tiistai 13. maaliskuuta 2018

SURULLINEN JALKAPALLO ON TAAS ILOINEN

Kun viime kesänä vierailin Töölössä, toin matkamuistona mukanani Turkuun sieltä jalkapallon. Siis sen saman pallon, jota potkin tällä videolla.

Tuo pallo on ollut varmaan paras asia, jonka olen Helsingistä kotiin raahannut. Syksyllä yritin keksiä sen kanssa kuinka pyöreään esineeseen voi saada jonkun tuntuman, mutta vähän hankalaa tuntui olevan. Sitten unohdin koko asian, kunnes alkoi tuntua siltä, että nyt kevään tullessa pallolle saattaisi olla käyttöä ihan ulkonakin.

Vaan arvatkaapa mitä! Pallo oli alkanut tyhjentyä. Siitä oli tainnut tulla surullinen, koska olin hyljännyt sen moneksi kuukaudeksi. Niinpä eräänä lauantaina pakkasin pallon reppuun ja vein sen hoitoon osaaviin käsiin. Sitten pallosta tuli taas iloinen.


Pallo on todennäköisesti tällä hetkellä onnellisempi kuin täällä meillä ollessaan, sillä vein sen lauantaina pomputeltavaksi sunnuntain postauksessa mainitulle kuvausassistentille. En voi lopettaa pomputteluhuokailua, koska olisi vaan niin siistiä itsekin osata! Kaikki keneltä aiheesta olen kysellyt sanovat, ettei pomputtelua voi opettaa. Mystinen taito!

Löytyykö ruudun siltä puolen mitään vinkkivitosia pomputtelun oppimiseen vai kannattaako edes haaveilla sen oppimisesta näin yli kolmekymppisenä? Eiks kaikki ole mahdollista?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti