyseessä blogi tai vaikka nerokas keskustelutuokio teekupponen kourassa. :P

    (Sydän saattaa ehkä vähän pomppia muutaman ylimääräisen loikan koska koirat :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höhö, joo se taisi tulla selväksi jo :D EIkä siinä ole kyllä mitään väärää! Pastellinen talvi on pal paree kuin harmaa ja musta.

      Puhuminen teki kyllä tosi hyvää eilen! :)

      Koirakuvia vois olla useamminkin, jos vierailisin enemmän koirapaikoissa :D Eikä hevosetkaan yhtään haittaisi :)

      Poista