perjantai 2. maaliskuuta 2018

TOISET VALLOITTAA VUORIA, TOISET IHMISIÄ

Näin keväisin aurinko lisääntyy minun sisälläni ja tuolla ulkona puutarhassa. Tuntuu aina, että herään eloon ihan eri tavalla ja se tuo mukanaan kaikenlaisia lieveilmiöitä. Tänä keväänä se vaikuttaa vievän mun kaiken ajan. En ole ehtinyt blogin ääreen tälläkään viikolla taas yhtään, kun haluan viilettää IRL ja sitten jossain välissä palata postaamaan siitä kuinka olen ollut kiireinen, elossa ja mitä olen puuhaillut. Sitten totean aina kuinka blogin ehkä pitäisi tuoda jotain lisäarvoa teille ja mun kuulumiset sitä tuskin hirveästi tuo, ellei satu olemaan luonteeltaan sellainen, että ihan tosi paljon kiinnostaa jonkun randomin elämä?


Sitä mä olen tässä nyt pohdiskellut tällä viikolla kuinka ihmisten valloittaminen on aika rankkaa puuhaa. Tavallaan se on tosi helppoa siinä hetkessä, mutta jälkeenpäin lösähtää kotona sohvalle ja toteaa olevansa suorastaan uupunut. Sellaista ekstrovertin sosiaalisuuskrapulaa olen tainnut tässä potea.

Osaatteko te valloittaa ihmisiä?

Minusta se on aika helppoa. Ensimmäinen sääntö on se, että pitää osata olla ystävällinen ja mukava. Toinen sääntö on hymyily ja kolmantena voisi mainita keskustelutaidot. Näistä itse osaan parhaiten tuon hymyilyn, jota siivittää sellainen jostain sisältäni kumpuava ilo milloin mistäkin syystä. Kaikista eniten mulla taas on tehtävää ystävällisyyden kanssa, koska olen kuitenkin aika äkkipikainen ja jos yhtään väsyttää, kaikki on suurta kuin Pohjanmaalla.



Äänensävyllä on tosi paljon merkitystä ihmisten kanssa. Tiedän, itsestäänselvää, mutta sanon sen silti. Varsinkin asiakaspalvelutilanteissa äänensävy on kaikki. Vaikka asia olisi kuinka perseestä, tilanteen voi ainakin yrittää pelastaa sillä, että esittää asiansa iloisella mielellä. Joka kerta, kun puhuu jonkun kanssa, molemmat peilaavat toisiaan ja vastaavat sen mukaan. Niinpä siis ihmisten miellyttämisessä on kyse tietynlaisesta pehmeydestä.


Sitten tullaan siihen, mitä ihmisten valloittamisella saavuttaa. Niin, sanokaapas se. Minä en tiedä enkä osaa. Käytän sitä töissä siihen, että työkavereillani olisi kivaa töissä ja että asiakkaat olisivat tyytyväisiä. Siviilissä sitten saankin lähinnä ongelmia aikaiseksi, koska saatan joskus innostua vähän liikaa ja sen sijaan, että ihastuttaisin muita ihmisiä, saatan ihastuttaa itseni 😁 

Varsinkin uudet ihmiset ovat aina tulilinjalla ja voivat jäädä jyrän alle, kun meikäläinen haluaa tutustua. Olenkin tässä viikon aikana miettinyt missä mun jarrut on vai onko niitä. Lopuksi sitten uuvutan itseni tosiaan ja totean, ettei jarruja löytynyt tänäkään keväänä ja uudet ihmiset elämästäni olen pelottanut tiehensä. Se on se valloittavuuden hinta.

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään muita, jotka kärsivät samasta ongelmasta? Että periaatteessa on ihan kiva osata olla kiva, mutta sitten toisaalta ei. Ystävieni mukaan olen marinaattori ja marinoin ihmisiä. You just got marinated.

PS. Ekan ja tokan kuvan suorat linjat häiritsee ihan hemmetisti, mutta annan nyt olla. Olevinaan ovat muka oikein, mutta kun kuvia katsoo, näen virheen. En silti aio korjata niitä, koska en ole varma kuvittelenko vain?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti