sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

HELMIKUU OLI HELMI

Olen tällä viikolla kuullut huokailuja kuinka siistiä, kun on jo maaliskuu eli kevät. Itselläni helmikuun vaihtuminen maaliskuuksi ei aiheuta mitään suurempia tuntemuksia, sillä mun kevät on alkanut jo silloin, kun auringonsäteet ovat ensimmäistä kertaa tuntuneet lämpöisiltä. Tällä viikolla olen huomannut auringon lämmittävän jo tosissaan ja sekös on hymyilyttänyt. Siinä mielessä siis ihanaa, että menemme kohti ihan todellista kevättä.

Helmikuu on ihan kiva kuukausi, vaikka se onkin aina kylmin. Valo lisääntyy ja lämpö seuraa perässä.

Kuvia tätä postausta varten katsellessani totesin mun helmikuun olleen puuhaa täynnä siitäkin huolimatta, että olin poissa pelistä influenssan takia. Elämässäni on selkeästi ollut tietyt asiat läsnä: jalkapallo, Tepsi-huppari, jokiranta ja syöminen. Kuulostaa ihan kivalta, eikö?


Kuukausi alkoi jalkapallon kuvaamisella Javenturella. Siellä istuttiin vaihtopenkkien välissä ja taisin ottaa enemmän taidekuvia kuin pelitilannekuvia. Heti seuraavana päivänä mulla oli kampaaja-aika ja seuraavan kuvan onkin ottanut kampaajaemäntä. En ole blogissakaan aiemmin varsinaisesti esitellyt uutta tukkaani, mutta siinä se nyt on.



Alkukuusta oli jo näitä ihania aurinkoisia sunnuntaipäiviä ja minä olen seikkaillut jokirannassa vähän väliä. Jotenkin en vaan pääse yli näistä maisemista koskaan.


On myös tullut pelattua harva se ilta. Aina oikeastaan, kun vaan jaksaa ja ehtii ennen nukkumaanmenoaikaa. Se on jotenkin tosi rentouttavaa, varsinkin viikonloppuiltaisin. En minä tosin yksin siitä niin paljon nauttisi, kyllä mulla tietysti peliseuraa on.

 



Jalkapalloahan ei voi mennä kuvaamaan, ellei saa kahvia. Mmm.

Tuossa ylempänä oli kuva, kun olin kahvilla koutsisedän vaimon luona ja tässä alempana, kun mulla oli pari ystävää kylässä. Vein turistit käymään kylillä. Seuraavana päivänä lähdin ihmettelemään itsemurhasorsia jokirantaan ja sitten muhun iskikin influenssa.




Jaksoin kipeillessäni kahtena ekana päivänä tilata ruokaa kyliltä, mutta sitten totesin, ettei se vaan ole yhtä hauskaa kuin käydä ravintolassa syömässä. Muutenkaan ei oikein enää maistunut mikään ja tyydyin syömään enemmän hedelmiä.




Olen helmikuussa edelleen toteuttanut sääntöä, etten saa ostaa suklaalevyjä. Influenssassa kuitenkin poikkesin tästä, koska oli pakko saada maistaa suklaarusinasuklaata. Tavallaan pitäisi kyllä maistaa sitä uudestaan nyt, kun ei ole enää kipeä.

Jalkapallo on ollut läsnä elämässäni muutenkin. Siitä on tullut jauhettua vähän väliä tankkipelin pelaamisen lomassa ja pari kertaa livenäkin, kun olen vihdoin löytänyt juttukaverin ketä aihe edes vähän kiinnostaa. Tämän seurauksena huolestuin pallostani, kun siitä on vähän ilmat lähteneet. Onneksi apu löytyy läheltä ja saan palloon elämää taas pian!





Yhdellä kahvireissulla päädyin ihailemaan nappiksia ja palloja seuralaiseni kanssa ja mua vieläkin vähän huvittaa se, kun ehdotin kahvin juomisen päätteeksi tällaista hienoa aktiviteettia ja seuralaiseni oli heti mukana. Parasta! Silmäni taisivat loistaa, kun kerrankin joku halusi käydä mun kanssa katselemassa nappiksia. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että esimerkiksi Maarit ei yleensä ole kovin innostunut tällaisesta toiminnasta. Jännä juttu.

Viikko sitten oli laivareissu, josta toipumiseen meni pari päivää. Vielä toissapäivänäkin ihmettelin kuinka hauska seikkailu se oli kokonaisuudessaan. Kun on hyvää seuraa ympärillä, ystäviä ja pari viskikolaa, hauskanpidon kaava toimii erittäin hyvin. En tiedä olenko koskaan kertonut, mutta en osaa luottaa Turkuun ja yleensä tulee vierailtua baaritiskillä hieman vähemmän kuin voisi. En vain halua poistua baarista ihan taju kankaalla, koska täällä nyt vaan liikkuu kaikenlaista hiihtäjää. Joskus on onneksi kuitenkin sellaisten ihmisten seurassa, että tietää heidän pitävän huolta ja sitten voi rentoutua paljon paremmin. Näin oli tuolloin viikko sitten ja se vaikuttaa vieläkin hyvänä mielenä, kun on voinut vähän nollata.



Dominosuklaa on minusta hyvää! Joku kommentoi alkuviikon postaustani, että eiiii toimi, mutta minusta toimii.

Seuraavassa kuvassa Maaritin lausunto meikäläisestä, kun tuli jotain kriiseiltyä hänelle jostain, höhö! Ystävät



Helmikuun viimeisenä päivänä kävin töissä Helsingissä ja illalla täällä eräässä konsertissa. Tehokas päivä oli se.

Kaiken kaikkiaan helmikuussa on myös työasiat pyörineet paljon mielessä. Olin tammikuun lopulla vähän vaipunut masennukseen, kun olin jotenkin tosi hukassa koko työn suhteen, mutta sitten tapahtui jotain, josta tuli sellainen olo, että taidan silti tehdä ihan oikeitakin asioita. Tällä viikolla, kun olen ollut erityisen iloinen, on ollut ihanaa palvella asiakkaita. Miten edes olen työurani aikana pärjännyt ilman asiakaspalvelua? Ja miksi olen koko elämäni yrittänyt taistella sitä vastaan, etten muka oikeasti haluaisi olla asiakaspalvelija? Selkeästi olen kuitenkin eniten liekeissä aina, kun saan auttaa.

Näin loppuun voidaan vielä todeta helmikuun olleen erittäin hyvä kuukausi. Se oli!

2 kommenttia :

  1. Lupaan leikkiä kiinnostuvani nappiksista, jos sie puolestasi puhkut intoa vaelluskenkä- ja retkitarvikeosastolla sekä olet pyörittelemättä silmiäs, kun puhun Kärppien mahtavuudesta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Pyöräyttelen silmiä jo nyt :D

      Poista