torstai 4. tammikuuta 2018

TPS-PAITA PÄÄLLÄ, ETTEI TOTUUS UNOHTUISI

Jalkapallon kannattaminen on harrastus, joka sekä tuo yhteen että erottaa ihmisiä. Kannattajaporukka on joillekin kuin toinen perhe, mutta samaan aikaan kannattaminen jakaa ihmisiä eri leireihin. Esimerkiksi kerran kuluneena talvena eräs henkilö ei voinut istua viereeni futsalkatsomossa, koska kannatan Tepsiä.

Minä kuljin vuodesta 2017 suurimman osan ajasta jokin TPS-paita päällä. 1922-paidasta tuli mun vakiokuvauspaita, koska minusta oli kivaa uhmata sääntöä, jonka mukaan kuvaaja ei saisi tunnustaa väriä. Koska mihin se paita kuvausliivin alta näkyisi ja toisaalta muut kuvaajat kulkevat eri seurojen huivit kaulassa, joten..? Edustin Tepsiä myös töissä ja sekös yhtä herraa kovasti ärsytti pitkin vuotta. Hän kun sattuu vannomaan Interin nimeen.

Tässä futiskuvauslomaa vietellessäni olen vähitellen unohtanut TPS-paidat. Olen pukeutunut neuleisiin ja yrittänyt jopa välillä vältellä huppareita.

Ei olisi kannattanut.

Tilanne eskaloitui tiistaina, sillä Interin kannattaja -mies ryhtyi kovin tuttavalliseksi ja ymmärsin, ettei näin voi jatkua. Missä on jokapäiväinen pään aukominen Tepsistä ja Interistä? Kuinka voimme muka syödä lounasta vastapäisillä paikoilla samassa pöydässä? Mitä tämä hulluus on?


Niinpä ovela virne naamallani tallustelin vaatehuoneeseen eilen ennen työpäivää ja kiskaisin TPS-hupparin henkarista. Oli aika palauttaa Inter-mies maan pinnalle. Samalla ajattelin, että varmaankin se tietty (ylikuuma) kiinteistötekniikkamies tulee juuri silloin käymään tuolla, kun mulla on futishuppari päällä ja tukka miten sattuu. Universumi nimittäin toimii just sillä tavalla. Ovelasti ja ilkikurisesti.

Noh, arvatkaa miten kävi, kun keikistelin Inter-miehen nenän edessä TPS-paita päälläni naureskellen, että mites nyt suu pannaan?! Hän vastasi: sä siis ajattelet mua koko ajan.

...

Mitä mä nyt teen? Jos edes TPS-paita ei toimi pelotteena.

Ps. Arvaukseni kiinteistötekniikkamiehestä osui kohdalleen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti