maanantai 2. huhtikuuta 2018

MAALISKUUSSA

Jaa, mites tämä elämä tästä huhtikuuksi muuttui? Mihin se maaliskuu katosi? Tiedän touhunneeni kaikenlaista, kun maaliskuun alun jälkeen vihdoin aloin taas tuntea itseni terveeksi helmikuun sairastelujen jälkeen, mutta puhelimen kuvasaalis tuntui jotenkin vaisulta. Sitä paitsi viimeisin viikonloppu, kun olen ollut vain kotona, on ollut maaliskuun ensimmäinen. Tai silloinkin kävin kyllä lauantaina päivällä Kaarinassa kahvittelemassa ja katsomassa jalkapalloa (ja huollattamassa oman palloni koutsisedän osaavissa käsissä), mutta illan olin sentään kotona (pelaamassa).





Saman viikonlopun sunnuntaina käytiin Susannan kanssa ottamassa asukuvia Aurajoen jäällä, kun kerran oli mahdollisuus. Aurinko paistoi tosi kirkkaasti ja puoli Turkua vaelsi jäätä pitkin.

Seuraavalla viikolla oli naistenpäivä ja sain minäkin yhden kukkasen töissä. En nähnyt kuka sen toi, mutta kyllähän se mieltä lämmitti.


10. päivä lauantaina oli Tepsillä Suomen Cupin matsi EIFiä vastaan, jota tietysti menin kuvaamaan. Edellisestä kuvauskerrasta oli jo aikaa monta viikkoa, joten vähän oli ikäväkin kuvaamista ja Tepsiä.





Matsin jälkeen kävin viemässä kuvauskamat kotiin, otin juuri huolletun pallon mukaani ja lähdin syömään kuvausassistenttinani toimineen sankarin kanssa. Olen vähän sitä mieltä, että juustohampurilainen silloin tällöin on aina hyvä idea. Tai ainakin silloin tällöin.



Tuon ylempänä olevan kahvittelukuvan kaltainen tilanne on toistunut alkuvuoden aikana niin useasti, että piti oikein miettiä kenen kanssa olin ollut kahvilla, mutta paidasta päättelin sen olleen tuolla kerralla Maarit. Käytiin kiertämässä vähän kauppoja perinteisesti myös. Jostain syystä Zarassa on aina pakko käydä, vaikken oikeastaan ikinä edes osta sieltä mitään.


Maaliskuu ei ole ollut mitenkään helppo, vaikka näistä teksteistä ehkä sen käsityksen saa. Harvemmin haluan kirjoittaa kovin mökömököfiiliksissä.

Yksi maaliskuun stressaavista tilanteista oli se, kun mun piti taas kohdata vuosittainen mörkö eli katsastusmies. Minusta auton katsastaminen on pahempaa kuin verikokeissa käyminen. Onneksi konttorin miehet olivat kaikki mukavia kuin myös pösön katsastanut henkilö kaikkea muuta kuin mörkö. Hän tööttäsi papereihin "hyväksytty" ja minä olin sen jälkeen onneni kukkuloilla.



Katsastusviikon perjantaina kävin taas kahvittelemassa ja siinähän syntyi sellainen hieno ajatus, että voitaisiin muuten lähteä baariin lauantaina. Niinpä sitten kilistilimme kuohuvaa, lauloimme ysäribiisejä ja suuntasimme lopulta karaokebaariin kuuntelemaan muiden laulamista. Loistava ilta kaikenkaikkiaan.


Joku viikko sitten tankkipeliin tuli isompi päivitys ja sen seurauksena pelaaminen ei ole enää ollut kovin nautinnollista, kun kone ei oikein jaksa ladata matseja ja ääää. Grafiikat olivat kyllä hienot, ei siinä, mutta tosiaan ei ole montaa matsia tullut pelattua päivityksen jälkeen. Ja todennäköisesti ei tule pelattuakaan, vaikka kyllä mä vähän haluaisin käydä välillä ajelemassa.


Katsastusmies laittoi papereihin sellaisen ehdon, että yksi lamppu täytyy vaihtaa tiettyyn päivään mennessä ja ajattelin vihdoinkin opetella itse tekemään senkin. Olin kuvitellut sen olevan tuohon autoon jotenkin vaikeaa, mutta eihän se nyt ollut. Eräänä perjantaina kävin henkisen tuen kanssa Motonetissä ja kauppakierroksemme jälkeen suoritettiin tämä haastava lamppuoperaatio, joka tosiaan ei todellisuudessa ollut mikään ihmeellinen asia.




Viikko sitten sunnuntaina kävin retkellä Ruissalossa ihailemassa merta ja muita maisemia. Sää oli ihana kuin myös Honkapirtin munkkikahvit. Ai että. Nyt on jo vähän ikävä munkkikahveja, joten sellaiset täytyy kyllä pyydystää jostain pian. Mmm.


Keskiviikkoaamuna tuli sellainen olo, että voisin vihdoin käydä ostamassa uudet farkut Ginasta, kun entiset on taas hajalla ja niinpä kävin töiden jälkeen keskustassa. Torstaina vedin tyytyväisenä uusia housuja jalkaan, jotka olin tietysti ostanut sovittamatta, koska käytän aina samaa mallia ja samaa kokoa, mutta nepäs eivät mahtuneetkaan. Piti tarkistaa kaikista lapuista housujen koko, sillä olin ihan varma jostain kokovirheestä. Lahjoitin housut kaverille, vaikka olisin toki voinut käydä myymälässäkin niiden kanssa, mutta noh, meni jo.

Karkasin jo torstaina kotoa pääsiäisen viettoon ja perjantaiaamun aamupala näytti vähän eriltä kuin yleensä. Rahkaa ja marjoja. Yllättävän toimiva yhdistelmä, jonka voisi ottaa käyttöön omassakin keittiössä. Syön nimittäin nykyisellään marjoja aivan liian vähän.


Perjantaina lähdettiin yhden pitkätukan kanssa heti aamusta kohti Ähtäriä, jossa olemme olleet koko pääsiäisen. Meininki on ollut mahtava ja tämä on tuntunut tosissaan lomalta. Mua odottaa Turussa jonkinlainen kaaos, mutta koitetaan nyt selvitä täältä ensin sinne asti tuossa kelissä, mikä ei ilmeisesti mikään kovin paras tule tänään olemaan.






Maaliskuu oli kokonaisuudessaan yhtä aikaa iloa ja surua, onnea ja stressiä. Olen saanut pääsiäisenä kuulla hehkuvani, mutta ehkä olen vain saanut radioaktiivista säteilyä jostain, höhö! Tai ehkä se on vain tuo pihailma, kun en ole ihan koko aikaa kököttänyt sisätiloissa. Suosittelen juuri eletyn kuukauden perusteella ainakin luontoon lähtemistä. Se tekee hyvää.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti