sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

SUOMEN CUP: TPS - EIF 10.3.2018

Kun tässä on tullut oltua enemmän ja vähemmän kipeänä, mua pelotti jossain vaiheessa viikkoa pääsenkö lauantaina ollenkaan kuvaamaan jalkapalloa. Yhden matsin jo jouduin skipata influenssan takia nimittäin. Vitamiinikuuri kuitenkin toimi vähitellen ja eilen oloni oli jo sen verran ok, että pakkasin kuvauskamat reppuun, kerrospukeuduin ja ajelin Kupittaalle.

Viikon takaisen tepsijätkien matsin katselin tv:stä eikä se nyt kovin vakuuttanut. Eilen kokoonpanossa oli taas Onni ja sekös tietysti hymyilytti, vaikka Onni itse ei kovin hymyilevältä kentällä näyttänytkään. Ehkä kentällä ei ole tarkoituskaan hymyillä vaan keskittyä siihen, mitä on tekemässä. En itsekään hymyile silloin, kun keskityn.

Meinasi taas tulla kiirelähtö, kun en ollut vielä edes syönyt ja aloin vasta etsiä kalsareita, joita ei muuten löytynyt mistään. En vieläkään tiedä missä ne pöksyt ovat, jotka mun piti laittaa. Lopulta löysin jostain mystisestä kasasta jotkut varmaan mun nuoruudesta kotoisin olevat kalsarit, jotka ihme kyllä mahtuivat mulle, vaikka aikoinaan mun jalat olivatkin yhtä kapeat kuin kellä vaan jalkapalloilijalla. Tietysti sitten saavuin Kupittaalle ihan ajoissa, meinasin kaatua pari kertaa ja totesin jälleen kenkävalintani menneen hieman pieleen. Onneksi kalsarini olivat hyvät.

Just ja just ehdin repästä kameran repusta ennen matsin alkua ja testata sitä. Nyt ei enää ollutkaan alkuvuoden 5D Mark 2 + 70-200/2.8 yhdistelmä nimittäin vaan päivänvalo kannusti kaivamaan olohuoneen pimeimmästä ja pölyisimmästä nurkasta pitkän Sigman täyskennon kaveriksi.


Huomasi kyllä, ettei ole tullut varmaan puoleen vuoteen Sigmalla kuvattua, koska joukkueen tullessa kentälle yritin ottaa Jonista kuvaa, mutta kamera ei tarkentanutkaan. Menin paniikkiin, pyörittelin objektiivia ja yritin tajuta olinko taas vääntänyt jonkun nappulan väärään kohtaan vai mikä juttu. Ei osunut silmään, otin lisää kuvia, mutta ei, ei se vaan toiminut.. Sitten lopulta tajusin mikä nappula se oli ja niin jatkui matka päätyyn kuvaamaan.










Vaikka nämä kevättalven kuvausolosuhteet nyt eivät olekaan niitä nautinnollisimpia, nautin kuvaamisesta yhtä paljon kuin aina ennenkin. Ai että! Niin ihanaa keskittyä seuraamaan palloa, räpsiä kuvia, kommentoida peliä ja juoda kahvia joko ennen matsia tai tauolla. Vielä, kun jalkapallo olisi aina hienoa ja mahtavaa, mutta tuo eilinen nyt ei mikään maailman jännittävin esitys ollut. Onneksi on ollut kuvaamisesta taukoa, joten keskityin vain siihen kuinka kivaa oli kuvata.




Mulla oli mukana kuvausassistenttina yksi sankari, joka joutui kantamaan mun kahvimukia sillä aikaa, kun ryntäsin kuvaamaan pallon pompottelua ja kun kävelin ennen toisen puoliajan alkua kuvausasemiin. Miten olen kaikki nämä vuodet edes pärjännyt ilman tuollaista apulaista, vaikka kyllä mä silti onnistuin läikyttämään sitä kahvia kameran päälle? Kuinka voisin salakuljettaa assistentin myös Veritakselle? Kantamaan mulle kahvia ja keksejä pressistä kentän laidalle, höhö!

Assistenttini kommentit kuvaamisesta viittasivat siihen, etten mä mitään palloa seurannut vaan sihtailin aina ihan muualle. En ymmärrä mitä hän tarkoittaa 😅




..ilmeisesti näitä tällaisia meikäläisen perinteisiä otoksia, mutta ei se pallo aina ole siinä nenän edessä. Voi myös olla, että assistenttini oli oikeassa mun keskittymisen suhteen, sillä toiselta puoliajalta ei ole oikein mitään muuta. Yksi Juri näiden lisäksi. Ja ehkä se ei ollut se keskittyminen, mikä mätti vaan vasen hauvikseni antoi periksi lopussa enkä oikein enää pystynyt kannattelemaan reilun parin kilon mötkylää, kun ei tässä nyt oikein ole ehtinyt treenaamaan. Oli mulla tietysti monopodi mukana, mutta kuka semmosta nyt käyttää?


Loppua kohti jalkapallo tuskastutti koko ajan enemmän, kun kumpikaan joukkue ei saanut mitään aikaiseksi. Ei sillä, että EIFin olisi tarvinutkaan tehdä mitään, mutta Tepsiltä tietysti odotin enemmän. Eikä tän matsin kuvaaminen aiheuttanut mussa mitään niin totaalikyllästymistä kuin joskus pari vuotta sitten jonkun toisen joukkueen kuvaaminen, tässä sentään vielä tapahtui edes jotain siihen verrattuna.

Noh, tästä on kuukausi Veikkausliigan alkuun. Niin parasta, kun kausi alkaa taas! Veikkausliiga täältä tulee Mari!

TPS - EIF 0 - 0

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti