sunnuntai 18. helmikuuta 2018

VIIKKO TAUKOA ELÄMÄSTÄ

Olen ollut poissa, mutta silti paikalla. Juurtunut sohvaan kiinni ymmärtäen ajan kuluvan pikavauhtia, kun ei tee mitään. Olen maannut. Välillä kahden peiton alla, välillä yhden, välillä ilman peittoa, villasukkien kanssa ja ilman villasukkia. 6 päivää, joista 5 kuumeessa.

Kyllä, sitä se väsymys (josta mainitsin maanantain postauksessa) ennusti. Sairautta.


Sitähän ensin ajattelisi makaamisen olevan aika raskasta, mutta ehei, ei se ole! Joskus (perjantaina) on nimittäin joutunut nukkumaan päikkäreitä, jotta jaksaa katsella taas vähän lisää tv:tä ja joskus (eilen) olisi tehnyt mieli nukkua päikkärit, jotta jaksaisi lähteä käymään jääkaapilla.

Mä en ole koskaan aiemmin ollut viittä päivää kuumeessa. En koskaan. Mä en ole tainnut koskaan aiemmin sairastaa influenssaa ja pikaisesti ajateltuna en taida haluta sitä koskaan enää sairastaakaan. Tai ylipäätään mikään kuumetauti ei oikein kiinnosta. Sain tarpeekseni kuumehommista.

Koko tauti yllätti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Heräsin maanantaina aamuyöllä viluun, jonka ajattelin olevan hieman epänormaalia näinkin terveelle ihmiselle ja oli pakko mitata kuume. Siinä meni viikon kaikki systeemit ihan uusiksi. Olisin halunnut postata ystävänpäivänä jotain kivaa ystävyydestä tänne, mutta totesin 38 asteen kuumeen kärventävän aivosoluja liikaa enkä edes yrittänyt kirjoittaa. Enemmän kiinnosti kuluneen viikon aikana ystävyys tositilanteessa ja täytyy kyllä sanoa, että kiitollinen olen kaikille teille, jotka olette kuumeista meikäläistä jaksaneet viihdyttää.


Että tällainen pieni blogitauko tähän väliin. Ei kai viikko vielä oikeastaan edes tunnu missään.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti