torstai 19. huhtikuuta 2018

OLISINPA EDES HAUSKEMPI

Pari viikkoa sitten tuntui todella vaikealta aloittaa postausten kirjoittamista, kun ei oikein tiennyt miten ja mistä olisi aloittanut. Kun pääsi vauhtiin, loput postauksista oli onneksi helppo kirjoittaa. Niin se aina menee muutenkin. Aloittaminen on vain joskus tosi vaikeaa, mutta nyt on ollut vähän kaikenlaista miksi muutenkin kirjoittaminen on ollut hieman hankalaa. Henkilökohtaisessa elämässä sattuu ja tapahtuu.



Nyt alan saada vähän jo kiinni tästä kirjoittelusta ja aloittamisesta, mutta viimeisen viikon sisään olen joka kerta sanonut, ettei postauksesta taaskaan tullut edes hauska. Minun kohdallani määrittelen tekstin hauskuuden sillä kuinka paljon hihittelen itsekseni sitä kirjoittaessa. Enhän minä tiedä nauratteko te koskaan mun jutuille ja varsinkaan just niille, joille itse nauran. Todennäköisesti ette, sillä ainakin livenä homma toimii niin, että minä nauran ripsarit poskilla ja ihminen, jonka haluaisin saada siinä samalla nauramaan, tuijottaa meikäläistä epäuskoisen näköisenä tajuamatta mille edes nauran. 


Voi myös olla, että tykitän tällä hetkellä huumorivarastot ihan tyhjiksi tässä mun mahtavassa ja upeassa live-elämässä ja te saatte vain jämät. Ehkä se siitä sitten taas lähtee irtoamaan siinä samalla, kun itse vähän rentoudun.

Akkrepyyntö Turun derbyyn on hoidettu, joten viikonloppuna on sentään luvassa matsipostausta! Jei! Nämä postauksen kuvat ovat eiliseltä, kun käytiin taas vähän potkimassa. Edelleen nappikset uupuu, ääää!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

TÄYDELLINEN ASUNTO MISSÄ OLET?

Oi muutto. Olen ihan vaiheessa koko asian suhteen, sillä aluksi en oikein osannut päättää millaista asuntoa olen hakemassa ja nyt, kun tilanne on hieman selkiytynyt, on asuntojen selailu jokseenkin puuduttavaa touhua. Päivisin kesken työpäivän tulee hirveän kärsimätön olo, kun toivoisi sen täydellisen asunnon putkahtavan jostain eteen ja iltaisin selaillessa tarjontaa on vain toiveikas odottamatta silti liikoja.


Haluaisin saunan. Sitten toisaalta samaan aikaan ymmärrän, ettei mun muutto voi olla kiinni siitä onko mun tulevassa kämpässä saunaa vai ei. On valittava jotain joka tapauksessa, kun en nyt vain voi elää montaa kuukautta niin kuin nyt.

Kerrostaloissa liian pitkään asuneena haluaisin tietysti myös parvekkeen, vaikka se nyt oletuksena löytyykin usein. Ei silti aina. Joissakin uusissa kaksioissa on näkynyt maininta ranskalaisesta parvekkeesta. Toisaalta en oikein ole varma mitä sillä parvekkeella tekee, kun nykyisellä parvekkeella olen viettänyt aikaa viimeksi viime kesänä.



Sitten on vielä kaikki tietotekniikka. Alkuvuodesta tuli pelattua pari kuukautta lähes joka ilta, vaikkei siitä aina oikein mitään tullutkaan, mutta peliseura oli sen verran viihdyttävää, ettei voinut jättää pelaamattakaan ja tietysti haluaisin pelata sitten taas, kun saan muutettua itseni johonkin. En silti ole ihan varma mahtaako peli-intoni tälläkään kertaa kestää niin hyvin kuin joskus aikoinaan ja voisihan muuttaessa vain päättää, ettei pöytäkoneelle sinänsä tarvitse olla mitään paikkaa. Mutta olisi se nyt silti ihan suotavaa, jos olisi ja sitä paitsi pelaaminen yhdessä jonkun kanssa on kivaa. Tavallaan kaipaisin blogin kirjoittamiseenkin omaa työhuonetta, koska nämä nykyiset ratkaisut eivät elä ergonomian kanssa samassa lauseessa.


Ja mihin sitä sitten muuttaisi? Turku on täynnä hyviä sijainteja ja toisaalta minulle autollisena ihmisenä on aika sama lopulta asuisinko vaikka Raisiossa, Kaarinassa tai ehkä jopa Liedossa. Kääk! Toisaalta Martti on aivan liian ihana, mutta ymmärrän, ettei siltä alueelta asunnon löytäminen ole kovin helppoa, koska moni muukin tykkää asua Martissa. Mrr.

Jotain tarvitsisi keksiä, ettei ihan katuoja kuitenkaan kutsu tai tarvitse muuttaa tuon alimman kuvan tuolille Pernon perämetsiin asumaan. Jos löytäisi asunnon ja saisi muuttopäivän, voisi alkaa ahdistua ihan uudella tavalla kaikesta tavarasta, jonka omistaa.

Kiitos, kun sain avautua, vaikkei minulla tästä aiheesta mitään uutta ja mullistavaa ollutkaan tarjota. Ehkä vielä joku päivä ilmoitan pääseväni elämässä eteenpäin.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

IHANA RAUMA

Kun kehuin Turkua ihanaksi perjantain jäljiltä, täytyy tasapuolisuuden vuoksi nyt kehua sitten Raumaakin tässä samalla. Ei sillä, että Rauma tai varsinkaan raumalaiset olisivat ihmislajina minulle hurjan tuttuja, tiedän vain muutamia yksilöitä, joiden huumorintajuun totuttelu minulla on vieläkin vähän kesken. Turkulainen ja raumalainen huumorintaju eroaa siinä mielessä toisistaan, että raumalaisesta sentään tajuaa milloin se suurin piirtein heittää läppää. Turkulaisesta ei taas koskaan voi tietää onko se tosissaan ja sellainen meininkihän ei tällaisen suoraselkäisen pohjalaisen päähän mahdu mitenkään päin.

Lauantaina oli ohjelmassa Rauman valloitus. Käytiin syömässä ja meitsi pääsi turistikävelylle Vanhan Rauman puolelle. Siellä en ollut ennen käynyt, vaikka Raumalla onkin pari kertaa tullut käytyä joskus kauan sitten!














Kapeat kadut ja puutalot vierekkäin olivat mukavaa katseltavaa. Pieniä liikkeitä ja pari kahvilaa, miksei siis Raumalla varmasti viihtyisi kauemminkin. Oli myös mukava leikkiä turistia ja kuvata vähän kaikkea. Muutenkin mukava välillä haastaa silmäänsä muualla kuin futiskentän laidalla, vaikken nyt sitä jalkapalloa niin hirveästi olekaan hetkeen kuvaillut. Ja kaivoi tuo Rauma-seuralaiseni myös kameran laukusta. Kuvat meikäläisestä ovat luonnollisesti hän käsialaansa.

Tällä viikolla ei ole ohjelmassa retkeilyä vaan tiukkaa muuttolaatikoiden parissa puuhastelua, asuntojen selailua ja Turun derby! Jau!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

FUTISKUVIA IKÄVÄ

Se oli tiistai, kun sain illalla kymmenen aikoihin itkuhymiöin varustetun viestin facessa hieman pettyneeltä blogini fanilta. Hän kysyi eikö mun futiskuvia enää nähdä ollenkaan, kun mulla on tässä saattanut olla vähän muita juttuja viime aikoina.

Tunsin piston sydämessäni. Eihän minun henkilökohtaisen elämäni touhut hirveästi lämmitä siinä, kun fanit haluaisivat futiskuvia. Ei heitä kiinnosta hatarat selitykseni siitä miksen viitsi lähteä Valkeakoskelle kuvaamaan tänään, kun he haluavat kuvia. Selitän silti, koska tykkään selitellä kaikkialla muualla paitsi Aliasta pelatessa.

Niin, en tosiaan ole lähdössä kuvaamaan matsia, jonka kuvaamista olen odottanut lähes koko sen ajan, kun olen asunut Turussa. TPS-SJK on jotain, mikä ei anna minulle mielenrauhaa. Jos kysytään kumpi, en osaa valita, sillä futisjuureni ovat Etelä-Pohjanmaalla. Siksi minun kuuluisi olla tänään kuvaamassa Valkeakoskella, mutta en vain kykene tässä elämäntilanteessa. Minulla ei olisi maanantaina aikaa tehdä niitä kuvia, koska mun täytyy olla tekemässä muita asioita. Sitä paitsi olen edelleen loukkaantunut, kun Valkeakoskella ei enää ole oikeaa nurmikkoa vaan tekonurmi.

Vaikka olisi niitä muuttohommiakin, olen silti ehtinyt hiihdellä viikonloput ulkona. Muistatteko sen, kun lainasin palloni yhdelle tyypille, jonka luona ajattelin pallon olevan paljon iloisempi kuin minun luonani? No, pallosta tehtiin eilen todella onnellinen, sillä se päästettiin irti sille luontaisessa ympäristössä ja minä tietysti kärppänä kameran kanssa mukana. Että kyllä tässä edes jotain futiskuvia tulee näytille.




Ajattelin olla vähän edes hengessä mukana, joten tuossa teille vähän SJK:ta, Tepsiä ja Veikkausliigaa. Ja minä.


Huomiomme pallon potkimisesta lauantai-iltana: se oli hauskaa, se oli haastavaa (toinen ei kuulemma osannut enää potkia niin kuin ennen, mutta minä en sitäkään vähää, koska en ole koskaan osannutkaan), nappikset ois olleet kivat (no mullahan toki olisi sellaiset, mutta tuolla toisella ei) ja näinkin vanhojen ihmisten paikat saattavat mennä rikki, vaikka kuinka olisi jo lämmin.

Toivottavasti nämä 4 pallokuvaa edes vähän lämmittää mieltänne tässä futiskuvapuutteen keskellä. 😊

lauantai 14. huhtikuuta 2018

IHANA TURKU

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Oletteko olleet ulkona? Aivan mielettömän ihana keli oli eilen! Pääsin töistä päivällä ennen kolmea ja jokirannan ohi ajaessa tuli kunnon perjantaifiilis, kun ihmiset olivat ryömineet luolistaan ulos nauttimaan auringosta. Vielä enemmän hymyilytti, koska itselläkin oli tiedossa treffit jokirannassa, mutta hieman myöhemmin vain.

Kävin kotona kääntymässä tarkoituksena hieman siivota jälkiäni, kun olen viime aikoina lähinnä sotkenut muuttolaatikoita pakatessa ja muutenkin, mutta loppujen lopuksi keskityin enemmän keräilemään viikonlopun rientoja varten vaatteita ja muuta sälää säkkeihin, jotta pärjään. Iltapäivällä töissä ohimoille hiipinyt päänsärky pakotti vetäytymään viltin alle sohvalle sikiöasentoon puoleksi tunniksi ennen kuin lähdin hiippailemaan ulos kameran kanssa, joten siivoilu ei ehkä ollut kovin tehokasta tälläkään kertaa.

Niitä muuttolaatikoita pakkaillessa olen sivuuttanut keittiössä monta asiaa ajatuksella tuonkin taidan heittää roskiin ja mua onkin alkanut kauhistuttaa kuinka isot määrät joudun lopulta kärrätä johonkin keräykseen. Varmaan enemmän tuun hävittämään ja karsimaan kamaa kuin mitä muutan mukanani.  Ainakin toivottavasti. Täytyy ensi viikolla jatkaa operaatiota, sillä viikonloppuna aion keskittyä muuhun elämään.

Noh, takaisin Turkuun. Jäät ovat sulaneet, lokit palanneet ja eilen tuli juotua ekaa kertaa tälle vuotta kahvit ulkona.







Seuralaiseni oli koko viikon (no okei, vain 3 päivänä) puhunut Hulluista Päivistä ja kun hän vielä kerran kysyi mennäänkö, oli pakko suostua. En nimittäin tällä kertaa ollut jaksanut hullun kiilto silmissä miettiä mitä kaikkea pitäisi mennä ostamaan, mutta totesin taas tarvitsevani uuden ripsarin, joten miksipä sitä ei olisi lähtenyt etsimään Stockalta. Meinasin ensin ratketa ostamaan tutun ja turvallisen The Shockin (täältä), mutta vieressä joku tyttö kertoi juuri poikaystävälleen kuinka on 5 vuotta jo käyttänyt Helena Rubinsteinia (täältä), joten päätin vihdoinkin kokeilla itsekin. Olen kuullut nimittäin joidenkin ihmisten vannovan tuon ripsarin nimeen ja hamstraavan sitä aina Hullareilta. Tänään pääsen testaamaan ekaa kertaa!

Tänään suuntana on Turun sijaan jotain niinkin hurjaa kuin Rauma. En ole käynyt siellä sitten vuoden 2009, kun Rockfutiksessa kävin tekemässä yhden maalin ja poltin olkapääni. Mielenkiintoista nähdä tunnistanko sen hotellin, jossa silloin yövyttiin ja jonka edustalla olen hengannut hotellin lakana päälläni, koska toogabileet.

Noh, se siitä, muistakaa mennä ulos! Määkin meen!

torstai 12. huhtikuuta 2018

TÄN HETKEN KOSMETIIKKASUOSIKIT

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Mun kosmetiikan käyttö on vuoden sisään muuttunut hieman. Olen vihdoin hyväksynyt sen, että ihoni kaipaa kosteutusta ulkoa päin enkä enää siis pysty elämään ollenkaan ilman kasvovoiteita enkä ilmeisesti edes ilman seerumia. Vartaloani olen edelleen laiska rasvaamaan, mutta tiedostan senkin päivän olevan tulossa, kun en enää voi olla rasvaamatta.

Meikkaamisesta olen ollut kiinnostunut teinistä asti, mutta hillitty olin sen suhteen jo silloin. Rajuimmat meikit olen elämäni aikana tehnyt bilettämään lähtiessä ja silloinkin kokonaisuus on varmaankin aika lähellä jonkun toisen arkimeikkiä. Meikkaamisessa minulla on ollut kausia, kun en oikeastaan ole sitä harrastanut ja sitten taas toisia kausia, kun on tullut sudittua luomiväriä arkenakin. Jälkimmäiseen kyllästyn aina yhtä nopeasti kuin se alkaakin, kun ei se nyt vain oikein ole mun juttu. Arkiaamuihin kuuluu helppous ja nopeus, vaikka viimeksi tiistaiaamuna joku toinen oli laittanut mulle teen hautumaan sillä aikaa, kun lotrasin suihkussa, koska mun aamu näytti kuulemma niin hitaalta. Minusta olin silloinkin nopea, hmph.

Nykyään mun arkimeikki onkin tämä: primer, meikkivoide, puuteri, kulmat, ripsari, korostus ja varjostus. Jos kyllästyn meikkivoidekerrokseen, saatan lähteä liikkeelle ihan oikealla iholla eli pelkän kosteusvoiteen voimin, mikä kyllä vuosien meikkaamisen jälkeen tuntuu välillä hieman hurjalta, mutta on silti toteutettavissa oleva ratkaisu.

Tässä mun tän hetken kosmetiikkalempparit:


1. Kunnollinen huulirasva. Tuossa pääsiäisen aikaan mun nenä ja huulet jotenkin mystisesti halusivat kuoriutua, joten nappasin Keskiseltä jonkun hyvän huulirasvan mukaani. Tämä osoittautui hyvin toimivaksi tapaukseksi.

2. Nina Riccin kausituoksu, ihan paras. Harmittaa, että se on nimenomaan kausituoksu, sillä haluaisin tietysti uuden sitten, kun tuo loppuu. (Googletin ja tätähän jopa myydään vielä ainakin yhdessä nettikaupassa, täältä saa!! Jeiiii!)

3. Primer essenceltä. Vaikuttaa hyvältä! Tuskastuin Smashboxiin ja halusin kokeilla välillä jotain vähän halvempaa, koska essenceä kuitenkin kehutaan usein. Eikä tämä siis yhtään sen huonommalta kyllä vaikuta kuin Smashboxikaan.

4. MACin naamavoide meikin alle, koska suojakerroin 50. Aika pakollinen, jos haluaa suojella ihoaan. Tässä iässä kaikki vanheneminen on ihan perseestä, joten mielelläni säästän ihoani auringolta.

5. NYXin puuteri oli heräteostos (täältä) kuin myös kuvassa sen alapuolella oleva puuterisuti (täältä), mutta nousivat kyllä arkikäyttöön välittömästi.

6. Laveran seerumi (täältä). Kehuttu blogeissa joskus aikoinaan enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Kosteuttaa kivasti eikä tuoksu mitenkään ällöttävältä. Pahoittelen tätä turkulaista lähestymistä asiaan, mutta olen viime aikoina kai kuullut liikaa turkulaisia kohteliaisuuksia (= "ei huono", "ei paskempi"..).

7. Dr. Hauschkan ruusuvoide. Täsmäapu kuoriutuvaan nenään esimerkiksi tai jos oikein janoaa kosteutta, tätä voi hyvin käyttää yövoiteena.

8. MACiltä tuollainen varjostamiseen täydellisesti sopiva puuteri. Kovin neutraali ruskea, jos näin voi sanoa. Omani on sävy C36 matte bronze.

9. Amikan The Wizard! Ihan huikea!! Se toimii hiuksiin jätettävänä hoitoaineena, joka kuivattaa märät hiukset nopeammin. Pakollinen joskus talvella, kun pitäisi lähteä suoraan suihkusta ulos. Tai muutenkin, jos ei koe olevan ok lähteä ulos märillä hiuksilla, toisin kuin minun mielestäni. Nimimerkillä viime viikolla lounastreffeillä märillä hiuksilla, eeh.

Onko meillä samoja suosikkeja? Miten teidän arkiset meikkausrituaalit?

tiistai 10. huhtikuuta 2018

LENKILLE LUONTOON LÄHDETÄÄN VAIN MUNKKIKAHVIEN TAKIA

Tuossa pääsiäistä Ähtärissä viettäessä lauantaina teki hirveästi mieli munkkikahveja, sillä olin juuri viikkoa aiemmin oppinut konseptin ulkoilu aurinkoisessa kevätsäässä + munkkikahvit. Googletin jopa silloin munkkikahvien perään, mutta eipä sitä oikein vieraalla paikkakunnalla osaa suunnistaa oikeaan paikkaan ja niin jäi munkkikahvit saamatta.

Onneksi viime viikonloppuna oli taas mahdollisuus suunnistaa luontoon Ruissaloon ja valita mihin menisi sitten ne munkit kahvin kera vetämään. Koska lenkillehän siis mennään ehdottomasti munkkikahvien takia, eikö niin?

Olen siinä mielessä erinomainen näiden postausteni kanssa, sillä nyt tietysti odotatte vesi kielellä kuvia niistä munkeista. Noh, eipä heru vaan tässä kaikki (no okei, instassa on yksi), mitä ymmärrän luontokuvauksesta. Heinänkorsia, merimaisemia, metsää ja eläimiä.










Luontohaahuilumme kesti tällä kertaa reilun 1,5 tuntia. Sen verran jäisiä polkuja tallailimme alkuun, ettei keskinopeus päätä huimannut ja tietysti välillä piti pysähtyä ihailemaan maisemia ja joutsenia.

Onneksi kaikessa liikkumisessa ei tarvitse aina miettiä suorittamista. Kunhan vain on ulkona ja liikkuu. Ja sitten saa ne munkkikahvit.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

KÄÄK - MUUTTO EDESSÄ

Tämä kevät, olen jauhanut siitä vaikka kuinka kertomatta silti sen enempää yksityiskohtia ja voisin edelleen vain jatkaa samalla linjalla ihmetellen ääneen miten erikoinen koko vuoden alku on ollut. Koska tämä on. Tämä on jotain, mitä en ole koskaan ennen kokenut.

Kaikki alkoi tammikuussa. Silloin piti käydä ystävän kanssa läpi asioita ja todella kävimmekin. Puhuimme kaiken sen läpi, mitä olimme vältelleet edellisen vuoden ja lopulta seisoimme Espresso Housen viereisessä kirjakaupassa Sofi Oksasen Puhdistus käsissämme. Se oli niin totaalinen puhdistus. Valutimme kaiken paskan päästämme pois, jonka jälkeen ainakin itse sain rauhan. Tosin se rauha meni lopulta vähän liian syvälle, koska arjessani ei tuntunut tapahtuvan mitään ja jäin miettimään työelämääni. Sitä pohdintaa ei montaa tuntia ehtinyt kestää kuitenkaan, sillä eteeni tupsahteli asioita, jotka saivat tajuamaan mun ehkä kuitenkin olevan siellä missä pitääkin.

Siviilielämä olikin sitten ilmeisesti ihan eri asia. Avasin siinä aikani kuluksi tankkipelin yhtenä viikonloppuna (no oikeasti halusin pyydystää sieltä yhden tyypin) ja kaivelin kaiket illat vanhoja asioita vanhasta blogistani ja muutenkin. Valitin entisen elämäni asioista ja jäin miettimään mitä ihmettä nyt taas, koska mielestäni olin kuitenkin käsitellyt jo kaiken, mitä ennen vuotta 2012 oli ollut ja tapahtunut (ne ketkä ei tiedä, 2012 erosin pitkästä parisuhteesta).

Nyt yhtäkkiä vuonna 2018 olen löytänyt itseni samojen asioiden ääreltä. Minä muutan. Johonkin. En vielä tiedä minne, mutta jonnekin.




Elämä on oikeasti niin outo välillä. Täynnä yllätyksiä. Juuri kun luulet putoavasi johonkin syvimpään ja mustimpaan aukkoon maailmassa, tapahtuu jotain, mikä saa nousemaan takaisin jaloillesi ja alkaa vielä ihmeellisempi tapahtumien sarja, josta ei monen kuukaudenkaan jälkeen voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Viime aikoina olen vain lähinnä ihmetellyt, mitä olen tehnyt ansaitakseni kaiken tämän ja koska siihen en voi löytää vastausta, tyydyn vain olemaan kiitollinen. Elämä on ihmisen parasta aikaa. Ilmeisesti elämään kannattaa aina luottaa, sillä lopulta se palkitsee 🙏❤️

Oliko tämä vähän hämmentävä teksti taas? Lyhyesti sama: muutan, kun löydän jonkun sopivan asunnon ja olen siitä aika innoissani, koska muutokset elämässä tarkoittavat eteenpäin menemistä ja kehittymistä. Tykkään!

torstai 5. huhtikuuta 2018

VEIKKAUSLIIGAN MEDIA-AVAUS 2018

En tiedä mikä ihme siinä on, mutta minä en vaan ymmärrä Veikkausliigan alkavan tällä viikolla. En kertakaikkiaan. Vaikka kävin eilen Veikkausliigan media-avauksessa, en silti vain tajua.

Ehkä se johtuu tästä keväästä ja siitä, kun puhutaan pääseekö joukkueet aloittamaan näin aikaisin matsejaan Veritaksella vai voivatko he joutua pelaamaan jossain tois puol Suomea. Ehkä tilanteeseen vaikuttaa myös se, etten ole menossa kuvaamaan ekalla kierroksella mitään vaan olen nössö ja jään kotiin.





Aikoinaan, kun kuljin vielä Kauhavalla töissä, äitini mielestä mun olisi pitänyt iskeä sieltä joku lentokapteeni (silloin Kauhavalla oli vielä lentosotakoulu) ja mä kysyin eikö futiskapteeni kävisi. Ei kuulemma ja olenkin sittemmin katsellut futiskapteeneita mieluiten ihan vaan kameran etsimen läpi. Komeita ovat!




Viimeksi eilen luin twitteristä ihmettelyä miksi YLE dissaa suomalaista jalkapalloa, mutta alempana todistusaineistoa siitä, että YLEkin oli paikalla. Asiasta sen enempää lukeneena sanoisin kaikkien niiden medioiden olevan häpeäksi itselleen, jotka eivät osaa tai halua uutisoida eri urheilulajeista puolueettomasti. Ei jalkapalloa tarvitse välttämättä ylistää, mutta ei siitä tarvitse silti kirjoittaa siihen tyyliin kuin maajoukkue olisi kasa paskaa. Joku vitun roti.

Tiedän, että maailma on pullollaan ihmisiä, jotka eivät näe jalkapallossa mitään ihmeellistä ja huutelevat potkupallosta sekä sen perus "ne filmaa", mutta varsinkin jälkimmäinen on opittu fraasi eikä sen huutelija ole tainnut koskaan itse käydä istumassa futiskatsomossa (enkä tarkoita, etteivätkö filmaisi, mutta..). Niinpä toivoisin jalkapallosta kirjoittavien toimittajien näkevän lajin kauneuden siinä missä ymmärtävät muidenkin lajien hienoudet.



Nykymaailmassa on muutakin kuin perinteiset ammattitaitoiset toimittajat, kun internet on täynnä toinen toistaan taitavampia bloggaajia ja sitten on seuraavan sukupolven villitsevät tubettajat. Eilisessä avauksessa paikalla olivat Ilaripro ja Lakko, jei! He tekevät yhteistyötä Veikkausliigan kanssa alkavalla kaudella, joten joudun minäkin nyt sitten välillä käydä youtuben puolella.

Koutsien ja pelaajien haastattelutilaisuuden jälkeen tein perinteisen kierroksen jokaisen seuran pisteellä kuvaten kaikkea hilpetööriä. HJK, Ilves ja SJK tekivät siitä hieman hankalaa tällä kertaa. HJK:n jutut eivät olleet mitenkään kovin kuvauksellisesti esillä, Ilveksen pöydällä oli pelkkiä lippulappusia ja SJK oli jo purkanut pisteensä, kun pääsin sinne asti. Kuulemma juna Seinäjoelle oli lähdössä jo. Mokomat röyhkeät pohjalaiset, tuloo ja menöö miten ite haluaa.















Kaikki oikeat toimittajat tietysti haastattelivat pelaajia ja koutseja, kun minä vaan keskityin kuvaamiseen. Eipä mulla oikein olisi ollut keltään mitään kysyttävää, minun asiani on vain kuvata. Jotenkin muutenkin tuntui, että oli tosi vähän tuttuja tai edes pelaajia jututettavaksi tällä kertaa. Strandvallikin oli karannut johonkin jo aikapäiviä sitten, kun ajattelin, että hänestä olisi voinut jonkun kuvan napata.

Eipä siinä, sain kuvia ja pullaa. Tässä teille kuvat, pullatarjoilun joudutte itse hoitaa.