tiistai 20. helmikuuta 2018

SYÖMINEN, MIKSI SE ON NIIN VAIKEAA?

Sitä kun makaa kokonaisen viikon sohvan pohjalla, voisi kuvitella ehtineen ajatella vähän kaikenlaista. Ensimmäiset 4 päivää pohdin milloin tämä kuume loppuu ja viidentenä päivänä en enää jaksanut miettiä koko asiaa, loppuu tai ei lopu.

Ainoa asia, joka on vahvasti pyörinyt mielessäni koko sairastamisen ajan, on ollut ruoka. Mitä söisi, ei tee mitään mieli, annoskoot ja miksi appelsiinit maistuu viskiltä (tsekkaa  appelsiinikuva instasta).


Ruokavalioni on ollut hieman erilainen kotona eristyksissä kuin normaalisti arjessa. Leivän syömisen lisäksi olen vetänyt parina päivänä puuroa, jogurttia ja erityisen paljon hedelmiä. Olin ihan varma, että olen laihtunut vähintään 5 kiloa viikon aikana, mutta paskat, vain 2 kiloa meni. Erilaista syömisissäni on siis ollut se, etten normaalisti syö puuroa enkä varsinkaan jogurtteja. Hedelmiä taas syön todennäköisesti turhan vähän yleensä.

Annoskokojen pieneneminen yhtäkkiä sai minut ajattelemaan arkielämäni annoskokoja. Entä jos tosissaan syön liikaa? Jos pienentäisin lounastani, laihtuisinko?

Tämä on vaikea asia, sillä vaihtoehtoja on 2: joko annoskokoni tosiaan ovat liian suuria tai voi myös olla, etten vain syö aina tarpeeksi. Että sitten paikkaan energiantarvetta iltaisin jollain mässyllä. Olen koko elämäni ajan opettanut itseäni siihen ja siksi olin aikoinaan myös läski postinjakaja, koska söin päivisin tosi vähän ja paikkasin tilannetta suklaalevyn kanssa iltaisin.



Just nyt tuntuu, että koko syöminen on ihan tyhmää ja vaikeaa. Todennäköisesti en ajattele samoin enää lauantaina laivan buffetissa. Mitkä annoskoot? 👀 💭

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti