lauantai 6. tammikuuta 2018

WHAT A WEEK

Okei, vaikka jo viikko sitten mulla alkoi olla tosi hyvä fiilis tästä alkavasta vuodesta ja olin muutenkin jotenkin päättänyt vuoden 2018 olevan tekemisen vuosi, enpä olisi koskaan arvannut millaisella rytinällä tämä lähtee käyntiin. Olen kuluneen viikon aikana puhunut enemmän kuin koskaan. Puhunut, puhunut ja puhunut.

Tiedättekö, kun sitä on vain tottunut oravanpyörään, jossa käy töissä, on sosiaalinen siellä, tulee kotiin, on rauhassa ja lopuksi illalla kirjailee blogiin päässä pyöriviä ajatuksia antaen niille elämän. Tavallaan korvaa kirjoittamisella puhumisen. Koska kirjoittaminen on helpompaa.

Mutta ei. Nyt on tultu siihen hetkeen, jossa puhuminen onkin se juttu. Minä puhuin itseni pyörryksiin yhtenä päivänä. Sitä ennen olin jo aloittanut ajatusten ilotulituksen whatsappin välityksellä edellisenä päivänä ja nyt eilen aamuna olin suorastaan uuvuksissa kaikesta ajattelusta ja avautumisesta. Olen vieläkin vähän.


Kaikki jotenkin alkoi tiistaina. Miten sitä onkin aina pienenkin loman jälkeen kuin uusi ihminen? Yhtäkkiä aloittaa uuden rutiinin ja miettii miksei ole aiemmin toiminut just näin? Minä nimittäin lähdin lenkille kuuntelemaan Jari Sarasvuota. Olen jo pitkään tiedostanut ihmisten kuuntelevan podcasteja lenkkeillessään ja nyt vasta minäkin päätin testata.

Se oli parasta koskaan. Inspiroiduin Jarin jutuista tosi paljon, oli ihana kuunnella positiivista pölpötystä ja tietysti ulkoilla siinä samalla. Lopulta myös tilasin Jarin aamulenkit, vaikken olekaan tietenkään kirjaimellisesti aamulenkeille tällä viikolla lähtenyt, mutta olen kuunnellut aamutoimien lomassa. Opin mm. tämän rimpsun: 

Kylvä ajatus, niitä teko. Kylvä teko, niitä tapa. Kylvä tapa, niitä luonne. Kylvä luonne, niitä kohtalo. 
Kyse oli eilen aamuna karmavelasta ja siitä kuinka ihminen voi uhriutua ja jäädä vellomaan paskaan, vaikka aina kaikessa on kyse ihmisen omista valinnoista. Vaikka tuntuisi, että joku toinen on syypää paskaan fiilikseen ja huonoon elämään, ihminen itse valitsee polkunsa ja sen jatkaako kaikesta huolimatta eteenpäin. 



Kehittyminen ja aikuistuminen ei tapahdu yhdessä yössä kellekään, mutta ilmeisesti totaalinen rentoutuminen todella tekee hyvää ja sen jäljiltä pääsee syntymään hyviä uusia tapoja. Aivot ovat saaneet tilaa.

Rakastan kaikkien vuosilomien yms irtiottojen jälkeistä uutta minää, koska silloin aina riittää virtaa tehdä ja syöstä ajatuksia ilmoille kuin lohikäärme syöksee tulta. Oletteko te uudistuneet joulun jälkeen?

2 kommenttia :

  1. Ja sitten sulle tulee Saturnuksewn transiitti Merkuriukselle
    ja tekee sinusta puhe-TYÖLÄISEN :)
    Nyt sitten vaan ilottelet ja saat oivalluksia,
    Aurinko loistaa keskellä sun pälpättäjää Merkuriusta
    ja oivalluksia antavaa Pallasta.
    Kaurista,
    johto-ajatus, heureka!
    :)

    Tuo totta,
    että kyllä sitä polkunsa valitsee itse,
    ja sitten voipi tulla määritellyksi juurikin OMAN POLKUNSA KULKIJAKSI.
    Ja tuokin,
    että itse valitset,
    josko jatkat,
    vaikka varpaasi lyöt kiveen kerran jos toisenkin..

    Aika ryteiköltä näyttää sinun polkusi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh! Minäkö pitämässä puheita? :D

      Tuliskohan sitä joskus oltua niin Nuuskamuikkunen, että lähtisi etelään talvehtimaan :D

      Poista