sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

ELÄMÄN KEVÄT

Voi luoja mitä nämä keväät tekevät minulle. Ensin tammikuussa sekoan auringosta ja sitä jatkuu koko helmikuun. Sitten maaliskuussa tilanne alkaa tasaantua ja huomaan auringon paljastaneen muutakin siivottavaa kuin pölyiset asuinneliöni. Kuten koko elämän?

Yhtenä päivänä olen onneni kukkuloilla, toisena murisen itselleni ja kolmantena palaan 10 vuoden takaiseen haaveeseen ihan vain jättää tämä kaikki tänne ja kadota johonkin pois. Silloin 10 vuotta sitten haaveilin ulkomaista, nykyään tiedostan voivani vain joskus muuttaa sinne pirun ulkomaille niin halutessani eikä siitä tarvitse tehdä mitään katoamistemppua.

Tämän kaiken tasapainottelun takia en ole pahemmin postannut mitään, koska en oikeasti välillä tiedä kuinka tässä sohvalla voisi muka olla rauhassa enemmän kuin 5 minuuttia. Sen takia esimerkiksi torstai-iltana yhtäkkiä vain päätin heittää tyhjät pullot auton perälle ja ajeluttaa niitä pitkin Turun takametiköitä aikomattakaan viedä niitä kauppaan vaan viedäkseni itseni frendin luo kylään. Lähtiessäni mutisin kuinka tämä iltojen valoisuus tekee minut levottomaksi. Niin kuin se tekeekin.


Perjantain parhaisiin taas kuului autoasioita, kahvittelua ja jalkapalloa. Ensinnäkin mulla oli treffit Motonetissä (tätä en ollut koskaan aiemmin tehnyt) ja myöhemmin piti osata asentaa pösöön yksi lamppu. Olin jotenkin kuvitellut sen olevan hirvittävän vaikeaa, mutta eihän se nyt ollutkaan. Nyt olen iloinen, kun osaan itse vaihtaa niitä surkeita ajovaloja, jotka palavat aina (tuli entisaikojen sinkkufiilis mieleen tästä operaatiosta jotenkin, vaikka siis tarvin toki apulaisen tuohon). Kun yhden vaihtaa, seuraava posahtaa.


Olen tällä viikolla myös treenannut. Ainakin 2 kertaa. Testasin yhtenä päivänä aamutreeniä ja se oli kyllä kieltämättä aika toimiva konsepti. Jännä miten jokaiselle asialle elämässä on oma aikansa, kuten vaikka aamutreenille. 10 vuotta sitten en millään olisi voinut edes kuvitella harrastavani jotain sellaista, mutta nyt se tuntuu oikeastaan ihan hyvältä idealta. Ihmiset muuttuvat ajan myötä. Ei kaikkeen tarvitsekaan aina olla valmis silloin, kun joku toinen on.

Sitten on asioita, joista ei ymmärrä miksi ne tupsahtavat elämään silloin, kun on maailman huonoin hetki. Sekin on jotain, mikä tekee pirun levottomaksi. Olen pohtinut paljon nyt sitä, mitä asioita universumi tuntuu tuovan eteeni vähän väliä. Uskon siihen, että tietyt jutut toistuvat ihmisen elämässä niin kauan, että ihminen tajuaa tarttua niihin.

arskat Dolce & Gabbana ● takki Only ● paita Mango ● farkut Gina Tricot ● kengät Pier One

Muita asioita: jouduin tällä viikolla puhua enkkua joka päivä töissä ja vieläpä tilanteissa, joissa en koskaan aiemmin ollut englanniksi kommunikoinut. Kääks! Jos näin jatkuisi edelleen, saattaisin joku päivä pystyä puhumaan kieltä ihan kunnolla. Olen myös laihtunut. Tahti on huolestuttavan kova, mutta on vain ollut muuta tekemistä kuin syöminen. Täytyy huolehtia, että saan suklaata tarpeeksi, koska muutenhan olen kohta laihtunut 10 kiloa ihan huomaamatta (okei nyt ei vielä ole ihan viittäkään kiloa mennyt, mutta lähellä on).

Jos postaus vaikutti erittäin sekavalta, ei hätää, niin on sen kirjoittajakin.

Postauksen kuvat on otettu joskus, kun förin korvasi jäätie Aurajoen yli ja koko Turku laskeutui jäälle seikkailemaan. Susanna otti nämä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti