lauantai 27. tammikuuta 2018

TOIMISTOTYÖLÄISEN LIIKUNTASUOSIKIT

Muistan, kun joskus vuosi tai pari sitten ajattelin, että parempi olla liikuntaa harrastava läski kuin vain pelkkä läski ja niin aloin taas harrastamaan liikuntaa enemmän. Tai niin ainakin luulin tekeväni. Vuosi sitten muistan ajatelleeni, että nyt ihan oikeasti laitan liikunnan tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Ensin liikunta ja sitten muut haihatukset. Kun tuossa vuoden vaihteessa tutkin sportstrackeria, jota käytän joka kerta lenkkeillessäni, näkyi tammikuun 2017 lenkkisaldo olleen 3. Huikeat 3 lenkkiä!! Minä-joka-laitan-liikunnan-ykkössijalle-elämässäni. Jepjep.

Tänä vuonna tähän asti, kun tätä tammikuuta ei vielä ole edes eletty loppuun, on liikuntasaldoni 5 lenkkiä, 2 kahvakuulatuntia, 1 coretreeni ja 1 tanssijumppatunti. Nyt voi varmaan enemmän tosissaan puhua siitä kuinka liikunta ensin ja sitten muut jutut?



Hankin vuosien tauon jälkeen reilu kuukausi sitten salijäsenyyden lähinnä ryhmäliikuntatuntien ja saunan takia. En vielä sano sen olleen yksi parhaista hankinnoistani hetkeen, mutta varovaisesti tuumaan jotain ainakin sinne päin. Minulla kun on tapana aina innostua asioista nopeasti ja sitten unohtaa ne yhtä pian. Nyt yritän pyrkiä siihen, että ryhmäliikuntatunneilla käymisestä tulisi rutiini.

Olen nimittäin huomannut, että tällainen toimistossa pönöttävä akka, jonka aineenvaihdunta sekä aivot jumittavat jokaisen päivän päätteeksi, todella tarvitsee liikuntaa. Ei siksi, että olisi läski eikä edes siksi, että liikunta on terveellistä vaan siksi, että aivot ja kroppa yksinkertaisesti tykkäävät, kun niitä liikutetaan. Ihan samalla tavalla kuin auto tykkää, että sillä ajetaan. You know.



Käyn kävelemässä, jotta aivoni tuulettuvat. Kävellessä ajatuksia sekä menee että tulee. Ja se on tosi mukavaa. Kuuntelen kävellessä nykyään musiikin sijaan podcasteja, tähän mennessä popitan Jari Sarasvuota niin paljon, että lähipiirini kohta kyllästyy jarismeihin.

Juoksemassa en ole vielä tänä vuonna käynyt, sillä olen halunnut kohottaa peruskuntoa ihan vaan kävelemällä. On otettava huomioon, että vuoden alussa en ollut vielä juoksukunnossa yhtään kaikkien sairasteluiden jäljiltä, mutta nyt voisin jo olla vähitellen. Juoksemista varten haluaisin välineurheilla sykemittarin verran, mutta omani takkuaa ja jouduin sen viedä uudelleen huoltoon. Pahoin pelkään, ettei siitä enää ole leluksi. Toki olisi siistiä omistaa joku nykyajan älyvempele, mutta ovat kyllä aikamoisen hintavia kunnon kellot.



Kahvakuulaamassa olen nyt käynyt vasta 2 kertaa. Ne, ketkä ovat seuranneet elämääni jo pitkään, muistavat mun harrastaneen kuulaamista vähäsen. Olikin jännittävää mennä pitkästä aikaa kuulaamaan ja olihan se nyt rankkaa. Ei ollut yhtään varmaa jäänkö henkiin, mutta jäin kuitenkin. Hähä! Hymyilytti eniten lihasmuisti, tekniikka tuli tuolta jostain selkäytimestä.

Toisen kahvakuulakerran jälkeen pystyn toteamaan kahvakuulailun olevan laji, jolla voi korvata hieronnassa käymiset tai ainakin siirtää hierontavälejä, mikäli hierontasessiot ovat olleet lukujärjestyksessä juurikin toimistotyöläisen niskahartiaseudun takia. Molemmilla kerroilla menin tunnille niskat jumissa, orastava jännityspäänsärky otsalohkoa kolkuttelemassa ja seuraavana päivänä olin niskahartiaseudulta yhtä rento kuin olisin ollut hieronnassa. Tajusin, etten enää voi elää ilman tätä lajia. Parasta kakkaa ikinä! Suosittelen!

pipo Monki ● kaulahuivi Cubus ● takki Torstai ● housut Gina Tricot ● sormikkaat H&M ● kengät New Balance


Tärkeää meille kaikille istumatyöläisille on tietysti myös keskivartalon tuki. Mua ei yhtään haittaa se, sillä rakastan vatsalihastreeniä! Niinpä kävin testailemassa coretunteja, mutta tämä uusin ohjelma ei jotenkin sykähdyttänyt ja siksi en sitten enää uudestaan ole samalle tunnille mennyt tammikuussa. Aion käydä ensi viikolla testaamassa core ball -tuntia, koska vatsalihakset + jumppapallo = I'm on fire 🔥

Samaan keskivartalolokeroon menee tanssi, sillä ketkutin torstaina lantiotani jumppasalin takarivissä niin, että tuli osteopaattia ikävä. Mulla on alaselässä joku juttu, joku asia siellä menee väärin, enkä tiedä mikä sen laukaisee, mutta olen tajunnut, etten kovinkaan usein elä selkä suorassa. Tanssi ja kahvakuulaus vaativat ajattelemaan asiaa, joten nämä kaksi aion todellakin pitää liikuntaohjelmassani jatkossakin.


Voin siis todeta lyhyesti näin: kun haluat aukaista niskasi, mene kahvakuulaamaan ja kun haluat aukaista lantiosi, mene tanssimaan. Liike on lääke

kuvat minusta: Susanna

4 kommenttia :

  1. Tanssitunneilla on valtavasti vaikutusta ohjaalla, joten mikäli samaa tuntia vertää useampi ohjaaja niin kannattaa kokeilla jonkun toise ohjaajan tuntia myös. Mikäli siis itse tunti oli sellainen, että tykkäsit.:)

    Pitäis itsekin ryhdistäytyä ja käydä jumpissa. Tykkään jumpista just silloin kun pää on ihan jäässä työpäivän jälkeen eikä jaksaisi salilla miettiä mitään liikkeitä. On helpompaa kun joku sanoo mitä pitää tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehkä! Ainakin kahvakuulassa jo huomasi eron, kun ohjaaja vaihtui.

      Jumppatunnit on kyl oikeesti tosi kivoi just senkin takia, ettei tartte ite miettiä mitä tekee :)

      Poista
  2. Mua ei tanssitunnille saa, mutta kahvakuulaa voisi joskus kokeilla ;) Ei vaan aika meinaa riittää kaikkeen! Mutta se on kyllä totta, että kroppa tarvitsee liikuntaa toimiakseen. Energistä vuoden jatkoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa!! Kahvakuulailuunkin löytyy youtubesta tekniikkavideoita :)

      Poista