keskiviikko 30. toukokuuta 2018

RAISION ALPPIRUUSUPUISTO

Eilen tuli taas tehtyä jotain ihan uutta, kävin nimittäin ihailemassa alppiruusuja Raisiossa. Alppiruusu ei ole ruusukasvi, kuten voisi nimestä kuvitella vaan se kuuluu kanervakasveihin. Tiedättekö mikä on Suomessa luonnonvaraisesti kasvava yleisin alppiruusulaji? No suopursu!

Luonto on ihmeellinen ja niin on alppiruusupuistoksi muutettu metsäkin. Hieno paikka käydä iltakävelyllä.







Metsässä kävely rauhoitti mieltä mukavasti kaiken kuumuuden keskellä. Olen tuskaillut jo jopa ihan ääneen kuinka en oikeastaan enää jaksa tätä aurinkoa ja odotan kuin kuuta nousevaa, että sataisi. Niin odottavat nuo alppiruusutkin ja jos tässä nyt ei tosiaan sada vielä moneen päivään, kannattaa puistossa käydä möyrimässä pian mikäli haluaa kukkaloiston päästä näkemään.

Nyt tämä täti lähtee töihin miettimään miten logistiikka toimii. Vi ses!

maanantai 28. toukokuuta 2018

SUNNUNTAIHÖNTSÄT

Menneinä vuosina mulla on ollut kaksi toivomusta. Tai siis enemmänkin, mutta aloitetaan nyt kahdesta. Toinen oli se, että mulla olisi joku sellainen futari frendinä, jonka voisin pakottaa mun valokuvausuhriksi aina, kun haluaisin ottaa jonkun tietynlaisen kuvan tai muuten vaan treenata kuvaamista. Ja toinen se, että pääsisin itsekin potkimaan palloa säännöllisesti, koska se nyt vaan on tosi hauska tapa harrastaa liikuntaa.

Kannatti toivoa, sillä nyt mulla on molemmat samassa paketissa. Mies-jolle-en-ole-keksinyt-bloginimeä voisi bloginimeltään olla vaikka entinen maalivahti. Olen pakottanut hänet mun valokuvausuhriksi ja potkimaan mun kanssa palloa, jotta saan liikuntaa ja hän taas voisi kokea potkimisen riemua.


En tosin tiedä kuinka hauskaa mun kanssa on potkia, kun en tosiaan ole elänyt lapsesta asti pallon kanssa toisin kuin jotkut muut. En siis osaa mitään tekniikkaa, en vieläkään tajua pallon pomputtelusta yhtään mitään enkä oikeastaan siitä potkimisestakaan. Joka kerta silti edes jotain loksahtaa päässä paikoilleen, sillä viikko sitten sunnuntaina muistin, että keskivartaloa voi vähän kiertää ja eilen yritin osata potkaista palloa oikeaan kohtaan. Tuo keskivartalon kiertoliike hymyilytti kovin, kun tajusin olevani 34-vuotias toimistotyöläistantta, jonka keskivartalo ei ole kiertynyt mihinkään suuntaan moneen kuukauteen.



Muutenkin tässä kävelylenkkejä, mehtälenkkejä ja sunnuntaihöntsää harrastaessa on huomannut sen kuinka tärkeää liikunta on juurikin tällaiselle toimistotyöläiselle. Mulla on yliliikkuvat nivelet maailman jäykistyneimmässä kehossa. Ei mitään liikkuvuutta paitsi silloin, kun kyse on jääkaapille suuntaamisesta.




Oli miten oli, meidän sunnuntaihöntsät on tosi kiva konsepti. Mielettömän hauskaa juosta kentällä pallon perässä ja potkia. On myös kivaa katsoa, kun se toinen meistä potkii täysiä ja osaa pomputella palloa. Eilen piti ihan vaan vähän olla, mutta lopulta reissussa meni taas pari tuntia. En millään olisi malttanut lopettaa potkutreenejä, mutta pakko oli, kun kello oli jo vaikka mitä.

Liikunnallista viikkoa toivotan teille tämän postauksen myötä! Suosittelen ulkoilua, sillä ihminen on luotu liikkumaan!

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

MUUTTOKUULUMISET

Tunnustin juuri tällä viikolla asunnon löytyneen ja vuokrasopparikin on jo allekirjoitettu. Ajattelin nyt koota ihan yleisesti muuttokuulumisia tänne blogiin, koska en ole kovin paljon kuitenkaan aiheesta kirjoittanut sen syvällisemmin. Hirveän pitkä projekti tämä on ollut muutenkin, kun olen jo 2 kuukautta tiennyt muuttavani, mutta vasta pari viikkoa sitten selvisi mihin.


Ensin tosiaan oli hirveä stressi asunnosta. Millaisen haluaisi, mistä sen haluaisi ja millainen vuokra olisi vielä ihan siedettävä. Kävin tuon toisen (minkähän ihmeen lempinimen sille keksisi tänne, kun olen kuluneen kevään aikana keksinyt joka kerta jonkun erin.. laitetaanko joku äänestys tuohon sivupalkkiin?) kanssa katsomassa kaikenlaisia asuntoja niin Kakolassa kuin muuallakin Turussa, mutta lopulta se oikea tulikin vastaan ihan eri postinumeroalueelta. Eikä riittänyt, että löysi sen just täydellisen, vaan sitten piti vielä stressata saadaanko se vai miten käy. Lopulta se kuitenkin kääntyi meidän onneksi ja niin on nimet papereissa.


Seuraavaksi piti alkaa etsiä sänkyä ja sohvaa. Rahanmeno vähän ahdisti ajatuksena heti alkuun, mutta lopulta se tietysti piti vain hyväksyä, koska ei vain voi elää ilman tiettyjä huonekaluja. Kun oltiin kierrelty yksi kokonainen viikonloppu kaikissa mahdollisissa huonekaluliikkeissä koemaaten sänkyjä, iski koko ajan enemmän sellainen fiilis, että sen tulevan sängyn täytyy olla yhtä täydellinen kuin tuleva asuntomme on. Eivät siis myyjät päässeet lopulta helpolla meidän kanssa, vaikka eivätpä he itsekään päästäneet meitä helpolla ihan joka paikassa. Ostopäätös syntyi vasta sitten, kun vaihtelimme sijauspatjoja jenkkisängystä toiseen. Siten tuli huomattua sänkyjen erot selkeämmin.

Sohvan hankinta on tällä hetkellä vielä sohvatehtaan hallussa, sillä juuri se kangas, jonka minä haluaisin, on poistunut valikoimista ja selviää vasta huomenna onko heillä sitä enää yhden sohvan verran. Kirjoitin tähän minä, koska perjantaina sohvan sävyä valittaessa Maarit ja mies-jolla-ei-ole-bloginimeä seurasivat sivusta, kun minä ja Sotkan myyjä leikimme yhden sävyistä olevan meidän tuleva lattia, toisen karvamatto (se oli oikea pala sitä karvamattoa, koska se oli nyysitty Askosta lainaan) ja kaikki eri beiget vaihtoehdot sitä sohvaa. Tiesin siitä hetkestä myyjän olevan luottamuksen arvoinen, kun hän oli samaa mieltä mun kanssa harmaan ja ruskean yhdistämisestä. En välttämättä nimittäin luota ihmisiin, jotka yhdistävät esimerkiksi pukeutumisessa harmaata ja ruskeaa. Niinpä oli helppoa pohdiskella eri vaihtoehtoja, kun meillä oli myyjän kanssa samanlainen näkemys siitä, mitkä sävyt toimivat meidän maton ja lattian kanssa ja mitkä eivät.

Kun sänky on nyt sitten ostettu, seuraavaksi ostoslistalla on lakanat. Ne on onneksi vähän nopeammin kartoitettu kuin tuollaiset isommat huonekalut, joten todennäköisesti laitan netistä pian tilaukseen jotain. Olen tässä huomannut olevani ihan pihalla netin kuumimmista sisustusblogeista ja -kaupoista, että jos siellä ruudun takana on heittää vinkkiä kommenttiboksiin, olisin erittäin kiitollinen!

Wikken yläkerrasta Mariskooli 17 eurolla 🙊 (Olen aina halunnut Mariskoolin ja nyt sellaisen sain!! Täältä* saa netissä, mutta täydellä hinnalla 😛 *mainoslinkki)

En vielä ole välttämättä sisäistänyt tätä itsekään, mutta ensi viikolla päästään jo uuteen asuntoon! Perjantaina viimeistään! Emme saa uusia huonekaluja sinne vielä silloin, mutta itsemme saamme, apua! Enkä malta oikeasti odottaa sitä, että pääsen miettimään parvekkeen kalustamista ja etsimään olohuoneen pöytää tositarkoituksella. Ihan vähän myös näin postilaisena kutkuttaa päästä tekemään osoitteenmuutos 😂

Mites, onko siellä ruudun toisella puolella sisustushenkisiä ihmisiä? Sisustaminen ei mun 10-vuotisen blogiuran aikana ole pahemmin blogin sisältöön kuulunut, mutta voin luvata kuuluvan jatkossa ainakin vähän!

lauantai 26. toukokuuta 2018

TÄNÄÄN

Puhuin torstain postauksessa, että ehkä menen tänään kuvaamaan naisia Kaarinaan, mutta enpä nyt ehdikään. Lähdetään ihan kohta huonekalukaupoille ehkä viidennen kerran viikon sisään (alkaa jo vähän kyllästyttää) ja sen jälkeen hoidetaan muita asioita. Loppupäivä kyllä taitaa sujua futiksen parissa, sillä saatamme ehtiä katsomaan tepsimuijien matsia vähän lopusta, sitten täytyy katsoa tepsijätkien peli Ruudusta (Jamppa on avauksessa!!) ja illalla tulee vielä Mestarien liigan finaali.


Eilen vietimme aikaa hiplaillen Finlaysonin pellavalakanoita Hansassa ja eri kangaspaloja Sotkassa sohvan väriä valikoidessa. Olen yllättynyt viime aikoina kovin paljon siitä kuinka vaikeaa on valita a) asunto, b) sänky ja c) oikean värinen sohva. Kun saadaan itsemme muutettua ja ehkä se sänkykin uuteen asuntoon sekä kaikkea muuta sälää paikoilleen, voin selostaa vähän lisää siitä kuinka beigeä on montaa eri sävyä ja mitä kaikkea muuta pientä tässä on tullut vastaan.

Hauskaa lauantaita! Nyt liikenteeseen!

torstai 24. toukokuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - FC HONKA 22.5.2018

Tuskailtuani noin puoli tuntia kuinka aloittaisin tämän postauksen, tokaisi seuranani hengaileva mieshenkilö "niin, onhan se vaikea kirjoittaa, jos ei ole seurannut peliä". Niin, on se! Mutta tällä kertaa minä kyllä seurasin. Paitsi ensimmäisellä puoliajalla, kun huomasin molempien jalkojeni pikkuvarpaiden kynsien olevan jotenkin heikossa hapessa ja mietiskelin mikähän niitä mahtaa vaivata. Sitten unohdin varpaani ja tylsistyin, kun pelissä ei tapahtunut mitään eikä ollut mitään kuvattavaa ja mietin kuinka tämä Veikkausliiga voikin aina olla tällaista, kun kahtena edellisenä kautena Ykkösen kuvaaminen oli paljon jännempää. Ja SJK:n Ykkönen silloin aikoinaan oli myös. Pitäisi varmaan kohta päästä kuvaamaan jotain ulkomaan liigoja, jotta tietäisi väheneekö kuvattava tosiaan sitä mukaa, kun sarjan taso nousee? Vai pitäisikö siihen kuvaamiseen keskittyä välillä?





Toissa päivänä ja vielä eilenkin mua mietitytti TPS:n pelissä sankari nimeltä Ahde. En oikein tiedä mitä mieltä pitäisi olla, mutta alan turhautua vähitellen, kun mitään ei tapahdu. Turhaudun kyllä monista muistakin tällä hetkellä ja mua turhauttaa myös se, etten näe Jamppaa kentällä ehkä 10 minuuttia kauempaa enkä tiistain matsissa ollenkaan.

Kun nuo jätkät saisi kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen, tulisi varmaan maalejakin, mutta vielä tuntuu olevan tekemistä. Se viimeinen silaus puuttuu. Se jokin, joka parilla edellisellä kaudella oli Mikko Hyyrynen ilmeisesti.

Kaipaan jotenkin tosi paljon muutenkin jalkapalloa, jossa palloa kuljetetaan harhautellen ja sitten vedetään maalia kohti (kuten Justin Moose Seinäjoella vuonna 2013). Todella kyllästynyt olen siihen jalkapalloon, jossa pallosta halutaan lähes heti eroon ja sitten potkaistaan se maalia kohti jostain ristuksen kaukaa ja ihan varmasti ohi.

Noh, ei se vaan aina osu, mutta saisi ruveta osumaan. Jalkapallo on maalintekopeli sanos Juntunen TPS-OPSin pressissä vuonna 2017.




Mulle jalkapallo on Blomqvistin kuvauspeli, hähää! Itse asiassa siksi olin vähän hukassa ekalla puoliajalla, kun Nikke ei ollut avauksessa ja mä ihan tosissaan tuijotin sitä kenttää, että ketä mä nyt muka kuvaan sitten. Päätin kuvata Onnia ja Latosta, mutta sehän ei siis meinaa mitään julkaistavien kuvien kannalta, vaikka kuinka mulla olisi tähtäimessä joku tietty pelaaja. Kuvat onnistuu usein yhtä hyvin kuin maalinteko. Että siinä mielessä paraskin puhuja tässä kirjoittelemassa.









Ikuisena optimistina tietysti ajattelen pelin tuosta vielä aukeavan Tepsille. Siinä on potentiaalia! Sitä odotellessa taidan lauantaina suunnata naisten peliin Kaarinaan, joko katsomoon tai jopa kuvaamaan.

TPS - FC Honka 0 - 0

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

NYT SE ON VIRALLISTA

Vihdoinkin mulla on jotain kerrottavaa!

Eilen nimittäin saatiin vuokrasoppari allekirjoitettavaksi, jeeeeee!


Siitä on nyt 2 viikkoa, kun kävimme yhden ihan täydellisen asunnon näytössä ja täydellinenhän se oli myös livenä. Paikalla oli toki muitakin, joten hakemuksen jälkeen alkoi tietysti monen päivän jännitys saadaanko me se asunto vai saako sen joku muu. Siinä oli helatorstaikin välissä ja vielä viikonloppu ennen kuin viime viikolla kuulin, että just me saadaan se! En tiennyt miten päin olisin erään kuljetusliikkeen lastauslaiturilla ollut, mutta päädyin nojaamaan seinään soittaessani tulevalle asuinkumppanilleni tämän ilouutisen. Pysyin siis ihan tolpillani sentään, vaikka mieli olisi tehnyt heitellä voltteja.

Nyt siis enää odotellaan, että saadaan avaimet ja sitten ei muuta kuin ihan oikeasti muuttamaan. Pääsee kantamaan tavaraa, niin ihanaa! 😉

maanantai 21. toukokuuta 2018

KOKEMUKSIA HUONEKALULIIKKEISTÄ

Viikonloppu oli ja meni. Tällä kertaa se tuli kulutettua lähinnä kiertelemällä huonekaluliikkeitä ristiin rastiin. Haussa on nyt ihan alkuun sänky ja toissijaisena hankintana sohva.

Huonekalukauppojen kiertely osoittautui toisaalta oikein mukavaksi harrastukseksi ja toisaalta taas erittäin rasittavaksi, sillä joka paikassa ei myyjät tuntuneet oikein osaavan tuottaa loistavaa asiakaskokemusta. Perjantaina kävimme Askossa x2, Sotkassa x2 ja Maskussa. Yhdessä näistä myyjä hyökkäsi kimppuun 3 kertaa! Hän kyseli ensin mitä etsitään ja kun sanoimme katselevamme, hän jätti meidät rauhaan. Hiplasin jotain sänkyjä, joten hän päätti tulla kyselemään etsimmekö sänkyä. Sanoimme edelleen katselevamme vain. Kolmannella kyselykierroksella en enää jaksanut vaan aloin vastailla kysymyksiin sen mitä osasin. Lähellä oli etten hermostunut ihan pystyyn, kun sieltä tuli millaista etsimme, mikä on budjetti, sitä ja tätä ja tuota eikä me oikeasti oltu edes mietitty mitä me etsitään, kunhan nyt oikeasti vain katseltiin.

Hermostun kohta uudestaan, kun edes kirjoitan tätä, mutta miksei voi uskoa asiakasta? Jos asiakas sanoo, että hän ei ole miettinyt mitä ominaisuuksia kaipaa tuotteelta ja että hän vain haluaa nähdä mitä olisi tarjolla, eikö häntä voisi jättää rauhaan?

Emme palanneet tuohon liikkeeseen enää toista kertaa, vaikka kävimme kyllä lauantaina ja sunnuntaina saman ketjun muissa liikkeissä ihan huvikseen. Molemmilla kerroilla saimme kimppuumme jälleen myyjät, jotka kumpikin jäivät kyttäämään mitä teemme. Tajusimme olla hiplailematta sänkyjä tai istumatta yhdellekään sohvalle, ettei perjantainen toistuisi.

Muissa liikkeissä saimme kulkea ihan rauhassa ja myyjät uskoivat, kun sanoimme vain katselevamme. Kukaan ei vaatinut kertomaan onko meillä joku budjetti ja miksi me ei tykätty jostain myyjän ehdottamasta vaihtoehdosta. Kun halusimme sitten sitä palvelua, saimme sitä ja myyjä jaksoi miettiä ääneen kanssamme eri vaihtoehtoja kuitenkaan pakkomyymättä mitään.

Sotkasssa on yksi sohva, jonka haluan 🙊

Noin yleisesti tuli todettua, ettei sänkyä tai edes sohvaa voi ostaa noin vaan netistä kokeilematta. Testimakasimme monta sänkyä sekä Askossa että Sotkassa enkä voisi edes kuvitella tekeväni ostopäätöstä testaamatta.

Lopullinen ostopäätös jäi vielä tekemättä, mutta eiköhän sellainen tässä viikon sisään synny, kun ilman sänkyä on hieman vaikea elää. Tavallaan haluaisin saada isommat huonekaluhankinnat hoidettua alta pois, sillä en malttaisi odottaa pääseväni kiertelemään kauppoja uudestaan kaiken pienemmän sisustussälän perässä!

Kertokaa onko teillä ollut hyviä tai huonoja asiakaskokemuksia viime aikoina? Plus sänkysuosituksia otetaan vastaan!!

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

ME

Blogeissahan kirjoitellaan välillä vähän kaikenlaista hömpänpömppää ja yksi tällainen aihealue omasta mielestäni on ollut se kuinka universumi palkitsee, kun sille vain antaa mahdollisuuden. Olen lukenut ja omistan itsekin Rhonda Byrnen Salaisuuden (täältä, mainoslinkki!), eikä siinä, optimismi kasvaa universumitarinoita ahmiessa. Voisin ihan hyvin kirjoittaa siitä kuinka universumi on ihan kiva kaveri sekä siitä kuinka johonkin itseä suurempaan tuntuu hyvältä uskoa, mutta jotenkin sitä sellaista hehkutusta on saanut lukea muualta ihan tarpeeksi eikä vain jaksa alkaa toistella niitä samoja totuuksia. Silti mun on pakko nyt myöntää sen kuuluisan universumin olevan aikamoinen tyyppi. Välillä jekuttaa, välillä antaa hyvää.

Sitä hyvää on tänä vuonna piisannut. Sain kunnian tutustua erääseen henkilöön, jonka tavallaan olin tiennyt jo vuosia ja sen myötä elämässä on ollut tapahtumia. Välillä ehkä jopa seikkailuja 😄


Luulen, että tämä tiettyyn ihmiseen tutustuminen oli niitä juttuja, joita ei vain olisi voinut välttää mitenkään. Hän tuli ensimmäisen kerran vastaan sinä vuonna, kun olin muuttanut Turkuun. Se tosin tapahtui intternetzissä tankkipeliin liittyen ja jäi siihen, sillä minä en tuolloin pelannut aktiivisesti. Intternetzlogien mukaan olimme törmänneet samoissa ympyröissä myöhemmin parin kuukauden päästä, mutta siitä en edes muista mitään. Seuraavan kerran hänet heitettiin eteeni tänä vuonna, juuri silloin kun olin sukeltanut jonnekin todella syvälle mustaan aukkoon etsimään itseäni. Ongin itseni ylös takaisin valoon yhden puhelun voimalla. Vaikka toisessa päässä hämmentynyt mies tivasi "miksi sä mulle soitat", olin sen puhelun jälkeen maailman onnellisin. Ja vaikka kyse oli ihan vain tylsistä työasioista, jotain loksahti oikeaan suuntaan minussa.

Tuon jälkeen olen koko ajan saanut hihittää kaikelle mitä olen ehtinyt toivomaan. Kaikki on nimittäin toteutunut. Ensin toivoin, että saisin tavata tämän mystisen miehen, jotta saisin tietää miltä hän näyttää ja myöhemmin toivoin vähän enemmän. Jälkimmäisen toteutumiseen vaadittiin vähän kaikenlaista muuta säätöä ja selvittelyä, koska elämässäni oli keskeneräisiä asioita muutenkin.


Paljon on asioita tapahtunut lyhyessä ajassa ja sehän sopii minulle. Pyrin aina eteenpäin eikä mua haittaa, vaikka vauhti olisi joskus kovakin. Tuntuu silti, että tässä on ollut universumi auttamassa, koska tosi moni asia on järjestynyt itsestään lähes heti. Ihan kuin maailma olisi yhtäkkiä närkästynyt, kun en tajunnut vielä 2015 ottaa selvää tuosta ihmisestä ja nyt kaikki vaan tapahtuu.

Noh, sehän ei haittaa, koska kaikki mitä me tehdään yhdessä ilahduttaa kovin. Nytkin on jalat ihan jumissa eilisen shoppailukierroksen jäljiltä, mutta mieli virkeä, sillä kivaa oli ensin kiertää vähän Myllyssä, sitten huonekaluliikkeissä, käydä Turun keskustassa ja lopulta Raisiossa ihmettelemässä futiskenttiä. Me ollaan aina jossain. Tänään suuntana on Masku ja mitä muuta sitten ikinä keksitäänkään.


Ehkä universumi tosiaan antaa asioita, kun niiden aika on ✨

lauantai 19. toukokuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - HJK 18.5.2018

Nyt kun vihdoin alan herätä tähän 1,5 kuukautta jo käynnissä olleeseen Veikkausliiga-kauteen, olen onnistunut herättämään henkiin myös yhden entisaikojeni ongelman. Koska pelipäivä on aina juhlapäivä, täytyy matseihin meikata kuin olisi menossa bilettämään ja se tarkoittaa sitä, että suttaan itselleni rajauksia milloin milläkin pensselillä. Yksi kuitenkin on aina varmaa: ikinä se rajaus ei onnistu ja se täytyy tehdä 2-3 kertaa uudestaan, koska en tietenkään ole voinut treenata koko talvea eyelinerin käyttöä.

Eilen aloin meikata puoli tuntia ennen kuin olisi pitänyt lähteä. Arvatkaa lähdimmekö (sopiiko, että selitän jossain toisessa jaksossa miksi puhun monikossa?) ajoissa? Silloin, kun olisi pitänyt lähteä, minä tein rajauksia toiseen kertaan kauhealla kiireellä ja lopputuloksen oli vain pakko kelvata. Positiivista oli se, että eyeliner (käytin tätä, mainoslinkki 😊) oli tosi hyvä matsipäivän kuvaushommiin. Se kuivu nopeasti ja tuntui jämähtävän hyvin paikoilleen, mikä tarkoittaa sitä, ettei mun tarvi poistua kentän laidalta ekan puoliajan jälkeen meikit levinneenä.

Jotain väärää kuitenkin tapahtui. Joku ripsi ja muuta kakkaa oli päättänyt irrota ennen taukoa ja tietysti ne halusivat jäädä uimaan silmääni enkä saanut niitä kaikkia millään pois. Lähdin kuvaamaan toista puoliaikaa toinen silmä ärsyyntyneenä eikä siitä mitään sen kanssa lopulta edes tullut vaan jouduin kesken matsin kaivaa piilarin pois ja sitten toivoa, että tilanne rauhoittuu. Samaan aikaan kentällä oli sellainen meininki, että sielläkin olisi kai kaivattu rauhoittumista, mutta kuulin jälkikäteen tuomarin nössöilleen eikä taaskaan nostanut kortteja kaikissa niissä tilanteissa kuin olisi ehkä pitänyt. Itsellä keskittyminen peliin oli ihan kadoksissa, kun toinen silmä vuosi kuin pohjoisamerikkalainen vesiputoushässäkkä ja vieressä hengannut pallopoika rymyytti pallon kanssa ihan koko ajan.

arskat täältä (mainoslinkki)









HJK sai yhden maalin tehtyä ekalla puoliajalla ja se lopulta riitti heille voittoon. Minä käytin taukoni virkistäytymiseen eli söin makkaraa. Iski nimittäin hillitön nälkä siinä 33 minuutin jälkeen. Jos elettäisiin elämää, ettei mulla olisi ketään makkarakätyriä katsomon puolella, olisin joutunut kihisemään nälkäkiukussa matsin loppuun asti, sillä me kuvaajat ei saada tuoda mukanamme edes vesipulloa. Sitä sääntöä en aio koskaan ymmärtää, sillä useamman kuin kerran on tullut kuvattua sellaisessa helteessä, jolloin on ihan pakko saada vettä.

Jalkapallo näytti erikoiselta toisella puoliajalla sen mitä siitä nyt tajusin seurata. Joku onneton yritti läiskiä Onnia naamaan ja Jakosella napsahti nappulat vahingossa yhden nappiksiin, jonka seurauksena tämä nappisuhri kieri maassa pidellen säärtään (ainakin mun mielestä Jako osui nimenomaan nappiksiin, mutta ei videokuvastakaan oikein saa selvää).

Yksi parhaista hetkistä oli se, kun lopussa Jamppa sai pallon sen oloisena, että nyt muuten tehdään maali, mutta eipä siitä sitten maalia tullut vaan kulma. Kulmatilanteissa maailmani on aina kamalan pieni ja tähtään johonkin tiettyyn pelaajarykelmään, kun en oikein vieläkään ole osannut päättää mitä haen niistä tilanteista. Noh, en sitten nähnyt Viscosin olevan liikenteessä ennen kuin hän juoksi mun etsimeen mennessään takaisin vartioimaan maalia siihen päätyyn, jossa hän suurimman osan ajasta yleensä viettää. Naurahdin.










Ei tainnut olla mikään kovin helppo matsi tämä. Kotimatkalla viereeni istahti hermostunut mies katsomosta, jota ärsytti pelin loppupuolisko ihan kunnolla. Siitä päättelin, etten ole itse oikein ollut kartalla, sillä jos olisin huomannut kaikki kortteja vaatineet tilanteet samalla tavalla, olisin ollut ihan yhtä vihainen. Tämä ei edes ollut ensimmäinen kerta, kun näkee sitä, ettei tuomari puutu kaikkeen perseilyyn. Miksei ne vaan voisi nostaa niitä kortteja aina, kun pitää ja pistää vaikka puoli kentällistä ulos? Ei futikseen kuulu naaman läpsiminen ja filmaaminen, jonka jopa minä huomaan (se on paljon se). Niin kauan kaikki perseilypelaaminen jatkuu, kun sen annetaan jatkua. Aina puhutaan siitä kuinka Suomessa olisi kiva nähdä parempaa jalkapalloa ja olen kyllä samaa mieltä. Olisi kiva nähdä ihan oikeaa taidolla voitettua jalkapalloa, mutta tässä kai tullaan taas siihen, että minä tykkään puhtaasta kauniista jalkapallosta, kun todennäköisesti esimerkiksi eräs Oulun seudulla häärännyt managerivalmentaja tykkäisi ennemmin HJK:n tai VPS:n tyylisestä futiksesta.

Filmaamisesta vielä sen verran, että minusta se on hyväksyttävää silloin, jos sen on osannut suorittaa niin, etten minä tajua sen olevan filmaamista 😄 Parasta on se, kun jälkikäteen laittaa viestin pelaajalle "sattusko vai vilimasikko" ja hän vastaa "vilimasi" 😂

TPS - HJK 0 - 1